keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Etsin vain kesäyön hauskanpitoa.

Luonnon voima saa kasvit laulamaan.

Se DJ oli iljetys.

Hän kosketti tukkaani.

Löysin yhden uuden paikan.

Karma on joskus veemäinen.

Kolmoset opettivat portugalilaista kielenkäyttöä.

Viimeksi puhuessa ette edes tunteneet.

Hän on lavaste.

Seiskalta nähdään.

Monesta on tullut tähti yössä.

Kokeile tätä kuumuutta.

Sitten lennän vapaasti.

Löysimme tienposkeen haudatut vaatteet.

Pian Afrikka on pelkkä muisto.

Hän kirjoitti kirjaa kokemuksistaan.

Talossa oli kammottava meteli.

Ajattelin, että sekoan jos en tanssi.
Muutos on ystävänne, ristiriita taistelutoverinne.

Rakennatte tyhjästä, mutta suurvallat on tuhottava.

Luopukaa siitä, mikä teillä on.

Ottakaa se, mikä teiltä kielletään.

Kick out the jams.

Kuva manipuloi ihmisiä.

Maalailkaa vain lakanoita.

Ota rahat ja hyppää koneeseen.

Minä olen Baader.

Vakuutus maksaa tappiot.

Televisio on väärinpäin nojatuolissa.

En mene enää linnaan.

He törmäävät seinään.

Äänettömyys säästää verilöylyltä.

Seinässä lukee Gertrude Stein.

Värssyillä ei pitkälle pötkitä.

Marx ei vinkunut.

Hiiri pieni nakertaa.

Aivoissa on hopeinen tuki.

Univormussa on sika.

R niin kuin raha.

Se muistuttaa siitä mitä olemme.

Rahatukot odottavat meitä.

Mieti vaikka demareita.

Tuo pieni neliovisena.

Puuta, nahkaa, vauhtia.

Mies jäi odottamaan pesukonetta.

Susi on epäluotettava.

Kansleri kumartui Varsovan ghetossa.

Emme ole ikinä yhtään muita edellä.

Pienikin ongelma luhistaa.

Ottakaa kuohuvaa tai munkki edes.

Jossittelu on monitahoista ja platonista.

Joku laulaa aina.

Tietokone ei juo kahvia.

Läiskyttelen vettä, jotta kalat lankeavat verkkoon.

Se ei mene ihan lain mukaan.

Nähdään Hanoissa.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Tuo meille aarteesi arvioitavaksi.

Se upea tiikeri, tämä talo ja tuo musiikki.

En ole ennen ollut tässä osassa taloa.

Oven takana on kielletty huone.

Taivas, miten dramaattista.

Törmäsin aamulla entiseen pomoosi.

Vanhainkodissa saa omenasosetta iltapäivisin.

Katselen näytönsäästäjääni.

Se on sivuseikka.

Hän näkee yhtenä aamuna varpaansa.

Hävettääkö, ettet pelastanutkaan maailmaa?

Onhan minulla hiuspinni.

Seinällä on Toscan juliste.

No, on minullakin salaisuus.

En saa seksiä kotona.

Painu takaisin kolossiisi.

Olen aika viisaudellinen.

Harpisti voi pukeutua valkoiseen.

Hän käy suihkussa, kun Tiibet on vapaa.

Näet näitä pellejä kaiket päivät.

He eivät ole mukana seremoniassa.

Sinä jäät kakkosemmaksi.

Istutamme yhden puun Afrikkaan.

Eikö teekin mieli työntää kieli tuohon?

Pahoittelemme äänen puuttumista.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Se ei ole kidutusta vaan yhteenkuuluvaisuutta puvun kanssa.

Halutaan saada maksimiefekti minimivaivalla.

Hän on mieltynyt erityisesti mustaan ja barokkiin.

Rap-musiikin ystävä on ihastunut myös korsetteihin.

Naisellisuus on vastakkaisuuksilla leikkivää aistikkuutta.

Keikarimies sitoi rusettia tuntikausia peilin ääressä.

Amatsonit haaveilivat jo housunlahkeista.

Ensin oli talo Italiassa, sitten talo Espanjassa.

Napoleon, tiedätkö mitä tulee telkkarista 28. maaliskuuta?

Tämän täytyy olla suomenruotsalainen perinne.

Koko ajan saa pelätä, että joku sytyttää hiukset tuleen.

Ihme hiihtäjä, joka laukoo mitä sattuu.

Politiikka oli viimeksi meillä kotona.

Sen jälkeen häkkiin heitettiin 200 kiloa raakaa lihaa.

Joudun pidättäytymään muista palveluksista.

Asiasta on olemassa Leedsin yliopiston tutkimus.

Tehtävänä on arvata puuttuvat sanat.

Poliitikoksi ryhtyminen on Venäjällä hyvä liikeidea.

Lyhyempiä hameita kuin Moskovassa en ole nähnyt.

Kohun takia voittajat saavat viiriäisen munia.

Katsotaan lopuksi kuvaa porilaisesta koulubussista.

Tämä on sir Isaac Newtonin koti.

Etsiä sellaista, mikä puuttuu.

Tuossa jotakin on siis kadonnut.

Lopulta perhe oli perikadon partaalla.

Epäonninen hidalgo myytiin orjaksi Algeriaan.

Kukaan ei tarvinnut sodassa haavoittunutta veteraania.

Kirjat vietiin käsistä.

Jäljitelmä ei saanut lukijoita.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Jää vetää suomalaisia ja kymmeniä ja taas kymmeniä televisiovastaanottimia. Tämän jälkeen minulla ei ollut paluuta tai sivustatukea. Sille reissulle jäin.

Yleisradio haluaa tänään kertoa teille väristä, mitä se on meillä ja muualla. Olemme ottaneet värin pois, ja tässä se tulee takaisin. Oi noitakin aikoja.

Tuo taikalaatikko yhdellä sanalla, saman auringon samat säteet. Hämähäkki ei ole hyönteinen. Kuolleet papukaijat ja tissit kesäyön unessa.

Näytätkö loputkin? Minullakaan ei ole jano. Lemmit kerran ja jatkat matkaa. Minulla on konstini.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kai te ymmärrätte? Sitten pakkanen rikkoi kaikki unelmat, petti oliivipuut. Maito on jäässä. Kuoren ja puun välissä on mustaa. Palelee jo kun katsonkin. Ei keneltäkään tarvitse kysyä lupaa siihen mikä on ilmaista.

Kirja alkaa alusta joka kerta. Se kuuluu vanhenemisen etuihin. Sukupuoli vähentää niin miehen kuin naisen arvoa. Minua ei enää huomata kadulla. Olen saavuttanut näkymättömyyden, joka on myös vapautta.

Vanhalla on kaikki iät käytettävissään aina kun olen Norjassa. Jottei taivas nielaise kokonaan, pitää olla hattu välissä. Asiat voivat mennä hukkaan ja sisäinen lapsi pääsee oikeuksiinsa. Siksi olen aina tietoisesti käyttänyt elämää. Ei tiedä mitä on edessä, seiniä tuhannen vuoden takaa.

Autiomaan asukkaiden rukoukset ovat varmaankin kaikuneet usein tässä avarassa temppelissä. Retkikunta löysi ikivanhan puisen lippaan, jossa säilytettiin luita. Kun musta pinta poistettiin, alta löytyi värikäs kuva, joka esitti muinaista orkesteria. Hiekka antaa periksi. Katsokaa kynsiämme soitinten päällä. Rouva osasi erään hyvin vanhan laulun. Tyttö on kaunis kuin kuu. Luolia on 46.

Tärkeä soitin Japanissa tuodaan paikalle kuorma-auton lavalla. Morsianta kannetaan kauniilla matolla palavan tulen ylitse. Näin osoitetaan, että tämä on hänen kotinsa, eikä mies jätä häntä milloinkaan. Hilpeän laulun sanotaan karkottavan miltei kaikki huolet.

Luolaa on sanottu musiikkiluolaksi. Nyt luutun kuva löytyi hämärän luolan kätköstä.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kenenkään makuukamariin katseemme ei yllä. Ulkopuolelta joutuu tuliseen järveen. Sitten kulttuuria. Jotkut empii natsikulmaa, karhuja unten pöpperössä. Kysy mitä tein pankissa. Rotta korva selässä, oletko koskaan kokenut painottomuuden? Ensimmäiseen osumaan meni kolmekymmentä minuuttia.

En saa unta. Mietin vain suhdettani äitiin. Älä kiihdy, sanonpa mitä vain. Minä aloitan. Mitä tahansa sanonkin, et reagoi. Istu suorassa, harjaa tukkasi. Minun täytynee harjoitella enemmän. Sanon sinulle asian, jonka äitini on sanonut minulle koko ikäni. Espanja on kompakti kieli.

Sinun ei tarvitse näyttää iloista naamaa. On minun syyni, että jouduit tänne. Olimme molemmat pikkumaisia ja uhmakkaita. Puhutaan varmuuden vuoksi juuri näin. Jokin tässä ei täsmää. Oletteko ajatelleet mistä luovut tänään yhdeksältä, kun onneasi etsit, jos luoja suo?

Tiedän, että tämä on vaikeaa. Olet kenkä. He luopuvat kukosta. Älkää syyttäkö kysymyksiä. En tahdo että palelet. Teit sen niin, niin helpoksi. Kimppu ongelmia viime kesänä Saksasta. Suoraa rahaa tässä vaiheessa. Syy tähän rikokseen on kirottu kokaiini. Nuorisossa on koulupudokkaita. Muut nihkeämmin lauhtuu, tuuli kovaksi. Maskissa olleen Koskisen laukoo Catz. Nyt hetkeksi kiva nähdä sedatoituna. Puhui hämähäkeistä ja häipyi, ilmeisesti kunnossa. Minä vien. Mitä seuraavaksi? Kukkaruukku aiheuttaa oikosulun. Minä ohjaan teidät ulos.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Puhun ihan konkreettisista asioista. Kaikki alkoi siitä, kun rikoit sen luumupuun. Anna mennä vaan, toisinaan kahdet lasit ovat tarpeen, itsetunto kasvaa iän myötä eikä kipu rajoita työtäsi huoltaa autoja ja ihmisiä, kunhan muistat lopettaa ajoissa. Lainoista on ollut pelkkää harmia. Tartut puhelimeen ja selität kaiken. Mikä siinä on niin monimutkaista? Ei mitään minkä kanssa ei voisi elää. Halusin vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Ymmärrän, että se oli järkytys. Ei ole paljon muita piiloja.

Miten sinä tänne eksyit? Missä olet? Olen vaikeuksissa. Etsin burmalaista pythonia. Niille ei metalli maistu. Tämä kestää vielä vähän. Juju on siinä, ettei kiinny autoon. Onko siinä järkeä? Tuli löysi minut ja puhdisti. Meillä on harjuja, mutta meillä ei ole kukkuloita. Käärmeelläkin on oikeutensa. Se oli vahinko. Tulevaisuus tuo monta torjuntaa.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Se vuosi oli vedenjakaja, jollaisia ajassa aina silloin tällöin on. Siinä yhteydessä me välttämättä muutumme. Politiikka on poistettu politiikasta, muistellaan vainoja haikeudella. Tarvitaan vähemmän miehiä ottamaan itseään niskasta, antamaan hiukan esimerkkiä nuoremmille, jos onkin niin, että ratkaisuja ja suuria oivalluksia tulee maailmaan ilman toivoa paremmasta. Senpä takia on oleellista ryhtyä miettimään pienten lukujen magiikkaa. Kuuntelin mielenkiinnolla. Uutta täytyy luoda jotta selviämme terveen ruoan pariin, se vastaus jotenkin pakenee. Ihmisen vapaus muuttua ennen kuin iso porukka on haudassa, tai synkistelyn rikkaus, yksin keskellä kaiken, ajattelemalla eri liikuntalajeja. Tavallisesti on päädytty johonkin ihan muualle kuin mihin on pyritty, kysymysten kanssa kasvokkain. Miettikää asiat itse. Miten tästä kaikesta selvitään, lisänä sille mistä tulemme ja mihin olemme menossa.

Muistan aina ensimmäisen kalani. Meidän piti tehdä nämä päätökset yhdessä. Aloita pesemällä nämä. Voi tulla ikävyyksiä, herkkää komiikkaa, sinun täytyy rauhoittua, en aio raataa tyhjän takia. Ei ryöstön uhrille voi suuttua. Kaikki on vääristynyttä. Varastivat taskuni.

Valloittava, hillitön, lumoava, haluttava. Tee jotain unohtumatonta. Kaikki on kylmää, jos koskette siihen, saatte katua. Minulla on yhä vanha avaimeni. Kaikki näyttää ihanalta, apinakin olisi pystynyt siihen. Leijuvat päät ovat oikeassa, viis typerästä päivällisestä. Tunnetko ikinä korviasi? Jätin ne puistoon. Suoni on puhunut, minun karpaloni.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Emme näe toisiamme, olemme molemmat kuvia. En saa tehdä pahojani.

Älä koske mihinkään. Jo on vängät tuolit. Jätin avaimet tarkoituksella.

Pomppulinnan ja eläinpuiston välimuoto eli kova luu. Tässä nimikorttini.

Sen sisältö on tavoittelemisen arvoinen. Mitkä muodot, mitkä materiaalit!

Panee puhaltamaan. Ethän pelkää pimeää, jossa vastustajat tapetaan?

Tee jotain unohtumatonta. Jätä sima. Tee kuten minä koreankielisesti.

Ehkä joku valas, ainoastaan ykkösiä ja nollia, kanaa tai pornoa.

Tämän luulisi tehoavan. Onhan minulla sammuttimia. Olen aasi.

Tästä kaikki alkoi. Taitelkaa tukka niskaanne. Nukke estää putoamisen.

Ai joo, banaani jää pommituksessa hevosenraadon alle.

Kerron tarinoita hauraasta, läpinäkyvästä olennosta. Kiljaisin. Sekin kiljaisi.

Yölennolla Lontooseen selkäsaunaa varten toivoin, että se kestäisi ikuisesti.

Erota se sekopää, senkin vyötiäinen. Kotoinen tuoksu, ajoin partanikin.

Söpö aksentti, tyhmä aksentti. Kuulostaa hyvältä. Jatkan elämääni.

Hyvä on, mutta tarvitsen raskaan, tylpän esineen. Kilpailu alkaa nyt.

Puu tulee haavoittuvaksi ja muuttuu todeksi. Pyöreät päivät, suorin tie.
Taas laupias samarialainen ja hyvää luille. Radio tietää nimeni ja terveys on kaunista. En tarkoittanut kadota, mutta tilanne on kumma. Ritareita on vielä, mutta nyt viattomatkin kärsivät. Ajatukseni ovat kristallinkirkkaat ja tavarat mahtuvat pahvilaatikkoon. Neljässä kuukaudessa olin jo valmis, mutta sitten jänistin. Joka neljäs vuosi mahdollisuus aloittaa, syntyä uudelleen.

Maankiertäjät ja maahan poljetut, minulla ei ole mitään, mutta saan elää rauhassa. Prosessi saattoi olla järkyttävä. Tätä myrkyn määrää ei haluttaisi ajatella. Kumarran pääni, mutta en voi mitään.

Vuoden juttu tipahti käsiin amerikkalaisessa bussissa. Ei erehdy meikäläisen silmä, se on kuule sihinää se, lystäilijä luojan lykystä. Äijän ääni käy hermoille, vaikka kauniin kuoren alla on aivotkin. Jerikon muurit suojelevat isolta pahalta sudelta. Johtuisiko keväästä, ihme etten ole paniikissa. Tosi lystiä, olo on kuin pahantekijällä. Hyppäsin ensimmäiseen autoon. Ei lempiväisten mieleen ruoka muistuisikaan elämän karusellissa.

On yö ja sen näkee valoista, joita lamppuihin on sytytetty. Hetkessä saa aamu, ja ikkunassa myydään matoja. Nainen itki, muttei silmien takana, missä olemme saman lämpöistä verta. Mutta valaistus oli hämärä, jotta esineet eivät vahingoitu.

Tarkoitan sanoa yhtä, ja ulos tulee toista. Huominen, huominen, huominen, verkkaista tahtia päivästä päivään. Itku päätyy paperiin. Käärme joka mateli suossa, sammakon varvas, pois kirottu pilkku, veri tahtoo verta.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Kauanko kestää Taikahuilu tai katse, jollaista et uskonut saavasi? Ihan niin kuin olen näyttänyt. Yhtäkkiä tuntuu niin tyhjältä. Oikea silmäpari tietää mihin katsoa, ja puhelin vastaa nyt myös toiveisiin.

En ole laukaissut asettani kertaakaan, asia josta kannattaisi puhua psykiatrille. Kiva lattia, ja tietää meistä. Väsyin uimaan vastarintaan. En kaipaa heidän etuisuuksiaan. Mutta eniten haluaisin kirjoittaa, mikä naurattaa naista. Ihmiset voivat tehdä parannuksen, vaikka vilppi on arkipäivää, eteenkin veneessä tai tietokoneella, kun kirjasto on suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Kynä kutittaa, eikä se ole makukysymys.

Sain postia deittipalvelusta. Hänen optikollaan ainakin näyttäisi olevan huumorintajua. Olemme vatvoneet tätä iät ja ajat. Luulin, että se kestäisi ainiaan. Pelkkä limu, siinä ei minun sanani paljon paina. Näytän sinulle yhden jutun. Joka tapauksessa olen nyt paljon onnellisempi. Kirjoja myydään paljon, koska sateella ei ole muuta tekemistä. Tämä on vasta esimakua vihreässä muovissa.

Kala tarttui syöttiin. Se on surullista. Taitaa olla Yalen lukko. Veitsi laatikossa, veitsi kädessä, veitsi yläkerrassa. Se on seksisuhdeviidakko, mutta en halua saattaa sinua vaaraan. Sellainen ei vetele. Maailmani on suurempi, mikä on vanhentunut uutinen, mutta sinä olet siipi maassa. Edustat nykyajan idioottimaisuutta lentokentällä matkalla Venezuelaan. Siihen liittyy pikku pulma maassa pilvien alla, mutta sen kohtalo on sidoksissa länteen.

Vuoden mittainen prosessi lapsuuden kokemuksista. Miehet ovat palanneet metsältä. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä aikaa niin puhtaaksi ja niin likaiseksi.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Olen uteliaisuuden vallassa. Vanha mies kahvimuki kädessä kaukana pohjoisessa kertoo, miten ihmiset oikeasti toimivat. Sormus vierii pitkin tanssiparkettia. Sateenvarjosta päätellen sataa. Valkoinen auto ajaa ohi, musta auto ajaa ohi. Vuorossa punainen sateenvarjo, kun Pariisissa juostaan. Se oli isoin paradoksi, että aalto pyyhkäisi monessa maassa. Nyt se on loppu, tuttu näkymä Munkkiniemestä, kadunpätkältä jota tänä aamuna kävelin.

Pojat kirjoittavat, opettaja lukee sanomalehteä. Luokalla on uusi Juvenalis. Töhrin luokan seiniä ja pahoinpitelen ranskan kieltä purppuraisin kukinnoin, kun hän uupuneena suo minulle hyvyyttä ja hellyyttä kolmessa peilissä yhtä aikaa. Se on kalaa huvin vuoksi. Reikien ympärillä on tuskin lainkaan sukkaa. Ihminen pysyy seinällä. Sitten vaara on ohi. Jänis vain, selitettiin yhtä tekstiä, rajut on parhaita, kuin koppi täynnä kukkia ja kevät ikuinen. Kun minä en osaa kuunnella, mutta äidinkieli on tärkeä, kynttilä Balzacille, nyt täytyy varoa sanojaan sen seurassa. En tykkää mysteereistä. Ovat sitten laittaneet Pariisista tuollaisen, missä hedelmät ovat, kirjoittava kone, sata kyyhkystä, joulupukki Clichyn aukiolla. Enhän minä näitä keksinyt. Aina muissa maailmoissa kullannuppuja tulossa. Näin yhdessä filmissä putkan, joka oli siistimpi. Ovat laittaneet Pariisinsa näin, taskut tyhjiksi, nimi tähän. Jospa ette ole johdonmukaisia, kun isä matki viululla. Näyttäkää leipänne, en tiedä minkä takia. Ehtii elää moneen aikaan eri maailmoissa, kun linnutkin laulavat taas ja talvella.

Tiesin, että jokin mätti ennen kuin pöly laskeutuisi. Yritän saada tolkkua tähän juttuun. Uskomatonta tekstiä, ihan sama Peter Pan, se puree sen sormen poikki, ei yhtään totta, se lakkasi olemasta totta, kusee takkaan ja on taipuvainen viinan vetämiseen, tanssii alasti ja melkein kuolee, ei tarvitse itse olla törppö taidepelle Virpi ja pahuksen lokit.
Kuvaa pystyi katsomaan vain yksi ihminen kerrallaan. Uusi kieli oli syntynyt.

Juoni on yksinkertainen. Hän näkee kolme unta omasta elämästään. Ei ihme, että ne päätyivät elokuvaan.

Buffalo Bill edusti mennyttä. Hänen aikansa oli ohi.

Lopulta jokainen saa jotakin. Jopa mahtava niilinkrokotiili joutuu naamioimaan pesänsä. Linnut tekevät hälytyksen.

Haluan kertoa teille tilanteeni sietämättömästä kauhusta. En kykene vieläkään rauhoittumaan. Palmut kuuntelevat ihmisiä. Katson että asia on sovittu.

Luojan kiitos hölynpölyä. Leijonat pitävät sillan pystyssä. Pietari nyt ja toiselta ajalta. Vakuutan, etten ole valehdellut. Minulla on muuta asiaa. On häpeä sellaista ajatellakaan. Ulkomailla talotkin ovat toisenlaisia. Nyt täällä on vaikka mitä uutta. Mutta valmistelut ovat raskaita. Mitä sielulle tapahtuukaan sellaisella hetkellä!

Kärsimyksistä, joista Kristus puhui, en parantunut. Miten erehdyttekään kohdallani. Synti saa pääni sekaisin, kaikki nurkat ja kolkat. Minuun iski kuin salama, en paljastanut kuka olin. Tämä on vasta valmistelua. Olen siis todellinen Jumalan hullu, eikä minulla ole varsinaista asiaa.

Aina ei voi huvitella, joskus on töitäkin. Ehkä meistä on iloa toisillemme. Karhu seisoo nurkassa, aikani on täysi, tulin vain tavatakseni ihmisiä. Minusta tuntuu, että olen vain sekoittanut ajatuksenne. Ahaa, olette siis filosofi. Minulla ei taida olla tietoja eikä taitoja.

Olen saanut kirjeen, auliina, iloisena ja mielissäni. Mitä kunniatonta tässä on, jos saan kysyä? Tämähän on mallikirjoitusta! Nälissään ja saa kohtauksia. Sveitsillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Enkä tiedä, onko hän hyvä ihminen.

Ensimmäinen vaikutelmani oli voimakas. Veijari, muttei idiootti, aasin kiljunta torilla. Hyvä, että nauratte. Ei käy päinsä olla koko ajan hyvä. Osaatteko olla onnellinen? Opettakaa meitäkin. Mieleni teki koko ajan matkustaa jonnekin. Halusin koetella kohtaloani. Asetuin seisomaan yksin. Hiljaisuus oli ihan hirvittävä. Ylittäisin sen linjan, jossa maa ja taivas kohtaavat.

Minä mietin monenlaista. Vankilastakin voi löytää valoisan elämän. Ja ikkunan alla kasvavan puun kanssa. Hän muisti kaiken sanomattoman selvästi. Tuntui oudolta ajatella viimeistä hetkeä. Mikä hänestä tulee ja minne? Säteet olisivat hänen uusi olomuotonsa.

Muistui vain mieleeni.
Toinen oli realisti, toinen hyväksyi kärsimyksen. Leutoina iltoina he kuuntelivat kitaraa, galleriassa kuiskailtiin ja puolilta öin päädyttiin ravintolaan. Punapaitainen mies kysyi toisen naisen silmien väriä. Ehkä eri elämässä, kunnes jokainen gramma lumousta on puristettu siitä. Toivottavasti pelleilit. Jos haluan seksiä, suostun. Hän ei ole tavallinen tallaaja. Kristus on rääpäle puusta. Mutta rakkaus on katoavaa ja loppujen lopuksi hän iski minua veitsellä. Nyt kun päivä on illassa ja yrität hukuttautua seksiin. Olemme elossa. Mies koskee huuliaan ja sitten naisen leukaa. Romantikkona hän toivoo kuolevansa. Vanha majakka auringossa, espanjani katoaa päästä, sellainen lahja, vanha harmaapäinen runoilija joka juo kahvia puutarhassa, luo kauniita teoksia eikä anna niitä julkisuuteen, koska ihminen ei ole oppinut rakastamaan. Puhelin, johtuu varmaan viinistä kynttilän valossa raivon takia. Näkisin mielelläni töitäsi, sitä paitsi lähdemme huomenna. Kitaransoittoa pimeässä, ääniä joita voi melkein koskea, emme saaneet sitäkään selville, vaikka sanoit katselleesi minua. Olen hiukan holtiton enkä pystynyt liikkumaan. Runoja hedelmien edessä. Hän rakasti värejä ja miehen hurjaa tekniikkaa. Katosit maanpinnalta, satutinko sinua, taloja vailla tarkoitusta, enkö yleensä ole, johtunee Barcelonan ilmasta, ei kai härkätaistelija sekojuttuineen, mutta onneton ihminen, itseään etsivä taiteilija, ei vaikea houkutella sänkyyn, mutta kannatti taistella, huomenna lounaalle, purjehtimaan pääsee koska tahansa, sattui kiusallinen hetki huvipuistossa, parhaassa mielessä aitoja tunteita, erilainen elämä kahden viikon päästä, hän puhuu kieltäni, ehkä polkumme kohtaavat, olen ääliö, tekosyyn varjolla pyöräillen puritanismista, kahvi tulella, mies ja nainen keittiön matolla, puhelin sairaalassa kiiruhti yöhön, mutta oli levoton pimeimmällä hetkellä, laitan kahvia täällä, minua nolottaa, vodkaa nyt pilleriesi jälkeen, vierashuoneen suihku, tiedät missä se on, asiat eivät luistaneet, aikeet valuivat tyhjiin, hänen on jäätävä, annas kun mietin psykiatrista apua, joksikin aikaa vain, olen nähnyt tämän ennenkin. Suola, jonka kanssa elän, ajattelee vapaasti, toistaa sen mitä meillä ei ollut, mikä typerä ajatus, olimme niin lähellä täydellisyyttä, se pikku detalji, opiskelin kiinaa, hän varasti tyylinsä minulta, tekopyhä, harhainen väite silmilläsi, enemmän ymmällään, kirjoittamassa enemmän kuin haluan myöntää, tuntuu surulliselta pianosonaatilta, palmut kuuntelevat jos olisi enemmän ystäviä, mentiin ostamaan kirsikoita hedelmien keskeltä ja vierestä, kun kuulen puheeni se on hullua, pyöräiltiin maaseudulle, kerättiin karhunvatukoita, mutta kaikki pelko menee päähän ja se on surullista. Tuulee, sen näkee puista, kuvat ovat paperin toisella puolella, lensin Tokioon, hän on luova mutta tietää rajat, vitsi joka jätetään kertomatta jatkaa uomaansa, veisi pois tilanteestasi, rakastan mutta en ole rakastunut, etsin taianomaista ratkaisua, älä tunne joutuvasi selittämään, pelkään liikaa, siksi se on romanttista, koska sinä olet puuttuva ainesosa uudella ja syvemmällä tasolla, kun kuulen kiihkonne, kuka mitenkin punaisessa valossa. Suudellaan. Olen vain minä, hieno tarina siitä miten aika kuluu ja kesä on pian ohi, pimeistä huoneista tasapainossa, kasvava levottomuus, haluan jotain erilaista, koko tämä juttu onnen ja rauhan löytämisestä, hyvistä hetkistä jotka vietimme yhdessä. Mutta unelma on jännittävä ja tulet katumaan, työsi ovat paskoja etkä kypsy, hän on läheltä puhuja, menen katsomaan ruokaa, luulin ettet pidä juhlista, se on ristiriita, minä en ymmärrä, miksen usko sinua, yritä pysyä paikallasi, halusin linnun uuteen taloon, enkä tiedä miten peittäisin itseni ollakseni viehättävä sinulle punaisessa autossasi, kun syömme puutarhassa ja katsomme jälkeenpäin kuvia joita on vaikea selittää, kun sen pitäisi olla toisinpäin, kaoottinen ja lähes eriskummallinen. En ole hyvä tässä, menet kohti onnetonta elämää, vaatisi melkoisen tunnekuohun, laukauksia, tämä ei ole elämääni tai todellinen tarina. Olisin astunut sivuun, ohikiitävä juttu, ennen kesää Barcelonassa.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tulevaisuuden ajatteleminen on vaikeaa. Ihmelääkettä ei ole.

Se tarkoittaa paljon kuolleita. Katsotko kuumetytön? Otan ihokoukut.

Minä voin pestä hänet. Veressä ei ollut alkoholia. Tyttö kuoli juuri.

Pakko sanoa, tämä on opetus. Euroopassa pari viikkoa, jotta sydän toimisi.

Nyt ei olla viidakossa. Pää kiinni, nyyhky. Sitä tavataan kyyhkysten omistajilla.

Volvo tekee kaarron. Salamanteri meni perille. Mieti asiaa.

Haluan olla se, joka tukkii viemärit. Tarkoitus on hankkia Mick Jaggerin ovikoodi.

Luulin, että häntä leikeltäisiin. Kokemukseni mukaan olen tuomittu talonmieheksi.

Katujen enkelit, tulkaa esiin. Kannattaa hankkia seksikokemuksia etukäteen.

Hei, muru. Olen kreikkalaisen pohatan poika. Lopeta esittäminen ja kiitä Luojaasi.

Laulan innoituksesta tai vaihdan sinut toiseen. Muhinoidaan kaikessa rauhassa.

Mitä pidät kloonauksesta? Riita poikki! Pojalla on vakavia ongelmia.

Jospa eilisellä oli tarkoituksensa. Sain uuden tilaisuuden.

Käske väki neljäksi toimistooni. Etsin sen seksikkään lääkärin.

En mene psykopoliisin kotiin. Söinkö taas lelun? Voisiko joku leventää ovea.

Ensin teoriaa, sitten käytäntöä biokemiasta. Reikä suomalaisiin oloihin.

Saan luodista. Tiedän hyvän hyppypaikan. Minulla on heikot nilkat.

Metallikin tekee kipeää. Tältä etelän puut näyttävät pohjoisessa.

Mehiläiset eivät maistu hunajalta. Ilman vettä ei voi edes uida.

Sitten terveysasiaa. Epämiellyttäviä kuvia jossain kirjassa.

On helppoa uskotella olevansa suojassa. On on. Autiomaan pohjoisääri.

Mukaan otettiin pikkubussi ja varmuuden vuoksi kameleita.

Tämä osuus oli yhtämittaista nousua. Tietä tekivät ihmiset.

Tällaista ei ole täällä missä katselen. Torni on tehty luonnonlohkareista.

Tuuli puhalsi hyytävänä, kylmyyttä huokuen. Löytäjä sanoi sen olleen kivenkolossa.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Olen muodokas ja pidän siitä. Mutta mitä mies ajattelisi? Keräämme orkideoita ja lintuja.

Voitonriemua kalvoi epäilys. Kuulimme aaltojen jylinän. Kun yrittää unohtaa jotain, pitää unohtaa kaikki.

Ihminen pieni katedraalin sisässä. Rakkaus taiteeseen voitti koston. Kurkistamme arkkuun. Kuolema on ikuinen huoli.

Venetsian vettä Italiasta Espanjaan. Hevonen, härkä ja itkevä nainen. Ylösalainen pää. Sulttaani istui täällä.

Heräsin yöllä, mutta tottuuhan siihen. Sieni menee veitsellä halki. Spagetti syntyy vedessä. Olassa on tatska.

Olen kaksi kuukautta muita jäljessä. Tuota puristellessa, vaikka välillä myrskyää. Maalaus löytyi autosta.

Tänään on kohdattavana kolme pelkoa. Astelee ranskalaisilla koroilla. Sana sade ei synnytä sadetta.

Kaikilla ei ole kumppania. Pelko katoaa, jos sen nimen osaa sanoa. En ymmärtänyt, mistä äänet syntyvät.

Ikävä ero lentoasemalla. Muikut löytää pakkasesta. Nyt niitä saa keskiviikosta lauantaihin melkein mistä vaan.

Kolme, kaksi, yksi. Olet mitä syöt, ennen kuin koko saari uppoaa. Kuka joutuu tänä keväänä jättämään leikin kesken.

Älä osta kaupan kakkua. Kammottaa katsoa, kun stripparit saavat polvesta. Olen nähnyt luonto-ohjelmia.

Sinä voi olla seuraava kuuma nimi. Kokeile jotain muuta, se vasta ystävällinen ele onkin. Vain kaksi voi leikkiä.

Valot ovat rehellisiä. Nimesi on 50-luvulta. Harjaan sen hiuksia kunnes se nukahtaa. Unohda mummi.

Vien vähiten tilaa. Olisin työstänyt riisin eri tavalla. Kaksi tuntia herkullisia hetkiä höyrysaunassa.

Pystyykö mitään tekemään ilman vettä? Yliveto turkoosi pusero. On rankkaa nähdä se ilo. Nälkä tulee kuitenkin.

Virstanpylväs on oikea namu. Olen yhden romaanin lumoissa. Olen hauska, pomppiva marakatti.

Vähäsuolainen, terävä, älykäs. Tapailen pikku rouvaa. Paita on kuin luotu. Tuoksuu vauvantalkilta ja kreikkalaiselta salaatilta.

Te kaksi minua vastaan. Antakaa minulle pyssy ja pilli. Ja sitten yritetään kuvailla niitä. Kai se jotain merkitsee.

Feikkasi oman kuolemansa. Hyväksy se ja toivota onnea. Tämä musiikki pysäyttää minut joka kerta.

Vanhoja matkakuvia savun keskellä. Illasta tuli piinapenkki. Pääni on täynnä kysymyksiä huuliharpustasi.

Näin vanhan valokuvan. Puhuin kuin esine. Elämä on siirapinsuloista, nopeasti ja tehokkaasti.

Jethro Tull on kuin onkin bändi. Maalatussa autiomaassa täytyy valita taistelunsa. Sitten satoi purkkapalloja.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Siinä teidän virhearvionne on ja se on paha. En toista sitä enää. Kiva tukka, kivat kaulukset.

Loppuvuoden romahduksen aiheutti varjojärjestelmä. Säveltäjän valta kasvaa. Minä olen ohjaaja.

Hiljenemiseen täytyy keksiä jotain. Löytö on merkittävä. Työni on näkyvissä. Seuraavaksi vuorossa on filosofia.

Mikä saa nuoren miehen valitsemaan oikean ja väärän välillä? Jännitettä pitäisi käsitellä harkitusti, loogisesti ja kiinnostavasti.

Sanojen paino ei tule esiin. Kirjoitukseen verrattuna puhe on rikki. Tieto on kykyä tehdä asioita.

Miten venetaksi liittyy tiedon kasvun olemukseen? Jonkinlainen esimerkki on kyllä paikallaan.

Kiitos kivasta etiikkapainotteisesta kokeesta. Olin kalanomistajasta kahta eri mieltä. Vastasin jokereihin.

E on semmoinen mihin olisin tyytyväinen. Historialla jatketaan. Kiirettä on pitänyt fasistien kesken.

Tehtävien sotaisuus 1800-luvun alusta meidän aikaamme. Mikä sai prinssin perääntymään?

Monien mielestä maailmassa on paljon enemmän kuin mitä silmä pystyy näkemään. Suurin osa aineesta on kahdenlaista pimeää.

Niin kummallisia tuloksia, ettei niistä kehtaa edes kertoa. Linnunrata näkyy parhaiten kaukoputkien ikonista.

Typen suhteellinen määrä happeen nähden kertoo, millaista ruoka oli kaksituhatta vuotta sitten. Se herätti epäilykset.

Syntyi uusi teoria. Suoruumiit olivat muukalaisia. Tapa on säilynyt meidän päiviimme asti.

Ruumis ei ollut kolmiulotteinen. Pehmenneet luutkin litistyivät hopeasepän hengittämässä savussa.

Alastomuus viittaa häpäisemiseen ja nöyryyttämiseen. Ruumiilla oli vain nahkalakki, vyö ja nauha kaulan ympärillä.

Miehen ilme oli rauhallinen. Täällä hän veti viime henkäyksensä. Oliko surmatyö kosto vai lepyteltiinkö sillä jumalia?

Mies näyttää ikään kuin nukkuvan rauhallisesti. Joku sulki miehen suun ja silmät. Vihjeitä löytynee hopeakattilan koristelusta.

Ihmiset pitivät suomalmia jumalan lahjana. Äärimmäinen uhri on voinut olla ihminen. Odin hirttäytyi saadakseen valtaa.

Kyllä kelpaisi puristella. Ylellisellä elämällä on hintansa tällä kuitumäärällä. Minulla on teistä kaunista sanottavaa.

Menen sitten suihkuun yksin. On aina hauska tavata ihailija. Tarkoitin sängynpeitettäsi.

Meillä on mieletön asunto. Jatketaan puhumista. En ole koskaan viettänyt yhtä kauan aikaa tietokoneella katsomatta pornoa.

Ja minä todella tarkoitan sitä. Meistä tulee kämppäkavereita. Kokeile, saat klehden kaupan päälle.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Minulle paratiisi on kuusikulmainen, valkoinen, puhdas ja suhteellisen siisti. Mikäs noita puristellessa. Kastellaan uusia pyökkejä ja tehdään vain kaikkein välttämättömin.

Tiivistä kerrontaa ja värikästä kielenkäyttöä on kyllä lukeneet lapset ja nuoret. Kaikki ruoantähteet keitti ruotsalainen kokki. Pesupähkinän tulos: pieni herääminen.

Luvut on hurjia, pitkä pinna, aika myönteinen jälki. Eiköhän me löydetä se oma kultainen keskitie. Maailma on vihreämpi kuin kehonkieli kertoo.

Metsien miehet antennikotiisi tammikuussa. Sano hyvästi vaivoillesi ja aloita säästäminen. Suomalaiset tomaatit maailmalla ovat päässeet sopuun kiistassaan.

Yritys venyy, susi munkin kaavussa. Meno on näin rajua vain kerran sadassa vuodessa. Kohta mennään eri öljyillä. Peitä harmaat, yhden hengen sängyn siis. Riipaisevan kaunista täältä löytyy.

Inhoan päiviä rullaluistimilla, ja se on ainoa syy miksi emme tee sitä lehmän vieressä. Olipa omituinen lause.

Ajatus oli hullu.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kuka se noin suruaan kailottaa? Osaan minäkin paasata. Eikä edes Herkules estä kissaa naukumasta eikä koiraa haukkumasta. Varpusen putoamisenkin säätää Sallimus.

Tykit taivaille, taivas maalle. Nyt tarkkoina, sillä tämä helmi on sinun. Ei mitään kummallekaan. Kuolen kuten pitääkin, tämän näytelmän mykkä yleisö.

Odota vielä hetki autuuttasi, kaikki muu on hiljaisuutta täydellä vakavuudella. Karseata ajatella avaruuden juttuja, mutta paljon on vielä tehtävissä menneen vuorokauden pohjalta.

Olen yllättynyt mutta hyvä. Syö tästä mikrofonia. Sotilaat täyttävät vaaleansinisen rakennuksen kohokohtana ooppera.

Toisin sanoen Ruotsi houkuttelee, nyt uppoamisvaara on ohi. Lisää on luvassa myös Oulun läänissä. Verhon takana ilmaista nukketeatteria, suomalainen taivas, vain jos joku maksaa.

Runon ainakin haluaisin, alleviivaten visuaalista puolta. Pääsette historiaan, se oli kansan tahto. Minä näytän, mikä on oikein. Muistan aina ensimmäisen kalani. Hän on mummoni eikä vuoristorata.

Kerro huolesi, turkoosini. Vähän niin kuin perkaisi kalaa. Silmät ovat kirkkaat. Nyt ovat vuorossa tahto ja armo. Mutta eihän se ole sama, enkä ole enää neitsyt.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Panimme kädet keskelle. Ota naposteltavat mukaan. Noin lyhyt lista. En voi kuunnella pukunne kahinaa. Minusta tulee orjanne loppuelämäksi. Muistatteko, kuutamolla, satakielikin liverteli. Tiedän, että ainut, soma pieni peto. En ole koskaan pitänyt vedestä, edes maalauksissa. Voi miten kurainen olet. Pakko on surra kun näkee miten asut. Nousenpa vielä portaat, astun sisään ihmisenä. Miksi minun ilkityöni oli muita pahempi? Ottakaa pääni siitä kirjaimesta. Tähtien reitit taivaan seitsemässä kerroksessa.

Nainen, jonka ikää en osaa arvata, lyö rumpua. Haukka pysyy ilmassa. Poroja on eri väreissä. Paitani on ruudukas. Tästä näkee maan ja taivaan rajaan saakka. Kasvi tekee valkean kukan. Metallista on töissäni hyötyä. Kullan olen laittanut sormeeni. Kala sätkii jäällä. Näin on oltava. Hyljätkää jo hyödytön murehtiminen. Jääkää tänne silmiemme iloksi. Liha sulakoon kasteeksi. Tähänkö on tultu?

Pitääkö minun muistaa? Se ei ole hyvä eikä siitä hyvää seuraa. Pidä sitä veren ohimenevänä leikkinä. Kuuntele kaikkia, harvoille haasta. Jossain on nyt mätää. Katkojuomaa korvaan. Kuunnella ja himoita, niin säälivästi ja syvään, ulkoista sanahelinää.

ryömimässä matelette hautoo piillä
tuoma tehnee siinä onkin pohtimista
nuolet nousta merta vastaan kuka hikoilisi
jollei tuntematon hämmentäisi tahtoamme
tekee meistä pelkureita ajattelun kalvas
väärään suuntaan päädy kuningasta
esittävä ovat nämä miehet hauska nähdä
armas immyt vanha kulta ajan yhteenveto
sanokaapa tunnetteko tuota herraa
ansa johon puhe kuten näytin airut lukee
liikaa käsillänne tulkintaanne kuulen
lattea ei silti olla kullekin sen muoto
naurattaa kuin yrittävät tarkkaan

Oivasti kuin kameleontti minua jopa kehuttiin. Se maksaa teille kyyneleen, jos pitää päättää, katsoako näytelmää vai totta. Kameli, kärppä, valas vai melkein pilvi? En käytä oikeita tikareita. Mietitäänpä vähän. Tämä lääke vain inhaa elämääsi pitkittää. Liiassa huseerauksessa on vaaransa, rakkaudeksi ette voi sitä kutsua. Ei ole iloa, onnea elämässäni ilman puroa ja vartta kannoillansa kivi, pöllö leipurin tytär. Niin, että kiitos hyvästä neuvosta.

Surut yksittäin, vaivihkaa Ranskasta. Siirryin rosvojen laivaan. Minua ei hämätä ja suren sitä syvästi. Tuo keto-orvokkeja ajatuksille. Puhuu meidät pussiin, verraton veijari, loputtoman kekseliäs.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kuningatar paljasrintainen nousee linnun autoon. Moskovan satakaksikymmentäyksi Margaritaa. Tulemme näkemään henkilöitä, vaikeimpia maailmassa. Olemme perillä. Kortit ovat arvaamattomia. Mitä varten rusetti, jos ei housuja? Ripeä ja hoksaavainen, eikä mitään tehtävää. Kipu polvessa on muisto vuodelta 1571. Luonanne on hyvä olla. Älkää hämmentykö, älkää pelätkö mitään. Tuhannen tuhannen vuoden luut näkymättömissä naisen ihon alla. Tulen läpi tanssiaisiin tullut nainen kyllästyy mieheensä. Ja on aamuun mennessä vapaa kuin kevään tuuli. Valittaa nenäliinastaan juridiselta kannalta. Poraa seinään kaksi reikää.

Mitä luista ja ateljeista. Olen piirtänyt ihmisiä koko ikäni. Se taitaa olla leuka. Autot ovat helppoja. Löysin ne vasta tänä kesänä. Ei ole tarkoitus pilata kaikkea kidutusta, etkä varmaan halunnut vastausta, jolla kevennän taakkaani. Sääntö ei näet päde tässä tilanteessa, eivätkä sanat aina riitä. Menen Kreikkaan etsimään aasia, jonka selästä voin pudota. Väri oli perin tuttu. Jäisin mieluummin tänne.

Ihmiset käyvät siellä ja täällä. On tainnut säikähtää kukko vieraissa käsissä. Osaa viheltää säveliä. Ei kauniimpaa taiteessa eikä luonnossa. Minä olen huonoissa kirjoissa, kunnes näemme uudelleen häkkilinnut yhdessä ja erikseen. Otamme sen henkilökohtaisesti. Neljä valoläikkää uima-altaassa, tuulessa huojuvat verhot. Temppu ei ole ihan uusi. Se on vain avoin ovi. Koirassa on revolveri. Pernani on viallinen. En tunne peukaloitani. Katson kanavaa, jolla puhutaan vain espanjaa. Riisu kengät tai et pääse sisään. En halua että matollani on kenkiä. Sain vain kyynärpääsi. Tavarani ovat tietyssä järjestyksessä. Raha on kuin ulkomainen elokuva ilman tekstitystä.

Palmut kuuntelevat. Nyt olen tyytyväinen. Lento on parin tunnin päästä. Kaikki haisee purkalle. Mitä väärää siinä on jos on rakastuva ihminen. Kaksi viikkoa sitten se oli vain menneisyyttä, toinen puoli itsestäni, hyvä mukitemppu, josta tytöt tykkäävät. Unohdin maksaa purkasta. Pygmini ovat vaaleanpunaisia, mutta olen huonossa kunnossa. Ihmiset antavat minulle rahansa. Pitäisi lopettaa useammin kukkien antaminen. Turha esittää kovanaamaa. Älä pyörry ennen kuin olet maksanut. Ota huone pohjakerroksesta. Aja etelään äläkä tule takaisin. En voi tehdä laittomuuksia. En voi valehdella. Onko mattoa, josta koirat pitäisivät? Se on iso askel. Jonkin aikaa. Jos menee uimaan, kastuu. Jos se yhtään lohduttaa. Matto on halpa, jos se lähtee halvalla. Kaksi makeaa sydäntä ja kesätuuli.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Savuinen, harmaa kaupunki. Sanat taltioitiin jälkimaailmaa varten.

Ihminen kirjoittaa koneella, juo lasin vettä. Se hulttioko?

Katu, tai siis oikeastaan autojen valot jonnekin kauas, muttei loputtomiin.

Suuri, vaatimaton mies ajalta ennen sotaa. Niin pimeää, ettei katuun pysty edes valo.

Skraitta soittaa. Anteeksi, mutta aivoni eivät ole kovin kirkkaat.

Irstailu hirvittää irlantilaista hirviötä. Talo ilman ikkunatuskaa.

Missä ovat kaikki nuo päällystakit, nyt puoli vuosisataa myöhemmin?

Mieheltä näkyy pää, naiselta rinnat. Autuus muutamassa tunnissa.

Syitä tekoon ei tunneta. Veli antaa jäähyväissuukkoa. Ei ole aikaa kolaroida.

Minun on oltava lojaali. Muuten homma hajoaa käsiin. Ole nopea kuin jänis.

Kuulemma siviilihenkilö. Saatan joutua kiven sisään. Tuo sinun pelkosi.

Älä muistele minun juttujani. Näin minä tienaan leipäni. Istun hetkeni pimeässä.

Silmä joutuu koville rajatussa tilassa. Mutta minkäs voit, pelkkiä murusia.

En kestä epäsopua. Lompakkoni tuntuu kevyeltä. Oma on häpeänsä.

Anteeksi koko maailmalta. Tajusi, ettei nähnyt mitä ei tapahtunut.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Kirkkaanpunainen sohva. Kananmunankeltainen nojatuoliryhmä. Seinäkello. Krusifiksi. Valkoinen sohva ja kaksi nojatuolia. Kuudenistuttava ruokapöytä. Leikkokukkia. Kaksi kehystettyä valokuvaa. Takorautainen porraskaide. Ravintolakeittiön liesisaareke. Massapuinen pöytä. Pinoittain valkoisia lautasia. Iso kiiltävänvalkoinen pöytä, keltainen jalusta. Valkoinen kylpyamme. Puinen leikkuulauta. Kaasuliesi. Kaksi lasikulhoa. Kylpyhuoneen valkoinen lavuaaritaso. Iso peili. Sänky, ruskea päiväpeitto, raidallinen tyyny. Tummanharmaa, kaareva sohva. Pyöreä keittiön pöytä, neljä tuolia. Raidallinen kulho. Metallipintainen pöytä, kolme baarituolia. Baaritiski. Martinilasi. Pilliteline. Varastohyllyjä. Liesi. Beige sohva. Mustat kierreportaat. Ovisilmä. Musta, nahkapäällysteinen, keinuva pyörötuoli. Vehkapalmu. Kaksiosainen jääkaappi. Nukkekoti. Pyöreä pöytä, punaiset tuolit. Lasinen sohvapöytä. Kaksi mustaa nahkanojatuolia. Kylpyhuone. Tiiliseinä. Sänky. Ruokapöytä. Valkoiset, kangaspäällysteiset tuolit. Ruskea nahkanojatuoli. Liesi. Metallinen jääkaappi. Luunvalkoinen, maalattu tiiliseinä. Maalaamaton tiiliseinä. Vesiautomaatti. Kaksi kehystettyä valokuvaa. Valkoinen nojatuoli, oranssit pehmusteet. Maalaamaton tiiliseinä. Juo hiuksesi. Hammasharja ja Van Halenin cd. Siis viidestoista simpanssi. Viides linja. Pilkkahintaan. Finni tulossa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Et ymmärrä tätä pilantekoa. Se oli huikeaa. Hyvä ettei henki lähtenyt.

Aamu oli kaunis ja aurinko nousi kukkuloiden takaa.

Kaikki ei ole hyvin. Kohtaus loppuu. Emme jääneet bussin alle.

Päätin antaa itselleni lahjoja, kun pudotit varsinaisen pommin.

Jos tunnet seinän läpi, tunnet liian hyvin olot, jotka talo on kokenut.

Kappas vain, jotain silmille ja korville. Hyvä aika puhua.

Kertominen on epäluotettava maailman kuvaaja, mutta ainoa.

Riekaleinen, eri suuntiin tempova, oudoksi jäävässä maailmassa.

Pimeyden ytimeen ulottuvat näyt ja korkea, niukka kirjoittaminen.

Kaksi orkesteria kahdella mantereella, valmius yllättää.

Päässä pyörii joku, jonka selässä ratsastaa, itseä suurempi parempi.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Huoli paniikin toistumisesta painaa. Sodan kokenut ei pelkää perkelettäkään väärin päin. Mennään ensin menneisiin. Sain olla oma itseni. Mietin, että tällä nasaalilla on päästy aika pitkälle. Muusikko tuli miehestä silti. Olin ylpeä siitä, että opin.

Karitsa syntyy oljille. Tiaiset käyvät laudalla. Minulle tuli kiire maailmaan. Vesi pannaan tekemään. Kissa istuu ikkunalaudalla ja katsoo ulos. Minut on kasvatettu kiltiksi. Siinä vain kävi niin. Minun piti valita jokin paikka. Syksy meni hyvin. Alli, varmaan alli, menee veden pintaa. Odotin malttamattomana jäiden lähtöä. Tekee kipeää, kuin olisi menettänyt käden tai korvan. Aion viipyä kauan yksin. Koko lattia oli liekeissä. Menetin jotain suurta. Tuli pannaan tekemään. Onnettomuutta on vaikea ymmärtää. Ujo, yksinäinen kalastaja. Tapasimme täydenkuun aikaan. Kilohaili nousee silloin pintaan. Täältä ei lähdetäkään noin vain. Den där är död.

Maa voi purkautua kokonaan. Mies jakaantuu kuudeksi. Syntyy puhetta. Odotan bussia pakkasessa. Se on kyllä kärpänen tai moraaliin liittyvä ongelma. Ruusu, hyvä opetus. Se on kahvinimeni. Tukkani on käännettävää mallia. Väänsimme kättä oluesta, mikä oli huvittavan kiusallista. Mehua oli kaikkialla. Nauroin vain siksi, että se oli hauskaa. Leijona on ulkomailla, mutta tahto voi hyvin. Olen pakannut ja lähtövalmis. Kuvia eri vuosilta nopeassa tahdissa. Puhe on poissa. Näin käy kun sekaantuu asioihin.

Ja taas sataa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Minulla on yksi kysymys. Ovessa on kala, kalan kuva.

Suurempi kysymys on vielä auki, ei sentään veden päällä kävely. Ruskeaa mustetta pergamentilla, mutta dynamiittia. Hänen puutarhansa, vallankumoukselliset ajatuksensa, sadat orjansa. Tarinassa on tavallaan onnellinen loppu. Sunnuntaina oli toisin. He pystyivät karistamaan kahleensa. Paljonkaan ei ole muuttunut. Sanoma on yhä sama. Puhuvat päät. Totuus voi tappaa, joskus ristillä, joskus televisiossa. Menkää uutta voimaa sydämessänne, jotain mihin nojata. Tänään kaupungissa on seitsemän asukasta. Hiilen matkassa saapui vaatteita, tupakkaa ja naisia. Puren niin kauan kuin minulla on hammas. Evoluutio, kortinpeluu. Bussia pidettiin liian keltaisena. Joku alkoi laulaa hiljaa. Ihmiset saivat siitä innoitusta. Se rauhoitti uskon lyömättömällä voimalla. Minun pieni valoni, minä annan sen loistaa. Puhun toivosta, puhun siitä paljon. Se ei ollut kysymys.

Opetan kuvaamataitoa, ja paraikaa istutan kukkia. Löydän kukat vaikka mistä. Pian nauramme niin, että matto kastuu. Siirrytään vaiheeseen kaksi. Ei sekamuotoja. Hajut herättävät muistoja ja peittävät harmaat. Tyttö joka tuoksuu kukille ja kuolemalle. Hän olisi halunnut myös elää. Himojemme vihikoira, josta Emerson ei halua kuulla. Kaikkea huhuttiin. Millä kohtaa ollaan? On varaa elellä mukavasti. Näin kirahvin. Ja onhan sunnuntai.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Pieni osa lasista on läpinäkyvää. Suu kertoo vaikkei puhuisi. Punainen on valkoisen ja harmaan alla. Auto menee menojaan. Kirjaa sähköistetään täyttä päätä. Simpanssi on pelannut jalkapalloa. Ei sellaista voi oppia kirjoista. Siksi haluan jakaa kaiken, minkä tiedän. Antaisin mitä tahansa päästäkseni vielä kerran siihen tehtaaseen. Juokoon siemauksen, niin oppii espanjaa.

Ideaan ei suhtauduttu vakavasti puhelimessa. Ojenna nyrkkisi, muuten näytän tyhmältä. Haku on alkanut. Talossa kaikki on toisin. Se geeli haisikin oudolta. Koville otti, mutta sain pidettyä langat käsissä. Kumpikin näkyy avaruuteen asti.

Mikä hirveä kokemus! Nitoja on peniksesi. Siirry vähän, olet kellon edessä. En ole ikinä ollut niin vereslihalla. Auta minua syöttämään kalani. Sinulla on aikaa vain minuutti. Silmälaseja on käytetty 1500-luvulta lähtien. Puhun syvällistä asiaa peloistani. Lennän ulos kirjasta. En osaa edes kuvitella. Olen paljon hullumpi. Olen tosi seko. Varastankin.

Olen harkinnut ihan tarpeeksi, saanut päähäni en tiedä mitä. Mitä hyötyä siitä on kenellekään, todellisten omistussuhteiden peittelystä. Aina pitäisi olla joku taikatemppu, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Täytyy kertoa jotain, muutakin kuin numeroita. En mielelläni puhu yksityisasioista. Tarinan lopussa on varmaan joku opetus. En ajatellut ottaa talousneuvoja. Tämä on oikeasti tapahtumassa. Omenat vaan pääsivät mätänemään. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä mitenkään. Pidä ittes hiirenä. Kerää kaikki katseet.

Se olikin aika seikkailu. Nyt hän on minun leivissäni. Ihmiset saavat asioita selville. Esine ei ole arvokas, mutta se muistuttaa yksinkertaisemmista ajoista, mokomakin mutruhuuli. Vakoilen isäni laskuun. Minä en suutele sinua vapaaksi. Juttele kristallipallollesi. Anna hänelle sielunhoitoa. Se on muuttumassa julkiseksi häpeäksi. Se on tuskallista. Jatka etsimistä. Älä luovuta. Ammuit minua jalkaan. Yritä pysyä pystyssä. Päästin sydämeni liian pitkälle. Katso sen hintaa. Astu valoon.

Joskus elimistö kaipaa. Tässä on kyse monesta asiasta. Ehkä joku niistä on kemia. Se pelottaa, mutta pidän siitä. Pidän näkemästäni sinisestä. Olen virhe, olen aina virhe. Ei pilata juhlia. Tämä on avain tuohon. Luulin näkeväni vihreää valoa. Liikkuva juna, silkkaa idiä. Ja sitten jotain ihan muuta, viimeiset muutoskohteet. Kuin olisimme jakaneet jotakin. Etsineet jotakin, minkä ehdin jo unohtaa. Kunpa en tietäisi.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Olen jo nähnyt niin monta kriisiä, etten jaksa stressata niistä. Pectuksen väri on luotu imeskeltäväksi. Kaksi vastuuntunnotonta hattarapäätä, joilla on kaikki mahdollisuudet menestyä.

Tilanteen kirkastuessa aukeaa mahdollisuus tarttua yhteen tiettyyn virheeseen.

Jälleen uusia pilakuvia viidestä vihollisestamme: kevät, kesä, syksy, talvi ja imperialismi. Kiinnittäkää istuinvyönne ja siirtäkää kellojanne kymmenen vuotta taaksepäin. Juustoton kauppa on kadun toisella puolella. Toimenkuvaani kuului etsiä vitsejä, jotka jonain päivänä menettäisivät merkityksensä. Paitsi jos kukkasato oli huono.

Sen takia jouduimme tarkkaan valvontaan. Mitä sitten, jos halusimmekin vaihtaa kartanon Puolassa makuupussiin New Yorkissa, uudistukset oli pakko aloittaa.

Hulluttelusta oli vaikea joutua pidätetyksi, muttei mahdotonta. Olin talonmies, koska en voinut toimia psykologina. Kylmää vettäkin kylmempää oli lämmin vesi. Harmaa alkoi muuttua nopeasti mustaksi. Loppu oli lähellä. Tilanne oli toivoton, ja orkesteri jatkoi soittamista, kunnes mikään ei auttanut.

Toisaalta, onko nykyinenkään järjestelmä kaunista katsottavaa. Ne olivat parempia aikoja. Taaskaan en nähnyt, kuinka tarina vedestä alkoi. Öisin tahdoin jotain uneksittavaksi. Ne pas deranger. Kukaan ei kuuntele musiikkia. Näin käy kun romantiikkaa sovelletaan politiikkaan.

Mitä tehdä niille, jotka eivät sopeudu fanaatikkoja vastaan? Naisille, jotka ovat valmiit, mutta kaipaavat vielä hiukan glamouria. Nykyään lääkärit voivat korjata sellaisen.

Pieni purjevene joella, ensimmäinen toukokuuta 1600. Anteeksi, että näin karulla tavalla otan esiin niin jalon aiheen. Antakaa mielikuvituksenne lentää. Tiivistäkää tuntilasiin se, mikä kestää vuosikausia.

Siunattu muutos! Kun kello lyö neljä kertaa, aika kirjoitetaan 18.11. Älkää siis kierrelkö.

Tennispalloja! Huono pila, kun tuhat itkee eikä kukaan naura. On kaikki turhuus unohdettu nyt, niin pysyy merisairaus poissa teistä.

Missä ollaan, siitä kerrotaan. Karjun päässä sade sataa. Puukot ovat teräviä. Meitä odottaa hieno elämä. Sulatamme paikat yhteen. Missä teatteri, siellä tekin olette. Ja puuttumaan jos tästä jotain jää, mielessänne aukot täyttäkää.

Kaikki kylmää niin kuin kivi, niin kuin ajatus. Hevonen ei osu eläviin eikä kuolleisiin. Talvella on lunta, miehellä purjo hatussa. Syöt ruokasi kuolemaan asti. Sinne meni sekin pesä. Välillä näpistelen muiden taskuja.

Kielet miehet kaikki kavalat. Jos panisitte minut runoilemaan, olisin mennyttä.

Onko sinulla taikavoimia? Sateessa istuen ei voi kirjoittaa. En ole hengenpelastusalalla. Voisin parantaa maailmaa paremmilla pikkuleivillä. Luulen olevani tragediassa. Ehdotan, että kokeilemme jotain uutta. Jotkut tarinat etenevät ulkopuolisten toimijoiden ansiosta. Kyllä, nämä housut ovat lycraa. Hänessä ei ole mitään vikaa, hän haluaa katsella ihmisiä.

Elämä oli täynnä merkittäviä ja maallisia hetkiä. Omena vieri jalkoihini, kuten kaikki kirjoittamisen arvoinen, aivan arvaamatta. Puhelin soi. Puhelin soi uudestaan. Puhelin soi kolmannen kerran. Sitten lohtua kädestä koskettamassa ihoasi.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Tie on ihan mieletön. Lapset telmivät. Verkot antavat pari haukea. Hevosella ajetaan puhdistavan tulen läpi.

Raha heitetään uunille. Huntu pudotetaan päreellä. Kaunis mutso siunataan leivällä. Poika kalastaa kahdella ongella. Pyörissä ei ole enää tuollaisia kahvoja.

Juuri ja juuri muistaa talot maalla, puusta, miten lattia narahti, villapaidan kauluksen leukaa vasten, tulenteon äänet ja savun, näkymän pihalle ja metsään.

Osa on saanut tarpeeksi kokonaisuuden esittämisestä. Niin kuin arpi poskessa tai poski kasvoilla tai kasvot miehellä, jonka autonkuljettajana toimin yhden kesän yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Tai katiska, joka nostetaan jäistä ja josta löytyy yksi iso kala, jonka arvelen säynäväksi, ja monta sinttiä. Maa, joka laitetaan tekemään ruokaa. Tuo on kyntö, ja ääni tuo peipon, joka on jo kuollut.

Nyt se on tosiasia, joka on kestänyt pitkään, parissa päivässä. Jos emme saa vastausta, sen kuulee huomenna. Kuun koko riippuu siitä, minkä vieressä se sattuu olemaan.

Joskus häviää kukkulan. En olettanut, että menisi näin huonosti, koska energiaa oli vaikka kuinka rutkasti. En haluaisi tehdä tätä kotona.

Saa päättää, kuka virheisiin on syyllinen vai lähteäkö kalaan. Ei tästä tule mitään. Meidän pitäisi olla siellä jo. Koko kansan silmätikku, joka taivuttelee itseään mahdottomiin asentoihin.

Porkkanat säilyvät ennallaan. Pienen vanhan rinnalla korkki on pätkä puun takaa. Nehän ovat täysin umpikuuroja ja odottavat yhä parempia aikoja maalliselle esivallalle.

Sen jälkeen kaikki karkasi nopeasti käsistä. Jälkipyykki tulee olemaan iso testi etelässä ja lännessä. Auringot ja pilvet siististi allekkain ja vierekkäin.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Ulkona kaikki oli symmetristä, sisätilat pienistä palasista. Täältä äiti näki kaiken ja hallitsi näkemäänsä ja sitäkin mitä ei nähnyt. Vallan hintana olivat kärsimykset, joista mies kuiskii.

Kiehtova ja tehokas järjestelmä, kaksi matkaa, toinen valoisaan ja toinen synkkään maailmaan. Kello kadun yli. Jos annamme kauneudentajun hallita, maailma on täysin suruja vailla.

Saksassa pimeys laskeutui valon ylle. Kaksi miestä turvavöissä, tunnetasolla, matkalla yöhön, kuuhun, tähtiin.

Arvojen suojissa kauheuksia matkalla kohti helvettiä. Syyt oppia historiasta. Daniel voi hengähtää Prunksaalissa.

Toinen perintömme tuntuu unohtuvan. Nyt ajattelen ihmisiä järven rannalla, kuunvalossa, tekemässä dialogia. Hyvässä kaikki ovat oikeassa.

Lukija oppii, pälyilemättä yhteiskuntaa. Jos tappaisi 20 000, maailma kaatuisi. Pikimustaa huumoria voidaan vain toivoa. Lukija alkaa tajuta, että on ristiriitaista olla.

Ei voi olla fanaatikko tajuamatta sitä vitsiksi. Kirja on varoitussignaali, kuten Lolita tai Anna Karenina. Ymmärtää tismalleen, kuinka kirja tulee käsittää.

Se on hämmentävää ja oppitunti. Mitään hoitoa ei ole, haava on aina auki. Äänet katoavat. Tervetuloa alitajuntaan.

Koko ajan pitää muistaa, mitä lentävä kone osaa. Se vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä enemmän kuin runo.

Kolmas mies päätyy maailmanpyörään ilman, että uhraamme ajatuksiamme. Moskeija takanani oli kerran kristittyjen kirkko.

Meri ja tuuli, hahmot työntyvät kivestä. Pehmeä voittaa kovan. En kuule, mitä se on suojannut. Hiekka on sen hukuttanut.

Mitä nyt näkyy, siitä on aika. Sunnuntai on markkinapäivä. Tiellä on maksimimitta. Nyt saisi hyvän maton halvalla. Kengät kiinnostavat nuoria naisia.

Mitä aikaa tämä on? Tarjolla on yhdeksänkymmentäseitsemän eri maustetta. Meitä on ihanan hirvittävästi.

Jäätelö on keltaista, siksi että siinä on niin paljon munia. Aika kuluu mukavasti. Poppelien varjossa toimii teehuone. Puro, ihme, juomavesi.

Ei ole sateista pelkoa. Teemme näin. Aasi vetää talvella joesta nostettuja jääkimpaleita. Silkkiperhosten toukat eivät kestä autiomaan kuumuutta.

Mitä teen milläkin tiedolla? Mattojen kuviointi on persialaisperäistä. Työ on raskasta ja hidasta. Päivässä saa aikaan vain pari senttiä.

Aasilla on hyvä strategia. Tottelee eikä ihmettele. Naiset rukoilevat kotonaan. Mitä kamera on nähnyt nähdessään näin? Purkausta ei ole vieläkään saatu hallintaan.
Lumisateet majailevat Norjan rannikolla. Linnut ripustavat pyykkisi. Edessä on pitkä, suora tie. Kolme miestä ja kangastus. Kuviteltu kahvikin maistuisi.

Jonkin matkan päässä tie muuttuu kahdeksi tieksi. Kyse on muutamasta metristä. Sekin on kuoppainen ja mutkainen, mielipuolen tekosia.

Portti aukeaa sopivasti. Mies Bolognassa on huolissaan. Rouva tulee usein aamunkoitteessa. Uteliaisuus on luonnollista, mutta sitten tulee stoppi.

Tutkitaanpa huonetta, kopioidaan kalenteri, omassa talossa rantakadulla. Siitä ei kerrota televisiossa. Tunnen hänet vain puheiden perusteella.

Pojalle nauraa koko kylä. Hän sulkee puhelimen sanomatta mitään. Kuljen hitaasti, koska moottori oikuttelee. Se johtuu ilmasta.

Aurinko ei paista, se vain tekee valoa. Eräänä yönä tajusin asian. Ovesta tulee kaunis ääni. Siitä kerrotaan televisiossa. Ihan itsestään.

Kertokaa katsojille totuus! Heitätte kiven ja työnnätte käden piiloon. Juttu ei mene niin kuin väitettiin. Meidän on toimittava maan alla.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Ei ihme, että skandaali kiinnostaa. Tule mukaan, haluan näyttää sinulle jotain. Jos olisit välillä nauramatta minulle, kokeilisin jotain.

Muistan sinut lapsena. Tuolit pöydille, mies sateesta. Vyöt auki, sukat sääriltä. Pitkä matka paljaisiin polviin.

Pahoittelemme suomenkielisen tekstityksen puutetta, sanovat. Poika näkee ensimmäisen ilotulituksensa. Jotain, mitä en kuule saati näe, vaihdetaan totuuteen.

Väitättekö, että poika on hullu? Matala on hevonen. Tuhannesti ihmisiä asioillaan.

Tämä on virhe. Lumi pysyy katolla. Kolikot pöydällä. Jos katsoo, runo sen kun näkyy ja näkyy.

Äitisi on yksinäinen. Taivas tai siis avaruus on tulvia tehden täynnä pienten poikain rukouksia. Auta minua tekemään parempaa.

Kun pelkoon tottuu, se ei enää häiritse. Tältä ruumiit tuoksuvat hevosen selästä. Katso, mitä kuolema näyttää.

Tai mies on suuri kivi. Juodaan koko ajan, tunnustellaan käsiä. Ei saa olla liian ankara itselleen. Laiva, joka kulkee hevosen nopeudella. Pystyt mihin tahansa, nätti nakuna, keppiä vai porkkanaa.
En sano muuta. Turha teidän on piinata itseänne. Syöksyä nyt omaan miekkaansa. Sen sijaan tutkailin sisintäni käymällä luilleni. Tavallaan vakava juttu, lupa surra, toivo mennyttä. Tarvitsin apua, mutta en ymmärtänyt merkkejä. Päivä alkoi tavallisesti, ennen varsinaisia tapahtumia. Olin väsynyt ja suljin silmäni. Metelin jälkeen tuli hiljaista. Kipu vei kaiken huomioni. Valintoja oli vaikea tehdä, ottaako pieni vai kiusallinen. Ihminen on valaistava, jotta hänet voidaan kuvata, näyttää toisille varjojensa kanssa. Jotkut asiat joutuvat nopeasti väärään paikkaan.

Seksi ei enää myy, oopperan viimeiset kummitukset. Raakuuden ja epäoikeudenmukaisuuden vertauskuvat, kaksi täysin erilaista maailmaa, se joka on pinnalla ja se jota emme näe. Kumpikin on myytävänä.

Tuhoaminen on leimallista. Irrottaa ja nostaa ilmaan. Tämän huoneen olen nähnyt monta kertaa ennenkin, mutta en ole koskaan ollut siinä. Upea hammasrivi pianolla tai sitten ei. Miksi näyttää jousi ja nuoli, jos ne eivät esiinny tekstissä? En voi koskea sinuun, on vastaus pariinkin kysymykseen. Yritän vain säveltää seuraavaa siirtoani. Me emme olekaan tanssineet aikoihin.

Sinulla on tainnut olla rankkaa, koska jääpalat menivät päähäni. Varsinainen tragedia, jossa onnettomat rakastavaiset tapaavat. Makea kaheli, halkaistu appelsiini, ei voi kestää. Jos voisit nähdä sydämesi, meloni voisi sattua vähemmän kuin ananas.

Se oli mahtava päivä. Ei mikään tästä ole oikein. Siis suudella kunnolla. Ai niin, tosielämä on tärkeämpi kuin repliikkien lukeminen. Unessa kyse ei ole asustasi vaan lauluistasi. Mikä niissä mättää? Korvatulpat vai valkosipulinkynnet? Tahdon käpyjä. Luulin, että joku lyö seinää vasten kissoja.

Pieni teennäisyys on harmitonta. Myös tämän huoneen olen nähnyt, mutten ole koskaan ollut siinä. Mieti sitä kun teet kohtausta. Et ole koskaan puhunut siitä. Meille ei koskaan tapahtunut niin. Muistan ne aamut. Se teki valtavan kipeää, mutta se oli sen arvoista. Vain surinaa, jonka kuulette, pelkkä epäilys turvallisuussyistä, tapaus numero yksi.

Emme valitse, ketkä vaatteita esittelevät. Pieni askelia pakkassäässä. Eipä tässä paljon ihmeitä voi tehdä. Mennään aseissa kadun yli, kasvot ja olemus, isän silmäterä ruusutarhassa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Tori kuuluu kaikille. Enteitä ratkaisusta hankitaan kaukomailta. Sisällä mielessä olivat muut asiat. Berliinistä odotettiin nyt paljon. Pitää ainakin yrittää näyttää yksimieliseltä.

Naisen erottaa miesten joukosta takin väristä. Musta pilvi Äänisellä. Valinta pilasi mahdollisuudet. Sillan tunnistaa muodosta.

Joku ulkoiluttaa koiraansa varhain aamulla. Lihaa tuodaan syötäväksi. Mies piirtää junassa. Tornit ovat yhä pystyssä. Päivän väri on vihreä. Suojelkaa itseänne ja toisianne. Sitten mennään.

Mitään suunnitelmaa ei ole. Papereita ei lue kukaan. Ihminen putoaa kuolemaan. Puhujalla on käheä ääni. Liikkeet ovat yhä paikoillaan.

Ihmiset eivät tiedä mitä pelkäävät. Leuka käy, jos muistaa jauhaa purukumiaan. Betoni on hetkessä murskana.

Äkkiä on pimeää. Käsi suun eteen on reaktio. Avaimet löytyivät yhdessä nipussa. Millaista kipusi on? Aivot voivat pitää ihmisen elossa. Mistä tuuli tuli? Mikset kerro mitä tapahtuu? Miten hän saattoi heittäytyä pimeään näkemättä vettä?

Tarvitsen pari tuntia. Solujen yhteisö, jonka tehtävä on tuottaa elämää valokuvan perusteella. Yritin olla huomaamaton ja piiloutua.

Keltaisena kiiltäviä sikoja, yksi itkee kahta kyyneltä. Tiili ei välitä, vaikka niitä on monta päällekkäin. Auringolta joka päivä uusi punainen.

Kieli on alkanut muuttua käsittämättömäksi myös käyttäjille itselleen. Takkeja yhdellä tai kahdella halkiolla.

Näin kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kipinä vain, ja pum. Sepäs sattui. Surraan keittiössä, Serran retrospektiivissä.

Puheluita tuli keskellä yötä. Kiinaksi kaksi naista saman katon alla. Tiettävästi he eivät tunne toisiaan.

Kuka elää tällä tavalla? Vain toisella miehellä ei ole tietokonetta. Tuskin uskalsi katsoa naista silmiin. Pelkkä luku. Sitä ei sitten lasketa.

En osaa lainkaan suhtautua tähän. Ja järki pitäisi löytyä kuvien perusteella. Pyydän kuuntelemaan tarkasti. Hengitämme samaa ilmaa. Joku on yhä vapaa. Kootaan hänet yhdeksi. Se tieto kuuluu kaikille.

Käykää toki peremmälle. Olin unohtaa sinisen leijonan, koska painin oman menneisyyteni kanssa Venetsiassa, joka vain kirjoitetaan Venetsia.

Tyyppi on isällisellä tavalla kajahtanut. Piti toimia varakullina. Tulitte ihan tyhjästä. Kaiken salaperäisyyden jälkeen tuo on vähän valjua. Sehän on vain vaihe. Niin kuin voisi olla yhtä aikaa molempia, onnellinen ja jotain muuta.

Jos juttu karkaa käsistä, oli ilo palvella. Jotkut joutuvat tilanteisiin, joissa lintu laulaa kesät syksyt. Se voisi tappaa toivon, ellei olisi muita motiiveja etsiä suojaa sateelta ja tuulelta. Kunhan kävelemme. On vain seuraamuksia.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Pelkäätte rakennusta, joka tuplasi nukkebudjettinne. Olisi suuri riski olla luottamatta vaistoonsa – tai latinomusiikkiin. Niin paljon niin vähällä, kuten järjestyksen palauttaminen. Mies tulee ovesta, joka on ainakin neljän metrin korkuinen. Kaikki on kuvattu softiin, keveään tyyliin. Dokumentaarisen aineksen käyttäminen fiktion sisällä! Kaupungit rakennettiin kuivatuille soille ja torjuivat näin maastamuuttoa. Giotto maalasi mainoskuvia kirkkojen seinille. Arkkitehtuuri oli toinen kieli. Seinästä työntyi mies ja hevonen. Taiteilijat saivat tehdä mitä halusivat. Mustanaan sateenvarjoja. Sitten kävi niin kuin kävi.

Hän näki verisen sodan omin silmin. Sellainen saa ihmiset raivoihinsa. Terrorismi on työkalu. En näytä kuvia uhitellakseni. Kuule, olen kohta munaton mies. Sipaisen tipua siipeen. Tipuilla on kaksi jalkaa ja liemet päälle. Hellyyttä sängyssä, kuin joku painaisi sen päälle napista. Haluan sukeltaa seksiin. Nappilöytö, ihan pimeä. On kamala laueta, kun toinen vaan on ja katsoo.

Sinusta näkee, kun jotain on vialla. Varjoja vanhan rakennuksen seinällä, mies ja nainen. Alkaa tympiä. En voi hengittää. Mies tupakoi. Naisella on ehdotus. Nähdään, kun tekee mieli. Testosteroni on haluhormoni mutta myös vihahormoni. Hienoa, näen naisen! Alaston keho luo naisen. Se en ole minä. Rakastin itselleni sopivia systeemejä. Muisto jäi. Hän pulppusi kuin lähde.

Tiedän yhden hyvän paikan. En halua puhua, kun teen töitä. Ja sitä rataa. Katsella ja nähdä, se riittää. Nainen kääntyy ja pyytää panemaan. Pannaan, tehdään mitä huvittaa. Kyllä sinä ymmärrät. Vesi solisee. Mies laittaa kätensä leijonan suuhun ja kiipeää sen selkään. Koiralle on oma paikka. Taistelevan apinan lista on pitkä. Tehdään niin kuin kirjan kuvat näyttävät. Nainen kiihtyy, mies ymmärtää. Joustavuus on kaiken a ja o. Varjot yhtyvät, niiden näkemiseen tarvitaan seinä ja englanninkielistä puhetta pianon säestyksellä. Sanoimme häntä Auringoksi. Pyörällä Pariisin halki. Alkaa sataa. Kivinen kissa on märkä ja musta. Kirjassa on vuosisata.

Näin ollaan. Tässä on hyvä olla. Paljon ihoa. Nainen puhuu suomea puhelimessa. Hanhet muuttavat, toisin kuin minä.

Jos olisi sen verran älliä, että osaisi pois metsästä. Terve, kuolevainen, terve! Aasi saa kukkia korviinsa valitellen sitoumusta siveyteen. Miehen silmät ehtii lumota ja lääkkeillä kaikki korjaantuu. Kaikki kolme samassa juonessa, teeskennelkää ja virnistelkää, kuolema tai lähtö sovittaa pian kaiken. Ei auta pakko eikä pyyntö. Usko jo, etten laske leikkiä!

Olet syypää tähän sotkuun. Senkin huijari, rakkauden ryöväri. Minä heitä ajan ristiin rastiin usvaisessa metsässä. Pieni tammenterho, nukke vikkelämpi jaloistaan kuin minä. Nouskoon pian uusi päivä. Päivän koittaessa isken uudestaan. Lemmenjumala vie järjen päästä, kukaan ei jää ilman. Loikkivat lepakot, hiilenmusta hulmuava kangas, nukkuvien ajellut päät. Nousee tuuli. Ole niin kuin ennen olit, näe niin kuin ennen näit. Aamun leivo laulaa jo. Kiihkosta pyörivät runoilijan silmät todistavat, kaikki ei ollut vain mielikuvituksen tuotetta tai surullisen hauskaa huvia. Esitän muuria, johon voi kuvitella halkeaman. Oi yö, olet aina silloin kun ei ole päivä. Olen kuu ja tämä on pensas ja tässä koirani. Hyvin karjuit, leijona. Kiinni, kielen salpa.
Sinä yönä oksat alkoivat versoa. Ihmeellinen sika, jo toista päivää. Nyt kävi kuulkaa niin, että kuva alkaa selvitä. Ei yksin vaan hyökyaallon kärjessä. Kaiken aikaa nainen maalaa. Ruutu punainen valkoisella kankaalla. Kaunis kohta, joka ei sovi kuvaan. Nuo ihmiset ovat eri joukkoa kuin nämä ihmiset. Eivät puhu toisilleen. Kohtelevat ihmistä kepillä. Ja tuo on tämän kirjoittaja. Mies putoaa. Mies pysähtyy kesken putoamisen. Tuokin mies on tämän kirjoittaja. Vuosikymmenet olen seissyt maalaustelineeni ääressä ja nyt olen päätynyt tähän, valkoiseen neliöön. Ihmisen saa roikkumaan ilmassa ja kirjaimesta kissan. Siivet narulla, yhtä samaa liikettä. Ja tuokin on äskeisen kirjoittaja. Kuollut, pyhä ja karkea.

Kipinät, jotka tapahtumasta lähtivät. Ongelma saattaa olla siinä, miltä minä näytän. Mylläkkä jatkui vuosia eteenpäin. Sanottiin, meillä on jotain, mitä ette ole koskaan nähneet. Uskallus ja halu ostaa tyhjä lippu. Jos matkustatte, kuolette. Miten meidän käy, sen päättää maailma.

Miljoonat ilmestyvät hiekasta, mikäli liikenevät Jumalalta. Maan paras autovaras, katse jollaista ei koskaan uskonut saavansa. Mies jolla on sadat vaatteet ja sama postinumero. Auto nähtiin juuri flamingolla. Vitsi piilee jossain, sen uusi koostumus. Seinällä sängyn yläpuolella valtavat harmaat kengät.

Minun piti kertoa, jokin muukin jatkuu loputtomiin. Voisin perustaa sirkuksen. Tiedän miltä se tuntuu. Osaan nähdä asioiden valoisat puolet. Itsestään saa nuoremman näköisen vaikka pukeutumalla. Kanelisoopeli kuulostaa siunaukselta. Ei puhuta rikoksesta, jos koira on kissa. Ulkoa opetteleminen maistuu työltä, nimi mielenkiintoiselta. Taitaa olla iltasadun paikka. Älä ajattele mitään muuta. Kaikkien auto hajoaa joskus. Pöytä oli hyvä. Mozartia harmittaa vieläkin. Olkaamme siis vaiti romanssistamme. Korviani kuumottaa jo. Nämä ihmiset veivät sulkapallon Pirunsaarelle. Sulat kutittavat kurkkua, koska apinat eivät kelvanneet. Jäätä on kokonainen saavillinen. Aloitamme elokuvan katselun. Sarvikuono on aina pahalla tuulella. Taisin nielaista kieleni. Opin haistamaan pelon, luistelevat simpanssit. Tuskin maltan odottaa, miten tässä käy.

Keskeytys on lyhyt. Se on minun syytäni. Pärjäilkää.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Hei hullu, minne matka? Kristusta voi kuljettaa haluamallaan tavalla. Olen uskollinen ja ainoa opetuslapsesi. Ristin pystyttäminen. Surra myöhästymistään. Nyt lähtee elämä. Pilatus näkee etäältä. Meneillään jotain ihan muuta. Vaiti toisella ristillä. Venäjää puhuva Pontius! Jerusalemin kaupunki katosi näkyvistä kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tämähän on järjetöntä. Sun laulus lohtua antoi. Kolme musikanttia ukkosen aikaan.

Ihmisiä sadetta paossa. Mies ikkunassa naisen kanssa kädet taskussa. Mahtava lounas. Jumalakin onnittelee jyrinällä. Sellaisia rahoja ei monelta löydy. Monella ei ole varaa kiitollisuuteen. Märältä mieheltä otetaan mitat. Lapaluu 19. Kello soi. Päivä se on huomennakin. Kuppila katoaa vihertävään. Jos jotain ei ole kaksi, niitä on kolme.

Kuuntelen tauotta ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. He haluavat, että teen heistä onnellisia. Kukat jäävät oven väliin. Koira haukkuu. Jaan postin. Ruotsissa on melkein samanlaista kuin Suomessa. Haluan vain sinun parastasi kaiken paskan ja teennäisyyden keskellä. Miten voi edes toivoa. Ulkona hämärtää. Kohta syödään. Hissillä ei pääse eteenpäin. Alaston nainen alastoman miehen päällä vanha sotilaskypärä päässä. Mies puhuu rahasta. Nainen voihkii. Sotilaat lyövät rumpua rakennusten edustalla. Sitten marssitaan. Ihmiset katsovat. Kai se on tukanleikkuukin hankalaa, jos on tottunut lukemaan ja kirjoittamaan takaperin. Tukka lähtee. Väritön kuppila. Mies ja kaksi poliisia astuu sisään. Poliisit poistuvat sanomatta mitään. Kaljuksi ajeltu mies kättelee muut. Kokous alkaa. Kuvia seinällä on kolme. Pöydällä on vesiä. Salkut on laskettu lattialle. Vesiä juodaan. Mies ei saa nostettua kättään. Putoaa tuolilta. Soitetaan ambulanssi. Olen kuullut on kaupunki tuolla, luona väikkyväin taivasten rantain. Kristus työntyy seinästä. Ihminen lyö rumpua. Kipu, sairaus tuskaa ei tuota. Jo epäilys haihtuu. Enää koskaan en horjuen kulje.

Kukat ovat väreissään. Mies juoksee pääsemättä eteenpäin. Matkalle ostetaan lippuja. Nainen rukoilee polvillaan anteeksiantoa lehdille ja televisiolle, jotka johdattavat ihmisten huomion pois tärkeistä asioista. Tyttö kertoo nähneensä tosi hienoa unta. Mies soittaa sähkökitaraa keittiön pöydän ääressä. Nainen morsiuspuvussa istuu makuuhuoneen sängyllä ja kuuntelee. Kehuu miehen soittoa. Riisuu huntunsa. Odottaa. Avaa lahjapaketin. Koti on juna. Kukkia on kaikkialla. Ihmiset hurraavat. Talo jatkaa matkaansa.

Kello soi. Vanhempi mies kertoo nähneensä unta, että hän osasi lentää. Nainen makaa kylvyssä ja laulaa. Olen kuullut on maa ilman vaivaa, siellä kerran, ah, olla mä saan. Mies vasta pestyssä ikkunassa. Nainen vasta pestyssä ikkunassa. Ikkunanpesijä sinisessä pusakassa katselee taivaalle. Mies ottaa ruoan uunista. Mies maistattaa kastiketta vaimollaan. Katsovat ikkunasta. Vanha viiksekäs mies silittää paitaa. Katsoo ikkunasta. Pihalla lapsi ajaa kolmipyöräisellä. Lennetään. Alla on jokivarren kaupunki. Koneita on kymmeniä. Kaupunki jatkuu loputtomiin. Joen yli kulkee siltoja.

Suutelee tulisesti muodokasta naista. Hieroo leukaansa biodieseliä. Se on fakta. Se on oikea vastaus. Vähän demariaatetta tai jazzbalettia, viinaa, pillereitä ja aseita. Hyvin puhuttu koiranäyttelylinja ja selkeästi toimiva konsepti. Katsoo kelloa, ja heti kaikki muutkin katsovat kelloa. Minä en halua liata käsiäni tähän juttuun. Pienten possujen kiljuntaa, pillin vihellys, Moran puukko. Kuu tuhrii likaisella keltaisellaan maiseman, ja mikään ei ole samanlaista kuin äsken. Naisella on turha kissan naamio. Kello on kaksikymmentä minuuttia vailla kymmenen. Takaisin tullaan, kun minä vihellän.
Eiköhän panna kaikki likoon. Siitä saa sisäisen rauhan itselleen. Tunteet tulevat perässä. Tämä on varmaan se anteeksiannon portti. Pitäisikö siinä olla kahvat?

Mitä jos lähtisin huitelemaan ihan johonkin toiseen suuntaan?

Iso naisen silmä. Naisen iso silmä. Silmäripset voi melkein laskea. Ilme, joka on lähellä jotain. Savella peitetyt naisen kasvot. Naiset pitelevät toisiaan kädestä. Hoitavat kauneutta. Kynsiin tulta ja jäätä. Se taitaa olla loppu. Naisella hansikkaat kädessä. Vanhoja autoja muistista. Ruokaa lautasella. Mies elehtii äänettömästi. Pöydällä suolaa ja pippuria. Äskeistä moskaa. Kaniiniko? Puree hississä kynsiään. Ovessa numero 15. Naisen nilkat. Riisuu alushamesilleen. Pesee jalkansa lavuaarissa. Siirtelee hammasharjaa. Iltauutisissa verraton juttu. Ankeriaita pesualtaasta. Miehen salkku, miehen sormet. Tiedän, näin televisiosta. Helkkarin kello. Miehen sormet. Nainen pukee. Harjaa hiuksiaan. Läheltä pitää. Käydäänkö Pisan tornissa? Älä aina vaihda puheenaihetta.

Kupera peilikuva. Oliko ovisilmässä koira? Esineitä hyllyllä. Nunna ylittää kadun. Viisi ihmistä valokuvassa. Varjot huoneessa. Puree hiuksiaan. Kääntyy kyljelle. Kääntyy kyljelle. Rakastelun ääniä. Käytävä jonnekin. Nainen ovesta. Mies ajaa partaa. Nainen hieroo etumustaan. Mies hörppää kahvin. Antaa suuta naiselle. Nainen rapsuttaa olkavarttaan. Pukee sukat. Tupakoi. Pukee sukat. Lupaa rahat huomiseksi. Aamiaisen tähteet. Kaksi palaa sokeria. Tekee solmun. Harjaa hiuksiaan. Nainen itkee. Meikit valuvat. Voisin viiltää kurkkuni. Mokoma saasta. Viis siitä. Kerron kaiken myöhemmin. Heiluttaa koipeaan. Pyyhkii valoa tuolilla. Ylittää kadun. Roska Lontoossa. Hiekkaa Lontoon kadulla. Vanhoja autoja muistista. Särö kadussa. Hampurin naispainijat. Tutkituttaa päänsä. Ihan vapaasti.

Kun seuraavan kerran unohdat. Kolme katumuusikkoa. Nainen ja mies avoautossa. Puhuvat ääneti. Nainen nousee hississä. Pesee hampaansa. Miehet tappelevat televisiossa. Puhelin soi. Yö Lontoossa. Keskiyö. Kello lyö. Nainen kuuntelee. Kääntää kylkeä. Avaa silmänsä. Sulkee silmänsä. Ovenkahva kääntyy. Houkka on sana. Tulen, tulen. Älä tee mitään, mitä minä en tekisi.

Nyt mentiin. Autoon. Naisen suu on väärinpäin. Pieni tanskalainen viineri. Miltä olosi nyt tuntuu? Ota taksi. Yalen lukko. Kengät jalasta. Kengät jaloista. Kädet hansikkaista. Hansikkaat kädestä. Ateria jääkaapista. Puhelin soi. Kana vai kala? Nunnat pallosilla. Kahvat peilissä. Veisti kädessä. Harjaa hiuksiaan. Vim ikkunalaudalla. Lasi vettä. Ei ymmärrä. Piirtelee sormella seinään. Pitelee päätään. Vesi valuu. Koko ajan kenkiä. Vesi valuu yli. Lontoon silta. Alhaalla lintuja. Vanhaa ruokaa. Seinä menee rikki. Näen harmaana. Ääni katosi. Mies tulee ovesta. Kädet kankailla. Puhelin soi. Pala sokeria. Vim ikkunalla. Itävät perunat. Naisia portaissa. Pala lihaa. Suret kivaa poikaa. Menisit vaikka elokuviin!

Olin kuolla nauruun. Kengännauhat spagettia. Luuli Chaplinia kanaksi. Nauroi niin, että hävetti. Puhelinkioski Lontoossa. Kintut ristissä. Hukkahomma. En ole pyytänyt neuvoja. Näen tilanteen silmissäni. Olen jo ihan valmis. Haluatko turpiisi? Näpit irti! Pelkkää pilaa. Ota rennosti. Nauti elämästä. Lontoon silta. Pyyhkii nenäänsä. Puhelin ei soi. Vanhaa ruokaa. Kone televisiossa. Perunat itävät. Keksi halkeaa kahtia. Valo vaiko varjo? Seinä halkeaa. Käden jäljet. Jokin soi. Se on ovikello. Minä näen sinun varjosi. Pitelee suutaan. Perääntyy. Mies pahoittelee. Suo anteeksi. Soitin ja soitin. En varsinaisesti ole tällainen. Haluan olla kanssasi aina. Nainen lyö. Miehen käsi värähtää. Päästä valuu verta. Tuon sana on pönkkä. Veri lähtee pyyhkimällä. Miehen käsi. Mies ammeessa. Nainen ompelee valossa. Neula liikkuu. Soi. Nainen melkein alasti. Postikortti oven alta. Pisan kalteva torni. Nainen perääntyy. Puhelin soi. Puhelin soi. Paljaat varpaat. Kolme katumuusikkoa. Puhelin soi. Miehen silmälasit. Soitan poliisit. Avaimella sisään. Pönkkä antaa periksi. Salkku kainalossa. Ette ole hänen näköisensä. Minä näen omin silmin. Tarvitaan lisävaloa. Paljaat reidet. Luulin jo nähneeni kaiken. Hius on kummallisesti. Helle käy voimille. Valkoinen kuin lakana. Tämmöistä viruu. Pyyhkii nenäänsä. Kuin sikolätti. Kupillinen kuumaa. Seinällä kuva. Vähän yksinäinen, puhelimen varassa. Tyttöressu ihan yksin. Lasit silmille. Soma perhekuva. Suotta pelkäätte. Brysselissä otettu. Kello lyö, soi. Pikku suukko ystävälle. Kello soi. Kohta tulee verta. Nyt. Niskasta. Harmaa kertoo.

Seinä menee rikki. Silitetään. Huuliin maalia. Kylki. Kello soi. Lamppu kaatuu. Kirjoittaa näkemänsä. Kertoo mustalla. Kädet seinästä. Sataa Lontoossa. Mene edeltä. Ovi auki. Kamala löyhkä. Koira haukkuu. Kaikki järjestyy. En tiedä, tultiin juuri. Vanha mies keppi kädessä. Ei saa koskea. Haen konjakkia. Pallokuvioita kankaassa. Pimeästä pimeään. Kello käy. Pisan torni. Vanha valokuva. Tytön silmä. Helpottaa varmasti. Maailma on julma. Minä teen sen. Puhun peniksestä. Teen lopun pelosta ja vihasta. En tajunnut sitä.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Samaa tietä takaisin. Naisella on kahdet paperit. Torilla näkyy joku hassu ihminen ja kiistaa herättänyt esitys. O-kirjaimella istuu keltainen lintu. Samalla tavalla elelevät kaikki. Kivitalon edessä tuulee. Sitten maan pinnalle. Eniten kiinnostavat intiimit ja epämuodolliset konsertit ihan tulessa. Iltapäivä on pilvinen. Kuva herrasta, joka äsken vielä puhui ja liikkui. Nyt näkee kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Kaikki puhuvat vuorollaan italiaa.

Lampun erottaa valosta. Sitten kysytään, ovatko väitteet totta vai tarua. Arvoitus on kirjoitettu ruotsiksi, laulun sanat englanniksi. Arvoitus ratkeaa. Kun syödään, juodaan vettä. Rasia on helppo taivutella. Hatun tekemiseen menee viikko. Se tuntuu hyvältä ja täytyy opetella uudestaan. Puhalletaan linnulle henki. Samalla lenkillä poiketaan kirkossa. Seuraa pahoja mielialavaihteluita, ja sehän ei ollut tarkoitus. Pappi tarjoaa korvansa. Olen rukouksen sisällä. Hulluus nosti päätään. Ajattelin muuttaa Chicagoon. Jokainen minuutti kestää. Aamuin ja illoin aivan kelvoton. Olen avannut kaikki lahjani.

Kuvaan omia reaktioitani ja katson niitä jälkeenpäin kotona. Olen ollut koko ikäni suosittu. Olet oikeassa, asia ei kuulu meille. Astelin paikalle itsevarmana. Nyt ollaan taas kartalla. Tajusin tilaisuuteni tulleen. Se tietää paperihommia. Muita vihjeitä ei tipu. Pieni kiusallinen nälkä, kohta liikut kilometrin. Enemmän vaihtoehtoja, tiedät tunteen. Koko ajan lentäviä vihanneksia. Vuohi nappasi taskumattini. Paikka vilisee rottia. Tämä on niin noloa, etten voi edes kertoa. Kaikki työ on arvokasta. Jospa saisimme nyt äänestää. En piittaa mitä muut sanovat, mutta seksi on hyvää.

Olen yrittänyt kirjoittaa laulunkin. Alkeellinen virhe. Tiedän miltä pimeä New Yorkissa näyttää. Se ei ole ohi. Pakottaa nyt katsomaan punaista myllyä! Leikin ihmisten tunteilla. Jos en voi syödä kakkua, haistan vain kuorrutusta. Se muistuttaa yksinkertaisimmista ajoista. Kannoin niitä mukanani kaikkialle. Voin jo paljon paremmin. Kaikkea ei voi nopeuttaa pitkän illan jälkeen. En saa selvää, mikä tila tai paikka on kysymyksessä. Suudellaan, vaihdetaan sormuksia, erehdyin kun kuulin nimeni mainittavan.

Nyt ollaan vaarallisella alueella, matkalla tänne surun hetkellä. Äläkä peitä sen korvia katsellessasi ilmalaivoja. Kaikki johtuu varmaan siitä, miten seisot. Ja jos taivaassa on ovi, olen yhä elossa. Oma on asianne, jos on noin kiire helvettiin. Näillä seuduin on vähän puita.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kun otin tämän työn, vesi oli nopeasti loppumassa. Vuonna 2002 meillä ei ollut mitään. Vesi ei yksinkertaisesti riitä. Vesi ei ole kaupan. Tutkimukset tehtiin Oregonissa. Tytöllä lippa vinossa, mutta syytä huoleen ei ole. Naisen mukaan miehen elämä helpottuu, jos hän vastaa kysymyksiin. Ne laukaisevat muistoja. Muun onkin sitten salaista tietoa, ilman että yksikään ihminen joutuu kärsimään.

Valo ja liike eivät sopineet yhteen. On vaikea havaita mikä on paikallaan ja mikä liikkeessä. Olohuone kulkee tiellä. Aika ei ole sama kaikille. Sittemmin teoriasta on tullut osa jokapäiväistä elämäntapaa. Laivan loistavan siniset, hulmuavat purjeet. Puu taipuu tuulen mukana. Elämänpiirini on nyt toinen. Haluan viedä sinut Afrikkaan kuumille kiville.

Täällä on tilaa kaikille. Lumessa parasta se, että se on valkoista. Katsotaan, miten näitä toisia maailmoja etsitään ja löydetään. Tarvitsen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta. Materiaa on viisi kertaa nykyisin tunnettu määrä. Moni asia tuntuu mahdolliselta, kun sitä vain uskaltaa tutkia. Voi vain sanoa, että ainetta ei ole. Kun näkee oman tietonsa rajat, jotain ihanaa tapahtuu. Rohtoja, liikuntaa, oikea ruokavalio.

Nyt ihan ääneti, ihmisiä ja hevosia puitten lomassa. Kuka keksikin koivikon. Näytä valo ennen kuin on liian myöhä, Pietarin kaukaa tuodut kivet. On muitakin lääkäreitä, käsken toimittaa yhden Englannista. Hoidellaanpa nyt varsinainen ongelmamme. Rakentamiseen on käytetty enemmän aikaa ja vaivaa kuin asumiseen. Jokaista varten on olemassa joku. Niinpä laiva voi edetä nopeammin kuin yksikään hevonen.

tiistai 17. helmikuuta 2009

En ole terapeutti, vaikka omistankin monokkelin. Yhden asian tiedän varmasti. Tiedän mitä aion tehdä seuraavassa elämässä. Alan tulla hulluksi. Tyttö siivet selässä, lasimurskaa jalkojen alla. Soluja erilaisina koosteina, värejä joita ei ole tarkoitettu silmille. Olen nähnyt, mitä kävely tarkoittaa. Olen valon tiellä.

Kun haluat hyvää, tähän liittyy kipuakin. Olemme ihmisiä. Nyt seuraa pinkkiosa. Miehen nimi on hylje. Se ei ole nimeni. Melkein mikä tahansa melkein minkä tahansa kanssa. Pyöreä on kivaa, värit ihmeitä, missä ikinä olettekin. Piirrämme, juttelemme. Teemme niin vaalean sinisen, ettei se melkein enää ole. Tai vihreän. Tai persikan. Nämä on tehty Macondossa ja ne löytyvät joskus sedimenteistä. Se on siinä. Harmonia on toinen juttu.

Varmaan joku yksinäinen mies, joka haahuilee kotonaan. Palmut katujen varsilla Kaliforniassa, nainen järvessä. Itse kysyit. Tämä on tylsää työtä. Tunsit harmonian koulussa. Huonosti on adverbi, mutta rahaa ei saa käyttää aseena, koska silloin aina joku loukkaantuu. Maata modernisoidaan, mikä ei tee onnelliseksi. Kaupunki rakentuu vuorten lomaan muutamassa sekunnissa. Neljä prosenttia on neutraaleja. Minulla ei ole valittamista. Eroa on vaikea huomata, jos ei keskity tiiviisti kasvolihasten pieniin liikkeisiin.

Eskimot tanssivat laivan kannella onnellisen näköisinä. Viisi kohteliaisuutta jokaisesta ilkeydestä. Seuraavaksi tärkeintä ovat olot, joihin ihminen syntyy. Nainen haaveilee keittiön pöydän ääressä. Tanska on hassun kuuloista, eikä älykkyyskään merkitse mitään. Ilo ja suru kumoavat toisensa, länttä kohti vihreä tummenee. Ei vaikuta kovin vaikealta. Yhdeksänkymmentä prosenttia ajastani kuluu siihen, mikä tuottaa kymmenen prosenttia onnesta. Avioliiton tuoma ilo lämmittää viisi vuotta. Ei ole syytä lepäillä. Monet ihmiset ovat hiukan onnettomia ja pohtivat sitä sun tätä, käyttävät Freudin kuvaa tikkatauluna ja jatkavat selkä kyyryssä eteenpäin.

Hyvää oli sekin, mitä ei halunnut. Toiseksi paras oli kyllin hyvä. Ole itsesi. Tutki yksi asia. Onnellisilla on vain yksi heikkous, heitä on helppo huijata. Tanskalaiset puhuvat tällä tavoin keskenään. Kuussa on iloista, niin kuin ruusun kanssa.

Nainen halusi tilaa ja juttu loppui siihen. Ei halunnut viihdyttää Japania. Kalat uivat metsässä. Laitan kädet ihan mihin ne ylettyvät. Voi olla, etten ole koskaan nähnyt yhtä pehmyttä vihreää. Ei sellaista voi oppia kirjoista. Ehkä apina on mukana. Luetaanko? Olet liikaa pääsi sisällä. Anna sanojen opetella sinut.

Ne ovat kuin tulessa. En syönyt kultaa eikä minulla ollut lentävää ponia. Tämä yliluonnollinen tiedonjano ja tukka nutturalla. Ole viisas ja syö mustikoita, eikä mikään pysäytä sinua. Kuolleet heräävät räjähtääkseen maailman parhaaksi. Istutan siemeniä, en osaa selittää. Tahdon todella tietää, ja tavaraa alkoi virrata, rojua, kallisravoista rojua kadulta. Vauriot ovat hyvin ilmeisiä. Nyt puhun Venäjästä ja villikaneista. Se on uskomaton tunne.

Vauras maa kuivuu. Vesi toimii puolella teholla. Juuri kun luulee ratkaisseensa yhden ongelman, toinen putkahtaa esiin. Vasta paljon myöhemmin hän kohtasi tuskallisen totuuden. Se tulisi olemaan oppitunti nöyryydestä. Teemme pienen kirkon tähän veden äärelle palvellaksemme suurta Jumalaa. Syrjään maantiede, tekniikka tilalle, kunnes jotain tapahtui. Meillä on vettä ja meillä on aurinkoa. Näin jatkuisi hamaan ikuisuuteen.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Ei millään pahalla, mutta ovatko kaikki naiset hulluja? Ihmiset pettävät monista syistä, rakkaudestakin. Joku syy on tuohonkin tatuointiin, jonka kuvaa en ymmärrä ja jonka merkitystä minulla ei ole mahdollisuutta kysyä. Sen sijainti on miellyttävä. Se oli kipinä, joka sytytti Euroopan. Joka metristä oli taisteltava ankarasti. Usein suhteesta syntyi lapsi.

Pitkäveteiset päivät kävivät hermoille. Miehet saivat enää keittoa, jossa oli vain kaalia ja herneitä. Aina samaa kaalikeittoa, yhteisin voimin. Pettymys oli paha, mutta tilaisuus hyvitykseen tuli nopeasti. Kaikki ymmärsivät, että jotain suurta oli tekeillä, ja odotukset olivat korkealla. Voitto oli se, mitä haluttiin, ja juhlavia kuvia. Tapahtui jotain odottamatonta, ja virheellä oli kohtalokkaat seuraukset. Kaunein koskaan näkemäni tatuointi mutta huono enne. Alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Veden tuloa oli mahdoton estää. Tulta oli suojeltava vedeltä. Meri oli näkevä tämänkin, rottia upseerin lakissa.

Sitten kolossi katosi perä edellä syvyyksiin. Oli viittä minuuttia yli kuusi.

Odotukset ovat korkealla. Meressä on paljon pisaroita päällekkäin ja vieri vieressä, tuhon hiljaiset todistajat, lautanen jota isoisä on pitänyt kädessään. Merelle ei lähdetty enää koskaan.

Huokaise ja siitä jää jälki, oikeat ihmiset, oikea kuoppa. Kaikki haluavat osansa kakusta. Sitten palattiin vanhaan haistatteluun, riitaan kaikessa ystävyydessä. Miksi ja miten osaan korjata virheeni, sen mitä olen kirjoittamassa väärin? Agenttini on arabi, makaaberia viihdettä, kuoleman taiteilija. Se ei ole kertateko, vaan yritys herättää kauhua. Taistelua hiljaisuutta vastaan. Sininen taivas, selkeä näkyvyys. Se paikka kutistuu koko ajan. Olin tietysti utelias, en halunnut kuolla.

Meidän käskettiin pysyä lujina saadaksemme taistelut loppumaan. Mikä parasta, ajatukset olivat suodattamattomia idässä ja lännessä. Tämä oli sanottava jokaiselle. Jossain vaiheessa kuolema osuu omalle kohdalle ja lintu laulaa takaperin. Kyse on torjuvasta magiasta. On tärkeää löytää aikaa. Onnea on se kun herätessäsi näet auringon. Ymmärsin kasveja ja eläimiä. Toin sairaalle kasveja ja ne vaikuttivat. Sekaan heitetään kaikenlaista. Hänelle aika on ase. Älä sotke minua tähän. Sinulla on ollut viisitoista vuotta aikaa hoitaa asia. Vain hänen syyllisyytensä muistetaan.

Kiven mukana jätin menneisyyden varjot taakseni. Kaikki maailman aiheethan on jo käsitelty. En ole ollut tuossa tilanteessa. Kansa on tässä ja se sanoo kyllä. Astiakauppa kangertelee. Huonoa aikaa uskotaan riittävän. Tämä ei kuulu ydintehtäviimme. Kirjailijan näköistyöhuone aamun tunteina. Varoituksia ei ole voimassa. Turvallisuutta aletaan seurata aiempaa tehokkaammin. Varjo ei ole yhdensuuntainen asia. Onnettomuus sattui viitottuna. Illan romanttisin julkikuva ja mitä vastuita siihen liittyy. Sirompi auto ja nätimpi heinien keskellä. Haluan nähdä kun tanssit puolialasti häkissä. Keskityn yhteen tukanväriin. Pidä kivaa vihannesten kanssa. Sitten saat palkkiosi. Lainaa kokoelmistani.

Tein sokerikuorinnan. Oletko niin kiltti ja katsot vielä ne sekunnit? Murheet tulevat teitä pitkin. Opiskelen maailman parhaaksi kolmessa tunnissa. Näin viime yönä hölmöä unta. Maku voi olla karvas, mutta en vieläkään pysty laatimaan huoneen pohjapiirrosta. Kuvittele mielessäsi maailman kaunein kukka ja vagina sen viereen. Keppi pukee sinua. Se on parasta rakkautta joka päivä, murtaa asfaltin ja betonin, kun ratkaistavana on koko kylän kohtalo. Muistakaa, että käytöksenne heijastuu suoraan minuun. Sitruuna sitruuna sitruuna. Viha aiheuttaa hiustenlähtöä. Tunto alkaa palautua kieleeni.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Tämä on purkitettua lämpöä. Yksi minulle, yksi sinulle. Meillä on aina varapilttuu niitä varten, jotka purevat. Nimi on, hevosta ei, mutta vaivat paranivat itsestään. Olen ihan kujalla, mutta kohta tämä loppuu. Hyväsydäminen kuulostaa hyvältä. Joku toinen voi pidellä ohjaksia. Sitä paitsi tytöt kilpailevat. Vauva on aika arvokas. Ehkä huumeet tulevat kakkosena. Mitä kaivatte? Kuuluu harrastuksiin. Luulin, että olimme ystäviä. Jos tiedätte, missä viinikellari sijaitsee. Hän kirjoitti yksikseen. Makuuasentoon sinne saisi aika monta. Pankaa pää paikoilleen. Ilman minua te taidatte olla kokematon ihminen.

Laskin vähän leikkiä, innostuin. Epäilyksettä. Annoin hänelle kirjoja ja selitin tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tämä voisi olla musiikkia tai peräkkäisiä ääniä. Jännitys jatkuu ja iloa riittää. Puhuisit pehmeämmin. Ihmisen paljaat jalat. Huomaan, että on vaikea sanoa tappajat tai muuta väkivaltaan viittaavaa. Y voi olla tunnus tai viesti. Haluaisin elää noissa valoissa ja väreissä. Kävellessään hän on muutakin kuin kävelijä.

Vähät siitä. Murhat Bostonissa loppuivat, joten häivyin. Puristan jotain kuin sitruunaa, läpikuultavat varpaat kissan kanssa. Tekotapa on sama. Ei jättänyt juuri mitään jälkeensä. Punarumpukala on suosittu, naarmut vanhempia. Valkoisessa t-paidassa lukee harmaalla jotain hämärää. Kyllä, pähkinänkuoressa, ehkä se on merkki. Suusta saa tietoa. Kysytään joltakin joka tietää.

Altaassa ui kultakaloja, kuin ei mitään. Huomaan, että turkoosi väri saa minut pakahtumaan. Heretkää itkemästä tai häipykää! Hiljaa, tuolla tulee ihmisiä! Minähän tiesin ja tunsin kaiken etukäteen!

Kaikki on vain olematonta houretta. Tavallinen järkkyy ja toinen maailma on heti mahdollinen. Nokinen maalaissauna, joka nurkassa hämähäkkejä ja siinä koko ikuisuus. Heti huomenna on kaikki korjattava.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Täältähän näkee Impivaaraan saakka. Turman syytä ei vielä tiedetä. Tärkeintä on perusturvallisuuden palauttaminen. Automaattinen puheen tunnistus pitää sisällään eettisiä ongelmia. Pitääkö puheen kuulostaa koneelta vai ihmiseltä? Tässä kohtaa koristelu on oudon profeetallista. Ei auttanut muu kuin antautua. Rauniot ovat mykkiä, mutta kivet puhuvat. Katujen alla vaanii kuitenkin alituinen vaara. Minulla on vähän vettä. Talot seisovat hiljaisina rinnakkain kuin hyvät ystävät. Rusettipäinen tyttö isänsä harteilla mahtavien luonnonvoimien edessä. Pyrimme olemaan perillä ennen pimeää. Meille annetaan käskyjä eikä kukaan kysy mielipidettämme. Olemme suurempi maalitaulu.

Maista sinäkin. Auto jättää taakseen pölypilven. Vähäeleisen täydellisyyden perikuva karujen vuorten keskellä. Jos esine viedään pois omasta ympäristöstään, siltä katoaa merkitys. Mitä jalkojeni alla on, jää salaisuudeksi. Taivasta kohti osoittava sormi. Kamelit yksi askel kerrallaan, valtakunta joka katosi autiomaan hiekkaan, ja järvi joka kääntyi ympäri ja palasi takaisin. Tavaroiden mukana tulivat myös buddhalaisuus ja kristinusko. Vihreän ja ruskean sävyjä, joita en ole ennen nähnyt. Ei enää tie, vain viiva kartalla. Munat pakattiin hiekkasankoihin. Sen jälkeen ihmisiä ei enää nähty. Sitten näkyviin ilmestyi kiitävä gaselli. Kalliot näyttivät ihmisten tekemiltä. Tuuli ja vesi olivat muovanneet ne satojen tuhansien vuosien aikana.

Aikaa ei ole, mutta sen jäljet näkyvät. Lentävä hiekka ja vierivät kivet. Miehet ja ajoneuvotkaan eivät paljon enempää kestä. Tuuli kaatoi teltan. Kesti tunnin ennen kuin se saatiin pystyyn. Kun tuuli nousee raivoon, ihminen sairastuu. Aavikolla lojui yhteensä kolmesataa kolikkoa. Ei satakilometristä järveä voi olla huomaamatta. Ehkä se oli taas lähtenyt vaeltamaan. Suolaräme on keltaisen joen alkulähde. Järvi oli Aasiassa, mutta siitä kiivailtiin Euroopassa. Melon nyt kanootilla siellä, missä kamelit kerran käyskentelivät. Se lopetti kiistelyn järven sijainnista. Joki oheni puroksi, kunnes kuivui kokonaan. Järvi oli taas kerran kadonnut. Parrakkaitten ja vihreäsilmäisten ihmisten maa. Ties vaikka koti-ikävän vaivaama runoilija olisi joskus nostanut vettä tästä kaivosta.

Taivaan valtias, suo meille sateita. Moni kysymys oli vielä vastausta vailla. Lasihelmi Persiasta, agaatista tehty roomalainen korvakoru. Pienessä vasussa eväitä sielunvaellukselle. Loulanin prinsessan arkku oli kuin kanootti. Eväänä vehnää, suojana kamelinkarva, ruumis oli lähetetty matkalle toiseen maailmaan. Harmaahaikaran sulkia ikuisen rakkauden merkiksi. Sen sijan peittää taas hiekkaeste. Huonoja uutisia, se kiinalainen heppu lähti.

Tienaat rahaa kurjuudellani. Yksi matalampi rakennus muiden keskellä. Tuon pimeän minä tiedän. Et kai epäile, että se on tahallista? Jatko ei näytä yhtään paremmalta. Ihmisiä päät painuksissa numerot mielessä. Missä on ihmisiä, on myös mahdollisuuksia, vaikutusvaltaa ja luonnonrikkauksia. Näky oli lohduton tuntikausia, sää lumisateinen. Matkan tarkoitus on noussut tyhjästä. Kiinalaiset toivat rahat. Uudet kengät hiertävät.

Pitele veljeäsi kädestä. Vettä, joka on pysähtynyt.

Lattialle unohtuneet paperit, paksu pölyinen kirja. Vuode, josta on noustu kiireellä. Kaipaamme uutta verta. En haluaisi valita vain parhaita paloja. Kaapin ovessa peili. Kasoittain karttoja. Kipu on lyhyt ja veri virtaa. Paikka on raunio. Hevoset käyvät. Olen onnellinen täällä. Joku outo tyyppi katselee tavaroitasi.

Asuin täällä ennen. On aika jutella. Talohan on vain kuori. Siinä elää aikansa, ja sitten asiat muuttuvat. Vika ei ollut minun. Maa tekee, mitä avaruus tahtoo. Ei luunsirpaleita, ei tuskaa. Yksi näyttää puuttuvan, hyvät maksuehdot. Melkein kuin se lentokone. Tämä on suuri maa. Jos haluaa kadota, se on helppoa. Luultavasti typerää, mutta kiusaus oli suuri. Loppukesän kukkia. Olemme uppoamassa.
Muutaman rätisevän sanan takia en kuullut mitään rakastamisesta. En osaisi piirtää tämänkään huoneen pohjapiirustusta. Jääkuutioita ja aloe veraa, ihme nimeltä näköaisti. Sotilaita, vuohia, maantien pölyä. Mies sanoo muistavansa myös juhlat, ryyppäämisen ja musiikin. Mutta istuimme liian kaukana emmekä saaneet selvää tekstityksestä.

Hyvä ratkaisu oli tukeutua kaunopuheisuuteen, näyttää suunta kohti valoa. Sumussa värit viihtyvät pehmeästi toistensa seurassa. Ensin mies ja nyt nainen painottaa yhdyssanojen jälkimmäisiä puoliskoja. Ensimmäistä kertaa Aasiassa tuuli on isossa roolissa. Jos et huomaa eroa tiessä sydämeen, kaikki yksityiskohdat auttavat. Sen rinnalla kaksikymmentäluvun Pariisikin kalpenee. Vaatteet, kello, asiantuntemus. Tarvitsen salasanan. Tutkin kuvia päivät pitkät. Olen peloissani. Ärsyttää olla tekijän perässä. Pidä hauskaa madonreiässä. Siihen menee vain hetki. Heti kun kädet lakkaavat tärisemästä. Entä miten sinun uskosi? Päivä kerrallaan. Olen Penelope.

Muutamme menettelyä joka minuutti. Kerromme kaikki tietomme. Mistä ne tulivat ja miksi ne tuntuivat niin hyvältä? Hassua mihin viiva vedetään. Tiedät mitä haluat, mutta juuri sitä ei ole koskaan kaupan. Kukaan ei myy sitä. Autoja jotka lentävät äänettömästi Lontoon yllä. Naisen nimi on kivi. Talo on auki. Menin lounaalle.

Kuulkaahan, kellarissa ei ole mitään nähtävää. Pyhiä navajoyrttejä. Joku on ajatellut värejä ja valinnut juuri nuo. Metallia ja muovia, joita kukaan ei kaipaa. Ensi viikkoon, Heisenberg. Tyhjä amerikkalainen asunto, vain patja lattialla ja nurkassa rikkinäinen sateenvarjo sateen vuoksi. Oli ongelmia, nyt ystäväni itkevät. Musta, yksinäinen laiva laiturissa. Nuori mies nousee laivaan. Miten sellaisen asian voi selittää? Ei ole mitään selitettävää, sitä yritän selittää. Cosmos ja Damian yhä pystyssä. Kumman katolla olen ollut? Nainen postilaatikon vieressä, ranskalainen matkamies. Tuli kirje.

Taivaalla mahdottomia koneita. Virasto ei anna vaihtoehtoja. Te rehkitte avaimet pöydälle. Elämä alkaa nyt, juoni puhdasta Dickensiä. Ihan kuin joku haistelisi hänen hiuksiaan. Olisin mieluummin kertomatta. Katsokaa miten sydämeni hakkaa. Tämä läpinäkyvä kone, joka auttaa pysymään sellaisena kuin olet. Illan hämärissä suutelit. Ja taas Puccinia. Kynttilöitä joka paikassa. Ihan vapaasti.

Moni asia on muuttunut. Olen jatkuvasti naurunalainen. Sarkasmi hiipii dialogiin. Mutta sitten alkaa tapahtua. Kitaristilla ei ole kenkiä.

torstai 12. helmikuuta 2009

Kolme junaa kulkee samaan suuntaan eri nopeudella. Rumia lukuja, vaan onpa kaunis keltainen. Mikä voisi olla jossittelun vastakohta? Ihmisen voi vähentää lukemattomilla tavoilla. Hyvin muistettu, tuuli tuulee idästä. Tunteet, seksi, urheilu. Fallokselta näyttävä koira. Nain 25 kertaa Inaa. Hilarus ja Reunus. Yhdellä saa juotavaa, kahdella saa parempaa. Rufus est nenine. Äiti vaikuttaa muistiin. Purukaluston sirpaletieto. Kuulostaa valkeilta raidoilta, pölyiseltä kevätniitulta. Pienetkin määrät voivat tehdä paljon pahaa. Pysyvät orgaaniset pollutantit. Tää on Turku, siitä sillan kupeesta. Uusia tuloksia tulee koko ajan, projektina keho.

Nyt kevennämme hyasintin kera. Miten kaikki alkoi, mitä jää jäljelle? Minulla on muistoja länsimaista.

Etkö ikinä opi? Tuntisi alkaa. Osaan polttaa Paholaisen itsekin. Mistä on kysymys?

Tämä saattaa olla alku. Joka tapauksessa Jumala päättää. Juuri siksi minä rukoilen. Mistä saat nuo ajatuksesi? Näyttelen hetken kuollutta. Kallio on nuori sovussa ja rauhassa. En salli sitä. Teillä on talonpojan sielu. Ette huijaa häntä toista kertaa. Kohottakaamme malja sille. Teemme sen, mitä meidän on tehtävä olkien keskellä. Voitti kuka tahansa, he myyvät piirakoita. Se on Jumalan tahto, mutta saanko kesyn karhun?

Kirkkoja katsellessa ei tiedä, pystyykö Jumala kaikkeen siihen mihin ihminen. On hyvä kaataa karhu ennen kuin se nyljetään neitsyt Marian armosta. Se on synkkä ja se löyhkää. Aika näyttää. Ensin olen jalkamies. Rikkaat eivät varasta. Ajatus miljoonakaupungista oli ensin pieni vene, hollantilaisten tekoa. Ilman sitä lentäisimme tyhjyyteen. Ilta alkaa hämärtyä. Tule onnelliseksi, Pietari. Pelkosi on turha.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Luulet käyneesi pohjalla, kunnes kirkko tulee laivalla. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta aika ei odota. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole taikureita. Silti joku marjayllätys odottaa minua jossain. Suuret ajattelijat ajattelevat samoin. Koira tuo kukkaset. Tekevät hyvää sielulle.

Rahamiehet eivät ymmärrä visioitani. Niin kuin olisin noutoruokaa, yksinäisin katu. Olen ajanut sitä isäni kanssa ja katsellut kaupungin oranssina vellovaa valomattoa. Kuka maalaa keskellä yötä, ja mitä mustan sävyjä. Ne olivat täällä ennen meitä. Ja myös tuon avaruudesta nähdyn tähtitaivaan alla me olemme kulkeneet, isä ja minä.

Sekin on lahja. Ihminen alkaa puhua. Unohdin lempesi taas syttyneen. Kapea amerikkalainen porraskäytävä, jonka päässä paha saa haarukasta. Vanha Testamentti on pian luettu. Ja kuten liian lähelle aurinkoa lentänyt Ikaros, saan maksaa siitä. En jaksa kehittää ominaisuuksiani. Katselen eteeni samaan rahaan. Jokin pelko ajaa meitä.

On tarkoitus muuttaa värejä. Nytkin kaikki on kellertävää, äsken vaalean sinistä. En väittänyt sitä hauskaksi. Videota ei ole. Revinkö minä valojasi? Tuosta surullisesta naamasta? Illan elokuvassa joka minuutti? Jos voisit nähdä sydämesi nauravat haamut. Herttinen, näin juuri ensimmäisen mimäkkini, in Burbank, of all places. Haluan päästä siihen paikkaan. Saippuan ja marihuanan sekoitus, oliko se hanhi? Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Olosi on raukea ja rentoutunut helvetin yhdeksännellä tasolla. Tilaa on vain pari riviä. Kropassani on bileet. Riskinotto kulttuurissa kannattaa, siellä täällä aurinko paistaa mukavasti.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Heti töihin, ahkerasti ja iloisesti. Järkeen vetoavaa puhetta, johtoajatuksena rakkauden korostaminen. Moukan tuurilla ilman työnteon riemuja. Se on aasi, joka tämmöisen pelin on keksinyt. Aina ymmärtää kaikki mun toisin, Aku Ankat ja Kippari-Kallet. Mikään vaatimaton ei nyt sovi. Saat mennä, yksin leijonat ovat nälissään. Intia ei päässyt tulemaan, mutta kukka peittää harmaat. Tyttö olet, tahmeaa ja makeaa. Sana hyvin kaukaa: Shure.

Kasvoluut, maapallo, kaksi ananasta. Kas, Turku. Laula kuusi kerrosta. Maalin ominaisuudet sinänsä. Halu näyttää kaikenlaista kiellettyä. Ne on tehty parempaan maailmaan asiakasta katsellen sanomatta mitään. Jos olisin järkevä, en olisi nyt tässä. Mietitään silmillä mikä on pysyvää ja mikä on just lähdössä. Hallitsematonta vandalismia, oma merkki muiden maailmaan. Niin se on tappaminenkin tai puhdas maku. Hitautta täytyy miettiä: mitä ajan aikana voi oppia. Replika ja käsi on vain käsi ja replika. Uusi kuvasto ja sen ylivertainen raikkaus. Sen avulla voi lentää. Onneksi sille ei tarvitse antaa periksi. Prinssi prinssien joukossa ja meri täynnä kalaa. Jäljelle jää Amerikan pää.

Nainen pyytää miestä selittämään tyhjiön ymmärtääkseen ihmisen haurautta, elämänsä Pohjantähden pysyäkseen terävänä. Vihreä tarkoittaa, että olen turvassa, ja vaikutus on melkoinen: vaihdan maisemaa. Miltä luulet hiljaisuuden tuntuvan? Ovissa käytetään kukkien nimiä. Mihin tunne johtaa, kun emme edes tiedä mistä se tulee? Mätiä hedelmiä ja homeista kahvia perustoimintoihin. Ajatukset taitavat olla äänekkäitä. Toisen paras oivallus, monisyinen muusa ja uskottu.

Elettiin aikaa. Puut yläilmoista. Härkäpäisen päähänpisto. Rypyt otsalla. Sammakoitten kurnutus. Juna pohjoiseen. Parhaat housunsa. Talon puut. Kankaan lokki. Mustaakin mustempana. Mitä ikinä.

Keltaisen laukun symboliikka lähtee käsistä. Ei ole ovi auki, kiinni eikä raollaan. Jos vaikka pojanpoika laittaisi auton kuntoon, ja se vielä lähtisi siitä käyntiin. Uusia alkuja tiedossa. Nainen puhuu arvoituksin, sitten juomme viiniä. Kaukoputki olohuoneen ikkunassa, apina hotellin johdossa, saanko lainata leivänpaahdintasi? Oma tyyli, omat aatteet, omat kaverit. Nainen tarvitsee tulta, mies rajusti pämppäävän kälyn. Että silleen. Kuormasta ei syödä.

Myönnä pois, väärän tytön deittailu on vielä pahempaa, joten sovitaan säännöistä. Ihmisiä, piikkareita, kanoja. Hyvältä näyttää. Nainen luo itsensä uudelleen. Tuhat norsua pyramidissa päällekkäin. Hyvää iltaa, metsäpalot. Tuttu talo New Yorkissa, kuorrutusta aamiaiseksi. Piilottaa lapsuutensa tuskat. Rima ei ole kovin korkealla. Lahja täytyy keksiä. Puhelumme kestävät puoli vuotta. Minä alasti itkemässä. Avain käy työstä. Katsokaa, tässä olen puolivuotiaana. Tyhmää, ja niin romanttista. Eipä tarvitse ottaa illalla unilääkettä. Sydänkin hakkaa tuhatta ja sataa. Valmistaudu yllätykseen, ikuiseen ystävyyteeni. Nyt itken ihan oikeasti. Se on hullua, mutta se on totta tasan tunnin kuluttua.

Olokin on entistä parempi, eikä harmaata missään. Kaikki seitsemän oiretta vedestä. Hitaasti rahaa, mutkia matkaan, ilmaisia vaatteita. Pietari, kaunis kaupunki. Se tekee meille hyvää. Mennään juhlimaan. Taulu seinällä väärässä tai silmä, värit ylösalaisin. Kun jotain puuttuu, kokeile. On vaikea olla väsynyt, röyhkeä ja epäluotettava. Maailman tyhmin lintu näkee vain sinistä.

Muuten menee ihan hyvin. Tuolla puhutaan ihan tuntematonta kieltä. Autossa ei syödä. Erehdyt varmasti, koska hänen kanssaan on helppo jutella. Kaikilla on oma versionsa ikkunassa seistessään, niin kuin se että lintu laulaa sateella.