Mies on vetten päällä sateenvarjo kädessä, toinen puistonpenkillä nukke sylissä. Kolmas leikkii kullankaivajaa. Kortit kääntyvät. Hieman iloa kuivalle aavikolle, jota valaisee laskevan auringon tulenpunainen siunaus. Kukaan ei pääse pakoon optimismin oranssia. Aavikon jalokivet parantavat astman. Hindu ei onnistu, mutta kiliä hän puhuu sujuvasti. Illalla onnistuu mahdoton, saa kokata naisten kanssa.

On taas se aika vuodesta, kun ruusut tuoksuvat, ja äiti sekopää ja tytär isompi. Napsivat Prozacia mansikoiden kera. Tanssitaan häitä matkalla Arizonaan. Isä leijailee koko viikon ja nyt se puhuu muistelmista. Lasissa on valkkari. Mies kaatuu keinutuolissa taaksepäin, nostaa hattua ja kävelee puuhun. Joku on nyysinyt auton. Nyt ne lentävät äänettömästi Lontoon taivaalla. Lyhyet sormet pianistilla. Vasen käsi lepää pitkään sylissä. Toiset kuuntelevat. Kuinka pitkä on musiikin muisti? Mitä siitä on jäljellä tauon hetkellä? Largossa jouset keinuvat. Menen minne kuulen. Tumma nainen kallistaa päätään. Ihmiset ovat puoliksi pimeässä. Kädet muistavat. Kirjoituskoneen ääni. Kylläpäs väsyttää.

Kun jotain aloittaa, sen lopettaminen voi olla vaikeaa. Matolla punaisessa mekossa kauneus ei tarvitse lisätukea. Mokata voi sadalla tavalla, kun tavoite on jatkuva nauru. Näyttää helpolta, kaikkea muuta. Käsi heijastuu pöydästä. Maailma on sellainen. Se pitää itse kirjoittaa, pieni ihminen ja halu olla katsottavana. Hieno hetki synkistä asioista. Mitä joku keksii kevään jälkeen. Se on heti paljastavaa. Onnea ja menestystä. Olimme julmia toisillemme. Hieno porukka ihmisiä, joita olisi ilo johtaa.

Elää tämän päivän Suomessa kriittisesti ja yksityiskohtaisesti. Yksilön näkökulmasta, kuinka kauan voi olla tylsänä ja tekemättä. Ei se sen kummempaa ole, vastapaino tai toinen paikka. On käytettävä tilaisuus hyväksi ja lausuttava lisää. Teilaamme elämää niiden kanssa, jotka elävät ilman mottoa. Se on enemmän säveltäjistä kiinni. Katse on kiinni seuraavassa päämäärässä, eikä sen taakse voi nähdä. Sitruunanpuristin, sitruunapuristi.

Hallituksessa ei ole tietoa. Ehkä kymmenen aurinkoa pohjoisessa. Köyhien suomalaisten ottelusta Sevillassa tuli odotetun tasokas. Tämä oli jo seitsemäs kerta, eikä itävaltalaisista ollut vastusta. Jos vanha meno jatkuu yli neljätoista minuuttia, aukenee omakin solmu.

Miehet ovat väsyneitä ja nälissään, asioita joilla on taipumus tarttua myös ympäröiviin ihmisiin. Synkkä mies synkässä hatussa. Vedellä jatketut merkit, ne löytää edestään. Turha esittää, että halusimme tällaista elämää valokuvaamossa, aina valmiina. Aamut olivat pahuksen kauniita, seuraavana aamuna portailla odotti runo. Mitään ei puutu, kaikki äänet ovat vieraita ja käsittämättömiä. Äidinkieltä oli helppo puhua. Se oli surkuhupaisaa. Musta lista oli kuvottava. Kuunnellessani neljäätoista tapaa kuvata sadetta, sallin itselleni murtua. Lännessä paratiisi kesti vain häviävän hetken. Sitten he olivat poissa.

Älä ota henkilökohtaisesti. Kaikki on pelkkää mustaa, mutta se menee ohi. Jotain ihan hirveetä näin arkisessa ympäristössä: pääsky, kissa, ruusu, kuolema.

Nainen tiesi, kuka Baudelaire oli. Saamme seurata mielisairaan kurjuutta. Tavarat on aseteltu vieri viereen ollakseen siinä, kun riisuudumme. Kirjoissa on kolme murhaajaa. Ulkonäkö ei paljasta, mihin ihminen pystyy. Ihmiset väsyvät kotonaan. Kirje on tässä. En ole tyhmä. En halua. En ajatellut. Ihmiset puhuvat. Me olemme norjalaisia ja asioimme kahviloissa. Se nopeuttaa työtämme pimeässä, tyhjässä asunnossa. Meillä on osoitekin. Meillä on muita ominaisuuksia.

Talon erottaa kadusta puuaita koko tontin leveydeltä. Ensimmäiset piirustukset valmistuivat 1927. Parven keltainen kaide, karusellin varjot, unen käsite. Kaksitoiminen ovi. Rakentaa itse, ja rakentaa mielensä mukaan. Me vain katsomme.