keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Et ymmärrä tätä pilantekoa. Se oli huikeaa. Hyvä ettei henki lähtenyt.

Aamu oli kaunis ja aurinko nousi kukkuloiden takaa.

Kaikki ei ole hyvin. Kohtaus loppuu. Emme jääneet bussin alle.

Päätin antaa itselleni lahjoja, kun pudotit varsinaisen pommin.

Jos tunnet seinän läpi, tunnet liian hyvin olot, jotka talo on kokenut.

Kappas vain, jotain silmille ja korville. Hyvä aika puhua.

Kertominen on epäluotettava maailman kuvaaja, mutta ainoa.

Riekaleinen, eri suuntiin tempova, oudoksi jäävässä maailmassa.

Pimeyden ytimeen ulottuvat näyt ja korkea, niukka kirjoittaminen.

Kaksi orkesteria kahdella mantereella, valmius yllättää.

Päässä pyörii joku, jonka selässä ratsastaa, itseä suurempi parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti