tiistai 3. maaliskuuta 2009

Huoli paniikin toistumisesta painaa. Sodan kokenut ei pelkää perkelettäkään väärin päin. Mennään ensin menneisiin. Sain olla oma itseni. Mietin, että tällä nasaalilla on päästy aika pitkälle. Muusikko tuli miehestä silti. Olin ylpeä siitä, että opin.

Karitsa syntyy oljille. Tiaiset käyvät laudalla. Minulle tuli kiire maailmaan. Vesi pannaan tekemään. Kissa istuu ikkunalaudalla ja katsoo ulos. Minut on kasvatettu kiltiksi. Siinä vain kävi niin. Minun piti valita jokin paikka. Syksy meni hyvin. Alli, varmaan alli, menee veden pintaa. Odotin malttamattomana jäiden lähtöä. Tekee kipeää, kuin olisi menettänyt käden tai korvan. Aion viipyä kauan yksin. Koko lattia oli liekeissä. Menetin jotain suurta. Tuli pannaan tekemään. Onnettomuutta on vaikea ymmärtää. Ujo, yksinäinen kalastaja. Tapasimme täydenkuun aikaan. Kilohaili nousee silloin pintaan. Täältä ei lähdetäkään noin vain. Den där är död.

Maa voi purkautua kokonaan. Mies jakaantuu kuudeksi. Syntyy puhetta. Odotan bussia pakkasessa. Se on kyllä kärpänen tai moraaliin liittyvä ongelma. Ruusu, hyvä opetus. Se on kahvinimeni. Tukkani on käännettävää mallia. Väänsimme kättä oluesta, mikä oli huvittavan kiusallista. Mehua oli kaikkialla. Nauroin vain siksi, että se oli hauskaa. Leijona on ulkomailla, mutta tahto voi hyvin. Olen pakannut ja lähtövalmis. Kuvia eri vuosilta nopeassa tahdissa. Puhe on poissa. Näin käy kun sekaantuu asioihin.

Ja taas sataa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Minulla on yksi kysymys. Ovessa on kala, kalan kuva.

Suurempi kysymys on vielä auki, ei sentään veden päällä kävely. Ruskeaa mustetta pergamentilla, mutta dynamiittia. Hänen puutarhansa, vallankumoukselliset ajatuksensa, sadat orjansa. Tarinassa on tavallaan onnellinen loppu. Sunnuntaina oli toisin. He pystyivät karistamaan kahleensa. Paljonkaan ei ole muuttunut. Sanoma on yhä sama. Puhuvat päät. Totuus voi tappaa, joskus ristillä, joskus televisiossa. Menkää uutta voimaa sydämessänne, jotain mihin nojata. Tänään kaupungissa on seitsemän asukasta. Hiilen matkassa saapui vaatteita, tupakkaa ja naisia. Puren niin kauan kuin minulla on hammas. Evoluutio, kortinpeluu. Bussia pidettiin liian keltaisena. Joku alkoi laulaa hiljaa. Ihmiset saivat siitä innoitusta. Se rauhoitti uskon lyömättömällä voimalla. Minun pieni valoni, minä annan sen loistaa. Puhun toivosta, puhun siitä paljon. Se ei ollut kysymys.

Opetan kuvaamataitoa, ja paraikaa istutan kukkia. Löydän kukat vaikka mistä. Pian nauramme niin, että matto kastuu. Siirrytään vaiheeseen kaksi. Ei sekamuotoja. Hajut herättävät muistoja ja peittävät harmaat. Tyttö joka tuoksuu kukille ja kuolemalle. Hän olisi halunnut myös elää. Himojemme vihikoira, josta Emerson ei halua kuulla. Kaikkea huhuttiin. Millä kohtaa ollaan? On varaa elellä mukavasti. Näin kirahvin. Ja onhan sunnuntai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti