Oli kerran pusero, joka alkoi jutella. Keho kertoo, mitä ajattelemme ja erottaa sitruunan tuoksun sitruunan mausta. Tai pariisilaiset, jotka uneksivat laulamalla merestä halutessaan viestittää sanattomasti. Hyvä olo jatkuu koko päivän, ja silloin muuttuu kauniiksi. Kivessä seisoo nolla, mistä voi olla hyötyä elämässä. Linnutkin pelottavat.

Raportoin siis kaltaisilleni. Tosi mälsää, kun ei näe mitään ja koe on keskeytynyt. Nyt rakennus on purettu maan tasalle. Talo tykkää, että on näköistä. Kuvitelkaa arkkitehtia, joka ei ole nostanut kiveäkään, jottei historia toistuisi. Kädet kertovat sen, mikä kuuluu.

Unkarissa sulat kynitään eläviltä hanhilta. Siitä yleensä vaietaan. Ruokaan ei riitä rahaa ollenkaan. Se on tämän talon tyyli, ettemme ehtineet puhua nimistä. Kaakaossa on ripaus chiliä, Afrikka toinen maailma, kaukana tästä. Kaksi kämmenen kokoista autoa, silta yli synkän virran. Kukkulalla havupuiden keskellä jäkälänharmaa linnanraunio. Ajatuksia on, johtolankaa ei. Sellaisia tilanteita on elämässä. Magneetit pitelevät papereita. Valkea ruusu juuri ennen lakastumistaan antaa paremman vastineen rahoillesi. Sitä paitsi koiran ei ole hyvä olla. Pakko keksiä jotain. Sehän on aivan sekaisin.

Näin painajaisia ja nukuin pommiin. En nähnyt pohjaa, se oli aivan musta ja inhosin sitä. Pelkäsin, että putoan.

Väite on faktaa. Mikä ettei. Tämän näköinen on hammaspeikko, sanoo kaveri, ja hyvä käsikirjoitus. Nauru on kummallista: mitään ei tule, mutta rahansa saa takaisin satakertaisena ja nelonen laulaa. Aika pian käsitys siitä, mitä on olla ihminen, muuttuu ja tapahtuu jotain aivan erityistä. Sille hetkelle on annettu oma nimensä. Jäljet johtavat Espanjaan. Härkää saattoi lähestyä vaaratta. Luotimme tieteeseen, ja eläin pysähtyi.

Rotan selässä on kamera, jonka avulla näemme maailman. Sen sijaan meillä ei ole Rosettan kiveä, joka kertoisi mitä apinan kädenliikkeet tarkoittavat. Kun ymmärrämme kuvat, saamme selville miten aivot toimivat. 3688 on parillinen luku. Poika tuottaa kielen rakennuspalikoita. Luomme uuden ihmisen. Kaikki hyvin tähän saakka: voimme tallentaa aivojen sisällön ja petkuttaa näin kuolemaa. Toisten mielestä emme ole matkalla kohti kuolemattomuutta vaan tuhoa, auringonkukkia valkoiseksi maalatun käytävän seinällä. Se oli historiallinen hetki. Apina lakkasi liikuttamasta kättään. Se tajusi kykenevänsä liikuttamaan robottia ajatuksen voimalla.

Voimme ladata unemme ja ajatuksemme, mutta se ei selitä, miten tulkita metsää jossa ei lue mitään ilman sähköä tai juoksevaa vettä. Leikittely luonnon kanssa avaa ovia tulevaisuuteen. Noin. Kaikki on poissa. Atomit puhuvat hiljaisella äänellä, ne voivat olla samaan aikaan monessa paikassa. Ne tekevät yhtä aikaa tämän ja tuon. Kun hän toi koneen minulle, tilanteen outous alkoi pelottaa. Muutoshetkeä odotetaan sekavin tuntein. Teknologiassa on voimaa, jota emme voi käyttää. Tieteessä ei ole perääntymisen mahdollisuutta. Muutamien tunteet ovat hyvin ristiriitaiset: Hei, olen muuttanut uudelle paikalle. Mutta täältä on paremmat näkymät, ja rakastan uutta työtäni.

Aijaa, koska kehäkukka ja hunaja ovat omituisia, erilaiset ihmiset syksyllä vanhan talon pihalla. Seitsemässä sekunnissa tuhosin omani. Se kuulosti seksikkäältä päässäni. Sen kuuleminen ei ollut riemukulkue ja mukava on hyvää, ei siis pahaa. Soittaa nokkahuilua, lausuu runoja ja leipoo madeleineja. Sinun hauskuutesi on erilaista. Minskiin kannattaa tulla keväällä, koska silloin on kaunista. Sekoboltsit luonteet ovat vain meitä varten. Kuin Elmon potkut. Leikkimässä ja oppimassa, täynnä ihmeellistä viisautta, kuin halvin yliopisto ikinä.

Ei nyt, ei koskaan. Tämä ei ole harjoitus Goalla. Päätä vain särkee. Palasia sieltä ja täältä. Se tapahtui, se oli tehtävä. Kaksi vuotta muistiinpanoja. Muistan jotain hyvää ovesta läpi.

Silmä 1 vastaa. Venäjän rikkaimpia miehiä ei näy sillalta. Kuulostaa pahaenteiseltä. Lapioi paskaa neljässä maanosassa. Miten kauniita tähdet ovat, samanlaisia kuin aina. Pitäisi sanoa, ettei sanoja ole.