tiistai 3. helmikuuta 2009

Maalatussa kuvassa sokea Iisak siunaa poikansa Jaakobin. Bysanttilaisessa itäosassa erottuu elementtejä Euroopasta, suippokaariseen oviaukkoon on istutettu suorakaiteen muotoiset pariovet. Minä olen valo sekä kreikaksi että latinaksi. Herää kysymys, mitkä seikat vaikuttavat maanosan ilmastoon. Jos antaa siimaa, homma ei etene. Nuolet osoittavat alaoikealle rauhanomaisin tarkoituksin. Ei jännitä, ei viiden pennin edestä.

Nainen on myyty. Sinne meni lelut. Hesari on lämmin. Se oli hulluutta. Se neljä-nolla-seiska. Vanhuus yhtä kuin köyhyys. Sitten vain podettiin Jumalan tautia eli vanhuutta.

Vaivaistalon vaatteet ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Miehen nimi on Benjami Ämmänkoski ja hän sanoo pellon peltu. Taskurahalla kolme kiloa kahvia tai bailupaketti yökerhoon, jotta rauha kotona säilyisi.

Italia. Maersk. Kiander. Spanair. Alsta. Agnico. Kåhre. Outotec. Messing. Donde. Frozn. Askins. Komut.

Lakkaa haaveksimasta, poika. Minulla on sukkahousut. Tätä on vaikea lopettaa. Vala oli yksi virheistä. Sabotaasi oli kitkettävä. Syystä ei ole kirjallista selontekoa. Kauheaa, että joku voi sanoa niin. Aamulla hänet ammuttiin. Teloituksilla ei ollut sotilaallisia perusteita. Vihreä, punainen, keltainen. Omantunnon kuunteleminen saattoi osoittautua kalliiksi. Nuo kauniit päivät loppuelämän.

Jo aamu sarastaa ja viekää ne tikkaat pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti