En ole terapeutti, vaikka omistankin monokkelin. Yhden asian tiedän varmasti. Tiedän mitä aion tehdä seuraavassa elämässä. Alan tulla hulluksi. Tyttö siivet selässä, lasimurskaa jalkojen alla. Soluja erilaisina koosteina, värejä joita ei ole tarkoitettu silmille. Olen nähnyt, mitä kävely tarkoittaa. Olen valon tiellä.

Kun haluat hyvää, tähän liittyy kipuakin. Olemme ihmisiä. Nyt seuraa pinkkiosa. Miehen nimi on hylje. Se ei ole nimeni. Melkein mikä tahansa melkein minkä tahansa kanssa. Pyöreä on kivaa, värit ihmeitä, missä ikinä olettekin. Piirrämme, juttelemme. Teemme niin vaalean sinisen, ettei se melkein enää ole. Tai vihreän. Tai persikan. Nämä on tehty Macondossa ja ne löytyvät joskus sedimenteistä. Se on siinä. Harmonia on toinen juttu.

Varmaan joku yksinäinen mies, joka haahuilee kotonaan. Palmut katujen varsilla Kaliforniassa, nainen järvessä. Itse kysyit. Tämä on tylsää työtä. Tunsit harmonian koulussa. Huonosti on adverbi, mutta rahaa ei saa käyttää aseena, koska silloin aina joku loukkaantuu. Maata modernisoidaan, mikä ei tee onnelliseksi. Kaupunki rakentuu vuorten lomaan muutamassa sekunnissa. Neljä prosenttia on neutraaleja. Minulla ei ole valittamista. Eroa on vaikea huomata, jos ei keskity tiiviisti kasvolihasten pieniin liikkeisiin.

Eskimot tanssivat laivan kannella onnellisen näköisinä. Viisi kohteliaisuutta jokaisesta ilkeydestä. Seuraavaksi tärkeintä ovat olot, joihin ihminen syntyy. Nainen haaveilee keittiön pöydän ääressä. Tanska on hassun kuuloista, eikä älykkyyskään merkitse mitään. Ilo ja suru kumoavat toisensa, länttä kohti vihreä tummenee. Ei vaikuta kovin vaikealta. Yhdeksänkymmentä prosenttia ajastani kuluu siihen, mikä tuottaa kymmenen prosenttia onnesta. Avioliiton tuoma ilo lämmittää viisi vuotta. Ei ole syytä lepäillä. Monet ihmiset ovat hiukan onnettomia ja pohtivat sitä sun tätä, käyttävät Freudin kuvaa tikkatauluna ja jatkavat selkä kyyryssä eteenpäin.

Hyvää oli sekin, mitä ei halunnut. Toiseksi paras oli kyllin hyvä. Ole itsesi. Tutki yksi asia. Onnellisilla on vain yksi heikkous, heitä on helppo huijata. Tanskalaiset puhuvat tällä tavoin keskenään. Kuussa on iloista, niin kuin ruusun kanssa.

Nainen halusi tilaa ja juttu loppui siihen. Ei halunnut viihdyttää Japania. Kalat uivat metsässä. Laitan kädet ihan mihin ne ylettyvät. Voi olla, etten ole koskaan nähnyt yhtä pehmyttä vihreää. Ei sellaista voi oppia kirjoista. Ehkä apina on mukana. Luetaanko? Olet liikaa pääsi sisällä. Anna sanojen opetella sinut.

Ne ovat kuin tulessa. En syönyt kultaa eikä minulla ollut lentävää ponia. Tämä yliluonnollinen tiedonjano ja tukka nutturalla. Ole viisas ja syö mustikoita, eikä mikään pysäytä sinua. Kuolleet heräävät räjähtääkseen maailman parhaaksi. Istutan siemeniä, en osaa selittää. Tahdon todella tietää, ja tavaraa alkoi virrata, rojua, kallisravoista rojua kadulta. Vauriot ovat hyvin ilmeisiä. Nyt puhun Venäjästä ja villikaneista. Se on uskomaton tunne.

Vauras maa kuivuu. Vesi toimii puolella teholla. Juuri kun luulee ratkaisseensa yhden ongelman, toinen putkahtaa esiin. Vasta paljon myöhemmin hän kohtasi tuskallisen totuuden. Se tulisi olemaan oppitunti nöyryydestä. Teemme pienen kirkon tähän veden äärelle palvellaksemme suurta Jumalaa. Syrjään maantiede, tekniikka tilalle, kunnes jotain tapahtui. Meillä on vettä ja meillä on aurinkoa. Näin jatkuisi hamaan ikuisuuteen.