Muutaman rätisevän sanan takia en kuullut mitään rakastamisesta. En osaisi piirtää tämänkään huoneen pohjapiirustusta. Jääkuutioita ja aloe veraa, ihme nimeltä näköaisti. Sotilaita, vuohia, maantien pölyä. Mies sanoo muistavansa myös juhlat, ryyppäämisen ja musiikin. Mutta istuimme liian kaukana emmekä saaneet selvää tekstityksestä.

Hyvä ratkaisu oli tukeutua kaunopuheisuuteen, näyttää suunta kohti valoa. Sumussa värit viihtyvät pehmeästi toistensa seurassa. Ensin mies ja nyt nainen painottaa yhdyssanojen jälkimmäisiä puoliskoja. Ensimmäistä kertaa Aasiassa tuuli on isossa roolissa. Jos et huomaa eroa tiessä sydämeen, kaikki yksityiskohdat auttavat. Sen rinnalla kaksikymmentäluvun Pariisikin kalpenee. Vaatteet, kello, asiantuntemus. Tarvitsen salasanan. Tutkin kuvia päivät pitkät. Olen peloissani. Ärsyttää olla tekijän perässä. Pidä hauskaa madonreiässä. Siihen menee vain hetki. Heti kun kädet lakkaavat tärisemästä. Entä miten sinun uskosi? Päivä kerrallaan. Olen Penelope.

Muutamme menettelyä joka minuutti. Kerromme kaikki tietomme. Mistä ne tulivat ja miksi ne tuntuivat niin hyvältä? Hassua mihin viiva vedetään. Tiedät mitä haluat, mutta juuri sitä ei ole koskaan kaupan. Kukaan ei myy sitä. Autoja jotka lentävät äänettömästi Lontoon yllä. Naisen nimi on kivi. Talo on auki. Menin lounaalle.

Kuulkaahan, kellarissa ei ole mitään nähtävää. Pyhiä navajoyrttejä. Joku on ajatellut värejä ja valinnut juuri nuo. Metallia ja muovia, joita kukaan ei kaipaa. Ensi viikkoon, Heisenberg. Tyhjä amerikkalainen asunto, vain patja lattialla ja nurkassa rikkinäinen sateenvarjo sateen vuoksi. Oli ongelmia, nyt ystäväni itkevät. Musta, yksinäinen laiva laiturissa. Nuori mies nousee laivaan. Miten sellaisen asian voi selittää? Ei ole mitään selitettävää, sitä yritän selittää. Cosmos ja Damian yhä pystyssä. Kumman katolla olen ollut? Nainen postilaatikon vieressä, ranskalainen matkamies. Tuli kirje.

Taivaalla mahdottomia koneita. Virasto ei anna vaihtoehtoja. Te rehkitte avaimet pöydälle. Elämä alkaa nyt, juoni puhdasta Dickensiä. Ihan kuin joku haistelisi hänen hiuksiaan. Olisin mieluummin kertomatta. Katsokaa miten sydämeni hakkaa. Tämä läpinäkyvä kone, joka auttaa pysymään sellaisena kuin olet. Illan hämärissä suutelit. Ja taas Puccinia. Kynttilöitä joka paikassa. Ihan vapaasti.

Moni asia on muuttunut. Olen jatkuvasti naurunalainen. Sarkasmi hiipii dialogiin. Mutta sitten alkaa tapahtua. Kitaristilla ei ole kenkiä.