maanantai 23. helmikuuta 2009

Tori kuuluu kaikille. Enteitä ratkaisusta hankitaan kaukomailta. Sisällä mielessä olivat muut asiat. Berliinistä odotettiin nyt paljon. Pitää ainakin yrittää näyttää yksimieliseltä.

Naisen erottaa miesten joukosta takin väristä. Musta pilvi Äänisellä. Valinta pilasi mahdollisuudet. Sillan tunnistaa muodosta.

Joku ulkoiluttaa koiraansa varhain aamulla. Lihaa tuodaan syötäväksi. Mies piirtää junassa. Tornit ovat yhä pystyssä. Päivän väri on vihreä. Suojelkaa itseänne ja toisianne. Sitten mennään.

Mitään suunnitelmaa ei ole. Papereita ei lue kukaan. Ihminen putoaa kuolemaan. Puhujalla on käheä ääni. Liikkeet ovat yhä paikoillaan.

Ihmiset eivät tiedä mitä pelkäävät. Leuka käy, jos muistaa jauhaa purukumiaan. Betoni on hetkessä murskana.

Äkkiä on pimeää. Käsi suun eteen on reaktio. Avaimet löytyivät yhdessä nipussa. Millaista kipusi on? Aivot voivat pitää ihmisen elossa. Mistä tuuli tuli? Mikset kerro mitä tapahtuu? Miten hän saattoi heittäytyä pimeään näkemättä vettä?

Tarvitsen pari tuntia. Solujen yhteisö, jonka tehtävä on tuottaa elämää valokuvan perusteella. Yritin olla huomaamaton ja piiloutua.

Keltaisena kiiltäviä sikoja, yksi itkee kahta kyyneltä. Tiili ei välitä, vaikka niitä on monta päällekkäin. Auringolta joka päivä uusi punainen.

Kieli on alkanut muuttua käsittämättömäksi myös käyttäjille itselleen. Takkeja yhdellä tai kahdella halkiolla.

Näin kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kipinä vain, ja pum. Sepäs sattui. Surraan keittiössä, Serran retrospektiivissä.

Puheluita tuli keskellä yötä. Kiinaksi kaksi naista saman katon alla. Tiettävästi he eivät tunne toisiaan.

Kuka elää tällä tavalla? Vain toisella miehellä ei ole tietokonetta. Tuskin uskalsi katsoa naista silmiin. Pelkkä luku. Sitä ei sitten lasketa.

En osaa lainkaan suhtautua tähän. Ja järki pitäisi löytyä kuvien perusteella. Pyydän kuuntelemaan tarkasti. Hengitämme samaa ilmaa. Joku on yhä vapaa. Kootaan hänet yhdeksi. Se tieto kuuluu kaikille.

Käykää toki peremmälle. Olin unohtaa sinisen leijonan, koska painin oman menneisyyteni kanssa Venetsiassa, joka vain kirjoitetaan Venetsia.

Tyyppi on isällisellä tavalla kajahtanut. Piti toimia varakullina. Tulitte ihan tyhjästä. Kaiken salaperäisyyden jälkeen tuo on vähän valjua. Sehän on vain vaihe. Niin kuin voisi olla yhtä aikaa molempia, onnellinen ja jotain muuta.

Jos juttu karkaa käsistä, oli ilo palvella. Jotkut joutuvat tilanteisiin, joissa lintu laulaa kesät syksyt. Se voisi tappaa toivon, ellei olisi muita motiiveja etsiä suojaa sateelta ja tuulelta. Kunhan kävelemme. On vain seuraamuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti