Savuinen, harmaa kaupunki. Sanat taltioitiin jälkimaailmaa varten.

Ihminen kirjoittaa koneella, juo lasin vettä. Se hulttioko?

Katu, tai siis oikeastaan autojen valot jonnekin kauas, muttei loputtomiin.

Suuri, vaatimaton mies ajalta ennen sotaa. Niin pimeää, ettei katuun pysty edes valo.

Skraitta soittaa. Anteeksi, mutta aivoni eivät ole kovin kirkkaat.

Irstailu hirvittää irlantilaista hirviötä. Talo ilman ikkunatuskaa.

Missä ovat kaikki nuo päällystakit, nyt puoli vuosisataa myöhemmin?

Mieheltä näkyy pää, naiselta rinnat. Autuus muutamassa tunnissa.

Syitä tekoon ei tunneta. Veli antaa jäähyväissuukkoa. Ei ole aikaa kolaroida.

Minun on oltava lojaali. Muuten homma hajoaa käsiin. Ole nopea kuin jänis.

Kuulemma siviilihenkilö. Saatan joutua kiven sisään. Tuo sinun pelkosi.

Älä muistele minun juttujani. Näin minä tienaan leipäni. Istun hetkeni pimeässä.

Silmä joutuu koville rajatussa tilassa. Mutta minkäs voit, pelkkiä murusia.

En kestä epäsopua. Lompakkoni tuntuu kevyeltä. Oma on häpeänsä.

Anteeksi koko maailmalta. Tajusi, ettei nähnyt mitä ei tapahtunut.