sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Olen jo nähnyt niin monta kriisiä, etten jaksa stressata niistä. Pectuksen väri on luotu imeskeltäväksi. Kaksi vastuuntunnotonta hattarapäätä, joilla on kaikki mahdollisuudet menestyä.

Tilanteen kirkastuessa aukeaa mahdollisuus tarttua yhteen tiettyyn virheeseen.

Jälleen uusia pilakuvia viidestä vihollisestamme: kevät, kesä, syksy, talvi ja imperialismi. Kiinnittäkää istuinvyönne ja siirtäkää kellojanne kymmenen vuotta taaksepäin. Juustoton kauppa on kadun toisella puolella. Toimenkuvaani kuului etsiä vitsejä, jotka jonain päivänä menettäisivät merkityksensä. Paitsi jos kukkasato oli huono.

Sen takia jouduimme tarkkaan valvontaan. Mitä sitten, jos halusimmekin vaihtaa kartanon Puolassa makuupussiin New Yorkissa, uudistukset oli pakko aloittaa.

Hulluttelusta oli vaikea joutua pidätetyksi, muttei mahdotonta. Olin talonmies, koska en voinut toimia psykologina. Kylmää vettäkin kylmempää oli lämmin vesi. Harmaa alkoi muuttua nopeasti mustaksi. Loppu oli lähellä. Tilanne oli toivoton, ja orkesteri jatkoi soittamista, kunnes mikään ei auttanut.

Toisaalta, onko nykyinenkään järjestelmä kaunista katsottavaa. Ne olivat parempia aikoja. Taaskaan en nähnyt, kuinka tarina vedestä alkoi. Öisin tahdoin jotain uneksittavaksi. Ne pas deranger. Kukaan ei kuuntele musiikkia. Näin käy kun romantiikkaa sovelletaan politiikkaan.

Mitä tehdä niille, jotka eivät sopeudu fanaatikkoja vastaan? Naisille, jotka ovat valmiit, mutta kaipaavat vielä hiukan glamouria. Nykyään lääkärit voivat korjata sellaisen.

Pieni purjevene joella, ensimmäinen toukokuuta 1600. Anteeksi, että näin karulla tavalla otan esiin niin jalon aiheen. Antakaa mielikuvituksenne lentää. Tiivistäkää tuntilasiin se, mikä kestää vuosikausia.

Siunattu muutos! Kun kello lyö neljä kertaa, aika kirjoitetaan 18.11. Älkää siis kierrelkö.

Tennispalloja! Huono pila, kun tuhat itkee eikä kukaan naura. On kaikki turhuus unohdettu nyt, niin pysyy merisairaus poissa teistä.

Missä ollaan, siitä kerrotaan. Karjun päässä sade sataa. Puukot ovat teräviä. Meitä odottaa hieno elämä. Sulatamme paikat yhteen. Missä teatteri, siellä tekin olette. Ja puuttumaan jos tästä jotain jää, mielessänne aukot täyttäkää.

Kaikki kylmää niin kuin kivi, niin kuin ajatus. Hevonen ei osu eläviin eikä kuolleisiin. Talvella on lunta, miehellä purjo hatussa. Syöt ruokasi kuolemaan asti. Sinne meni sekin pesä. Välillä näpistelen muiden taskuja.

Kielet miehet kaikki kavalat. Jos panisitte minut runoilemaan, olisin mennyttä.

Onko sinulla taikavoimia? Sateessa istuen ei voi kirjoittaa. En ole hengenpelastusalalla. Voisin parantaa maailmaa paremmilla pikkuleivillä. Luulen olevani tragediassa. Ehdotan, että kokeilemme jotain uutta. Jotkut tarinat etenevät ulkopuolisten toimijoiden ansiosta. Kyllä, nämä housut ovat lycraa. Hänessä ei ole mitään vikaa, hän haluaa katsella ihmisiä.

Elämä oli täynnä merkittäviä ja maallisia hetkiä. Omena vieri jalkoihini, kuten kaikki kirjoittamisen arvoinen, aivan arvaamatta. Puhelin soi. Puhelin soi uudestaan. Puhelin soi kolmannen kerran. Sitten lohtua kädestä koskettamassa ihoasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti