Pieni osa lasista on läpinäkyvää. Suu kertoo vaikkei puhuisi. Punainen on valkoisen ja harmaan alla. Auto menee menojaan. Kirjaa sähköistetään täyttä päätä. Simpanssi on pelannut jalkapalloa. Ei sellaista voi oppia kirjoista. Siksi haluan jakaa kaiken, minkä tiedän. Antaisin mitä tahansa päästäkseni vielä kerran siihen tehtaaseen. Juokoon siemauksen, niin oppii espanjaa.

Ideaan ei suhtauduttu vakavasti puhelimessa. Ojenna nyrkkisi, muuten näytän tyhmältä. Haku on alkanut. Talossa kaikki on toisin. Se geeli haisikin oudolta. Koville otti, mutta sain pidettyä langat käsissä. Kumpikin näkyy avaruuteen asti.

Mikä hirveä kokemus! Nitoja on peniksesi. Siirry vähän, olet kellon edessä. En ole ikinä ollut niin vereslihalla. Auta minua syöttämään kalani. Sinulla on aikaa vain minuutti. Silmälaseja on käytetty 1500-luvulta lähtien. Puhun syvällistä asiaa peloistani. Lennän ulos kirjasta. En osaa edes kuvitella. Olen paljon hullumpi. Olen tosi seko. Varastankin.

Olen harkinnut ihan tarpeeksi, saanut päähäni en tiedä mitä. Mitä hyötyä siitä on kenellekään, todellisten omistussuhteiden peittelystä. Aina pitäisi olla joku taikatemppu, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Täytyy kertoa jotain, muutakin kuin numeroita. En mielelläni puhu yksityisasioista. Tarinan lopussa on varmaan joku opetus. En ajatellut ottaa talousneuvoja. Tämä on oikeasti tapahtumassa. Omenat vaan pääsivät mätänemään. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä mitenkään. Pidä ittes hiirenä. Kerää kaikki katseet.

Se olikin aika seikkailu. Nyt hän on minun leivissäni. Ihmiset saavat asioita selville. Esine ei ole arvokas, mutta se muistuttaa yksinkertaisemmista ajoista, mokomakin mutruhuuli. Vakoilen isäni laskuun. Minä en suutele sinua vapaaksi. Juttele kristallipallollesi. Anna hänelle sielunhoitoa. Se on muuttumassa julkiseksi häpeäksi. Se on tuskallista. Jatka etsimistä. Älä luovuta. Ammuit minua jalkaan. Yritä pysyä pystyssä. Päästin sydämeni liian pitkälle. Katso sen hintaa. Astu valoon.

Joskus elimistö kaipaa. Tässä on kyse monesta asiasta. Ehkä joku niistä on kemia. Se pelottaa, mutta pidän siitä. Pidän näkemästäni sinisestä. Olen virhe, olen aina virhe. Ei pilata juhlia. Tämä on avain tuohon. Luulin näkeväni vihreää valoa. Liikkuva juna, silkkaa idiä. Ja sitten jotain ihan muuta, viimeiset muutoskohteet. Kuin olisimme jakaneet jotakin. Etsineet jotakin, minkä ehdin jo unohtaa. Kunpa en tietäisi.