lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kuvaa pystyi katsomaan vain yksi ihminen kerrallaan. Uusi kieli oli syntynyt.

Juoni on yksinkertainen. Hän näkee kolme unta omasta elämästään. Ei ihme, että ne päätyivät elokuvaan.

Buffalo Bill edusti mennyttä. Hänen aikansa oli ohi.

Lopulta jokainen saa jotakin. Jopa mahtava niilinkrokotiili joutuu naamioimaan pesänsä. Linnut tekevät hälytyksen.

Haluan kertoa teille tilanteeni sietämättömästä kauhusta. En kykene vieläkään rauhoittumaan. Palmut kuuntelevat ihmisiä. Katson että asia on sovittu.

Luojan kiitos hölynpölyä. Leijonat pitävät sillan pystyssä. Pietari nyt ja toiselta ajalta. Vakuutan, etten ole valehdellut. Minulla on muuta asiaa. On häpeä sellaista ajatellakaan. Ulkomailla talotkin ovat toisenlaisia. Nyt täällä on vaikka mitä uutta. Mutta valmistelut ovat raskaita. Mitä sielulle tapahtuukaan sellaisella hetkellä!

Kärsimyksistä, joista Kristus puhui, en parantunut. Miten erehdyttekään kohdallani. Synti saa pääni sekaisin, kaikki nurkat ja kolkat. Minuun iski kuin salama, en paljastanut kuka olin. Tämä on vasta valmistelua. Olen siis todellinen Jumalan hullu, eikä minulla ole varsinaista asiaa.

Aina ei voi huvitella, joskus on töitäkin. Ehkä meistä on iloa toisillemme. Karhu seisoo nurkassa, aikani on täysi, tulin vain tavatakseni ihmisiä. Minusta tuntuu, että olen vain sekoittanut ajatuksenne. Ahaa, olette siis filosofi. Minulla ei taida olla tietoja eikä taitoja.

Olen saanut kirjeen, auliina, iloisena ja mielissäni. Mitä kunniatonta tässä on, jos saan kysyä? Tämähän on mallikirjoitusta! Nälissään ja saa kohtauksia. Sveitsillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Enkä tiedä, onko hän hyvä ihminen.

Ensimmäinen vaikutelmani oli voimakas. Veijari, muttei idiootti, aasin kiljunta torilla. Hyvä, että nauratte. Ei käy päinsä olla koko ajan hyvä. Osaatteko olla onnellinen? Opettakaa meitäkin. Mieleni teki koko ajan matkustaa jonnekin. Halusin koetella kohtaloani. Asetuin seisomaan yksin. Hiljaisuus oli ihan hirvittävä. Ylittäisin sen linjan, jossa maa ja taivas kohtaavat.

Minä mietin monenlaista. Vankilastakin voi löytää valoisan elämän. Ja ikkunan alla kasvavan puun kanssa. Hän muisti kaiken sanomattoman selvästi. Tuntui oudolta ajatella viimeistä hetkeä. Mikä hänestä tulee ja minne? Säteet olisivat hänen uusi olomuotonsa.

Muistui vain mieleeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti