Hei hullu, minne matka? Kristusta voi kuljettaa haluamallaan tavalla. Olen uskollinen ja ainoa opetuslapsesi. Ristin pystyttäminen. Surra myöhästymistään. Nyt lähtee elämä. Pilatus näkee etäältä. Meneillään jotain ihan muuta. Vaiti toisella ristillä. Venäjää puhuva Pontius! Jerusalemin kaupunki katosi näkyvistä kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tämähän on järjetöntä. Sun laulus lohtua antoi. Kolme musikanttia ukkosen aikaan.

Ihmisiä sadetta paossa. Mies ikkunassa naisen kanssa kädet taskussa. Mahtava lounas. Jumalakin onnittelee jyrinällä. Sellaisia rahoja ei monelta löydy. Monella ei ole varaa kiitollisuuteen. Märältä mieheltä otetaan mitat. Lapaluu 19. Kello soi. Päivä se on huomennakin. Kuppila katoaa vihertävään. Jos jotain ei ole kaksi, niitä on kolme.

Kuuntelen tauotta ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. He haluavat, että teen heistä onnellisia. Kukat jäävät oven väliin. Koira haukkuu. Jaan postin. Ruotsissa on melkein samanlaista kuin Suomessa. Haluan vain sinun parastasi kaiken paskan ja teennäisyyden keskellä. Miten voi edes toivoa. Ulkona hämärtää. Kohta syödään. Hissillä ei pääse eteenpäin. Alaston nainen alastoman miehen päällä vanha sotilaskypärä päässä. Mies puhuu rahasta. Nainen voihkii. Sotilaat lyövät rumpua rakennusten edustalla. Sitten marssitaan. Ihmiset katsovat. Kai se on tukanleikkuukin hankalaa, jos on tottunut lukemaan ja kirjoittamaan takaperin. Tukka lähtee. Väritön kuppila. Mies ja kaksi poliisia astuu sisään. Poliisit poistuvat sanomatta mitään. Kaljuksi ajeltu mies kättelee muut. Kokous alkaa. Kuvia seinällä on kolme. Pöydällä on vesiä. Salkut on laskettu lattialle. Vesiä juodaan. Mies ei saa nostettua kättään. Putoaa tuolilta. Soitetaan ambulanssi. Olen kuullut on kaupunki tuolla, luona väikkyväin taivasten rantain. Kristus työntyy seinästä. Ihminen lyö rumpua. Kipu, sairaus tuskaa ei tuota. Jo epäilys haihtuu. Enää koskaan en horjuen kulje.

Kukat ovat väreissään. Mies juoksee pääsemättä eteenpäin. Matkalle ostetaan lippuja. Nainen rukoilee polvillaan anteeksiantoa lehdille ja televisiolle, jotka johdattavat ihmisten huomion pois tärkeistä asioista. Tyttö kertoo nähneensä tosi hienoa unta. Mies soittaa sähkökitaraa keittiön pöydän ääressä. Nainen morsiuspuvussa istuu makuuhuoneen sängyllä ja kuuntelee. Kehuu miehen soittoa. Riisuu huntunsa. Odottaa. Avaa lahjapaketin. Koti on juna. Kukkia on kaikkialla. Ihmiset hurraavat. Talo jatkaa matkaansa.

Kello soi. Vanhempi mies kertoo nähneensä unta, että hän osasi lentää. Nainen makaa kylvyssä ja laulaa. Olen kuullut on maa ilman vaivaa, siellä kerran, ah, olla mä saan. Mies vasta pestyssä ikkunassa. Nainen vasta pestyssä ikkunassa. Ikkunanpesijä sinisessä pusakassa katselee taivaalle. Mies ottaa ruoan uunista. Mies maistattaa kastiketta vaimollaan. Katsovat ikkunasta. Vanha viiksekäs mies silittää paitaa. Katsoo ikkunasta. Pihalla lapsi ajaa kolmipyöräisellä. Lennetään. Alla on jokivarren kaupunki. Koneita on kymmeniä. Kaupunki jatkuu loputtomiin. Joen yli kulkee siltoja.

Suutelee tulisesti muodokasta naista. Hieroo leukaansa biodieseliä. Se on fakta. Se on oikea vastaus. Vähän demariaatetta tai jazzbalettia, viinaa, pillereitä ja aseita. Hyvin puhuttu koiranäyttelylinja ja selkeästi toimiva konsepti. Katsoo kelloa, ja heti kaikki muutkin katsovat kelloa. Minä en halua liata käsiäni tähän juttuun. Pienten possujen kiljuntaa, pillin vihellys, Moran puukko. Kuu tuhrii likaisella keltaisellaan maiseman, ja mikään ei ole samanlaista kuin äsken. Naisella on turha kissan naamio. Kello on kaksikymmentä minuuttia vailla kymmenen. Takaisin tullaan, kun minä vihellän.