tiistai 17. maaliskuuta 2009

Puhun ihan konkreettisista asioista. Kaikki alkoi siitä, kun rikoit sen luumupuun. Anna mennä vaan, toisinaan kahdet lasit ovat tarpeen, itsetunto kasvaa iän myötä eikä kipu rajoita työtäsi huoltaa autoja ja ihmisiä, kunhan muistat lopettaa ajoissa. Lainoista on ollut pelkkää harmia. Tartut puhelimeen ja selität kaiken. Mikä siinä on niin monimutkaista? Ei mitään minkä kanssa ei voisi elää. Halusin vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Ymmärrän, että se oli järkytys. Ei ole paljon muita piiloja.

Miten sinä tänne eksyit? Missä olet? Olen vaikeuksissa. Etsin burmalaista pythonia. Niille ei metalli maistu. Tämä kestää vielä vähän. Juju on siinä, ettei kiinny autoon. Onko siinä järkeä? Tuli löysi minut ja puhdisti. Meillä on harjuja, mutta meillä ei ole kukkuloita. Käärmeelläkin on oikeutensa. Se oli vahinko. Tulevaisuus tuo monta torjuntaa.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Se vuosi oli vedenjakaja, jollaisia ajassa aina silloin tällöin on. Siinä yhteydessä me välttämättä muutumme. Politiikka on poistettu politiikasta, muistellaan vainoja haikeudella. Tarvitaan vähemmän miehiä ottamaan itseään niskasta, antamaan hiukan esimerkkiä nuoremmille, jos onkin niin, että ratkaisuja ja suuria oivalluksia tulee maailmaan ilman toivoa paremmasta. Senpä takia on oleellista ryhtyä miettimään pienten lukujen magiikkaa. Kuuntelin mielenkiinnolla. Uutta täytyy luoda jotta selviämme terveen ruoan pariin, se vastaus jotenkin pakenee. Ihmisen vapaus muuttua ennen kuin iso porukka on haudassa, tai synkistelyn rikkaus, yksin keskellä kaiken, ajattelemalla eri liikuntalajeja. Tavallisesti on päädytty johonkin ihan muualle kuin mihin on pyritty, kysymysten kanssa kasvokkain. Miettikää asiat itse. Miten tästä kaikesta selvitään, lisänä sille mistä tulemme ja mihin olemme menossa.

Muistan aina ensimmäisen kalani. Meidän piti tehdä nämä päätökset yhdessä. Aloita pesemällä nämä. Voi tulla ikävyyksiä, herkkää komiikkaa, sinun täytyy rauhoittua, en aio raataa tyhjän takia. Ei ryöstön uhrille voi suuttua. Kaikki on vääristynyttä. Varastivat taskuni.

Valloittava, hillitön, lumoava, haluttava. Tee jotain unohtumatonta. Kaikki on kylmää, jos koskette siihen, saatte katua. Minulla on yhä vanha avaimeni. Kaikki näyttää ihanalta, apinakin olisi pystynyt siihen. Leijuvat päät ovat oikeassa, viis typerästä päivällisestä. Tunnetko ikinä korviasi? Jätin ne puistoon. Suoni on puhunut, minun karpaloni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti