torstai 5. helmikuuta 2009

Pakkohan sinun on ostaa aasi. Otin syyt niskoilleni, jottei ilon tarvinnut kärsiä yksin. Kun sellin ovi lukittiin, minulle ei jäänyt mitään, paitsi sukka täynnä paristoja. Koneet ovat järjestään mustia tai valkoisia. Nainen sitoo platinaiset hiuksensa punaisilla stringeillä. Sinulla on hassu tapa lukea, toinen sanoo. Olet antanut tässä kuussa jo viidelle. Pitäisi kai ruveta joogaamaan, nainen sanoo. Vai onko se edes käväissyt mielessäni? Lick of thought? Hmm. Mmmm. Sellainen voi muuttaa elämäsi.

Television katselua pimeässä, joten avataanpa keskustelu. Summerit ovat ihan turhia, joten älä suotta kiihdy. Vain todellinen sekopää on tämän kaiken takana. Mielenkiintoinen lattia, liian monta ääntä samassa huoneessa. Valtava ovi, vielä valtavampi seinä, josta ihmiset kulkevat valoon. Parhaat mausteet maailmalta, monta mainiota paikkaa, ristuksen komiaa. Saan sieltä joka tapauksessa paljon apua korjatakseni erään epäkohdan. Ensin on myönnettävä, ettei ongelmaa ole. Halusin puhua ilmaiseksi. Hän ihastui ajatuksiini, mutta kukaan ei halua katsoa lippulaivaa kohtaamatta pelkojaan. Olut oli ihanaa, mutta muut ympärilläni kuuntelivat. Olimmehan oikeastaan samassa veneessä. Voit kääntyä puoleeni. Pelottaa ihan sanoa tämä ääneen. Leijonan karjahdus ja ihan pieni hetki.

Samoin puhelinnumero. Puhutaan jostain muusta. Yksitoista minuuttia, ja nyt kaksitoista. Ilta alkaa käydä hurjaksi, mutta kaiken ei tarvitse johtaa katsekontaktiin. Mikä näkyy, on monimutkaista. Taas musta kone, toinen, ja sininen kirahvi. Vehnää, mansikoita. Ehkä haluankin, onhan se vastustamatonta. Takaisin maahan, jossa aika on pysähtynyt.

Ehkä pitäisi katsoa kirjasta, mitä kiehtova tarkoittaa. Kaksi muuta, joita en ymmärrä: unkuri ja kokoomus. Energian tulevaisuus? Ruotsiksi se kuulostaa jännittävältä. Hymyilevä mies on värjännyt hiuksensa. Naisella on kuunsirppi sydämensä vierellä. Voisiko tuo olla abstraktio? Se, että pahenemisen paheneminen on loppumassa, voisi olla hyvä merkki. Nyt se vihdoin sanotaan: kevään herääminen ja puhdistus on voittanut. Yleisö pääsee lavalle, joka on sininen. Tilanne on jännittävä, lisätietoja tukikohdasta. Vapaana hän tekisi hirveyksiä, sivuvaikutuksia on liikaa. Oksettavia yksityiskohtia kaikki.

Ovatko nuo musiikkia vai maalauksia? Ikkunat oikuttelevat. Vaalean naisen lamaannuttava hymy. Kolme päivää myöhemmin alligaattorit saavat kaiken toivon heittää, kun fantasialta puuttuu järki. Teot ovat vahinkoja. Niissä on voimaa, ja olisi virhe aliarvioida niitä. En ollut varma, ennen kuin löysin oven, josta astutaan Herran huoneeseen. Sen muistaisin varmasti. Aika nuori kävelemään. Isällä on itku. Nämä ovat ne muistot, jotka kannattaa säilyttää. Sormet ovat viesti, hänen erinomainen suunsa.

Melkoisia reseptejä, mutta pian tämä häväistys loppuu. Ruskea, eurooppalainen kaupunki, jossa istutaan syömässä tilavissa asuinnoissa. Asiat järjestyvät, ilmahälytystenkin aikana. Paljon turhaa koristeellista takorautaa kerrosten välissä. Puola ei ole Unkari, vanhat miehet vielä vanhempien asioilla. Valo on nähnyt ihan kaiken, paitsi että pimeä on nähnyt pimeänkin, koska Jumala on langettanut meille rangaistuksen hädässä ja vankeudessa, merellä ja kuivalla maalla. Olkoon Herra meille armollinen koko matkalla. Taisin hiukan sotkeutua sanoissani.

Pian tulee täyskäänne. Kello on paljon. Pitäkää huolta toisistanne. Tiedät paikkasi. Minä kirjoitan sinulle sitten.

Muisto päivästä. Ei rakkautta todisteta sanoilla, itse iloitsen eniten papereista. Jos menet junalla, joudut odottamaan puoli tuntia. Luin uusista laeista, kun otin lahjan vastaan. Jos ymmärrän, mitä siinä on, tiedän vain, että tämä erilaisuus erottaa meidät muista ihmisistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti