sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Panimme kädet keskelle. Ota naposteltavat mukaan. Noin lyhyt lista. En voi kuunnella pukunne kahinaa. Minusta tulee orjanne loppuelämäksi. Muistatteko, kuutamolla, satakielikin liverteli. Tiedän, että ainut, soma pieni peto. En ole koskaan pitänyt vedestä, edes maalauksissa. Voi miten kurainen olet. Pakko on surra kun näkee miten asut. Nousenpa vielä portaat, astun sisään ihmisenä. Miksi minun ilkityöni oli muita pahempi? Ottakaa pääni siitä kirjaimesta. Tähtien reitit taivaan seitsemässä kerroksessa.

Nainen, jonka ikää en osaa arvata, lyö rumpua. Haukka pysyy ilmassa. Poroja on eri väreissä. Paitani on ruudukas. Tästä näkee maan ja taivaan rajaan saakka. Kasvi tekee valkean kukan. Metallista on töissäni hyötyä. Kullan olen laittanut sormeeni. Kala sätkii jäällä. Näin on oltava. Hyljätkää jo hyödytön murehtiminen. Jääkää tänne silmiemme iloksi. Liha sulakoon kasteeksi. Tähänkö on tultu?

Pitääkö minun muistaa? Se ei ole hyvä eikä siitä hyvää seuraa. Pidä sitä veren ohimenevänä leikkinä. Kuuntele kaikkia, harvoille haasta. Jossain on nyt mätää. Katkojuomaa korvaan. Kuunnella ja himoita, niin säälivästi ja syvään, ulkoista sanahelinää.

ryömimässä matelette hautoo piillä
tuoma tehnee siinä onkin pohtimista
nuolet nousta merta vastaan kuka hikoilisi
jollei tuntematon hämmentäisi tahtoamme
tekee meistä pelkureita ajattelun kalvas
väärään suuntaan päädy kuningasta
esittävä ovat nämä miehet hauska nähdä
armas immyt vanha kulta ajan yhteenveto
sanokaapa tunnetteko tuota herraa
ansa johon puhe kuten näytin airut lukee
liikaa käsillänne tulkintaanne kuulen
lattea ei silti olla kullekin sen muoto
naurattaa kuin yrittävät tarkkaan

Oivasti kuin kameleontti minua jopa kehuttiin. Se maksaa teille kyyneleen, jos pitää päättää, katsoako näytelmää vai totta. Kameli, kärppä, valas vai melkein pilvi? En käytä oikeita tikareita. Mietitäänpä vähän. Tämä lääke vain inhaa elämääsi pitkittää. Liiassa huseerauksessa on vaaransa, rakkaudeksi ette voi sitä kutsua. Ei ole iloa, onnea elämässäni ilman puroa ja vartta kannoillansa kivi, pöllö leipurin tytär. Niin, että kiitos hyvästä neuvosta.

Surut yksittäin, vaivihkaa Ranskasta. Siirryin rosvojen laivaan. Minua ei hämätä ja suren sitä syvästi. Tuo keto-orvokkeja ajatuksille. Puhuu meidät pussiin, verraton veijari, loputtoman kekseliäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti