maanantai 16. maaliskuuta 2009

Emme näe toisiamme, olemme molemmat kuvia. En saa tehdä pahojani.

Älä koske mihinkään. Jo on vängät tuolit. Jätin avaimet tarkoituksella.

Pomppulinnan ja eläinpuiston välimuoto eli kova luu. Tässä nimikorttini.

Sen sisältö on tavoittelemisen arvoinen. Mitkä muodot, mitkä materiaalit!

Panee puhaltamaan. Ethän pelkää pimeää, jossa vastustajat tapetaan?

Tee jotain unohtumatonta. Jätä sima. Tee kuten minä koreankielisesti.

Ehkä joku valas, ainoastaan ykkösiä ja nollia, kanaa tai pornoa.

Tämän luulisi tehoavan. Onhan minulla sammuttimia. Olen aasi.

Tästä kaikki alkoi. Taitelkaa tukka niskaanne. Nukke estää putoamisen.

Ai joo, banaani jää pommituksessa hevosenraadon alle.

Kerron tarinoita hauraasta, läpinäkyvästä olennosta. Kiljaisin. Sekin kiljaisi.

Yölennolla Lontooseen selkäsaunaa varten toivoin, että se kestäisi ikuisesti.

Erota se sekopää, senkin vyötiäinen. Kotoinen tuoksu, ajoin partanikin.

Söpö aksentti, tyhmä aksentti. Kuulostaa hyvältä. Jatkan elämääni.

Hyvä on, mutta tarvitsen raskaan, tylpän esineen. Kilpailu alkaa nyt.

Puu tulee haavoittuvaksi ja muuttuu todeksi. Pyöreät päivät, suorin tie.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti