keskiviikko 25. helmikuuta 2009

En sano muuta. Turha teidän on piinata itseänne. Syöksyä nyt omaan miekkaansa. Sen sijaan tutkailin sisintäni käymällä luilleni. Tavallaan vakava juttu, lupa surra, toivo mennyttä. Tarvitsin apua, mutta en ymmärtänyt merkkejä. Päivä alkoi tavallisesti, ennen varsinaisia tapahtumia. Olin väsynyt ja suljin silmäni. Metelin jälkeen tuli hiljaista. Kipu vei kaiken huomioni. Valintoja oli vaikea tehdä, ottaako pieni vai kiusallinen. Ihminen on valaistava, jotta hänet voidaan kuvata, näyttää toisille varjojensa kanssa. Jotkut asiat joutuvat nopeasti väärään paikkaan.

Seksi ei enää myy, oopperan viimeiset kummitukset. Raakuuden ja epäoikeudenmukaisuuden vertauskuvat, kaksi täysin erilaista maailmaa, se joka on pinnalla ja se jota emme näe. Kumpikin on myytävänä.

Tuhoaminen on leimallista. Irrottaa ja nostaa ilmaan. Tämän huoneen olen nähnyt monta kertaa ennenkin, mutta en ole koskaan ollut siinä. Upea hammasrivi pianolla tai sitten ei. Miksi näyttää jousi ja nuoli, jos ne eivät esiinny tekstissä? En voi koskea sinuun, on vastaus pariinkin kysymykseen. Yritän vain säveltää seuraavaa siirtoani. Me emme olekaan tanssineet aikoihin.

Sinulla on tainnut olla rankkaa, koska jääpalat menivät päähäni. Varsinainen tragedia, jossa onnettomat rakastavaiset tapaavat. Makea kaheli, halkaistu appelsiini, ei voi kestää. Jos voisit nähdä sydämesi, meloni voisi sattua vähemmän kuin ananas.

Se oli mahtava päivä. Ei mikään tästä ole oikein. Siis suudella kunnolla. Ai niin, tosielämä on tärkeämpi kuin repliikkien lukeminen. Unessa kyse ei ole asustasi vaan lauluistasi. Mikä niissä mättää? Korvatulpat vai valkosipulinkynnet? Tahdon käpyjä. Luulin, että joku lyö seinää vasten kissoja.

Pieni teennäisyys on harmitonta. Myös tämän huoneen olen nähnyt, mutten ole koskaan ollut siinä. Mieti sitä kun teet kohtausta. Et ole koskaan puhunut siitä. Meille ei koskaan tapahtunut niin. Muistan ne aamut. Se teki valtavan kipeää, mutta se oli sen arvoista. Vain surinaa, jonka kuulette, pelkkä epäilys turvallisuussyistä, tapaus numero yksi.

Emme valitse, ketkä vaatteita esittelevät. Pieni askelia pakkassäässä. Eipä tässä paljon ihmeitä voi tehdä. Mennään aseissa kadun yli, kasvot ja olemus, isän silmäterä ruusutarhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti