tiistai 10. helmikuuta 2009

Luulet käyneesi pohjalla, kunnes kirkko tulee laivalla. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta aika ei odota. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole taikureita. Silti joku marjayllätys odottaa minua jossain. Suuret ajattelijat ajattelevat samoin. Koira tuo kukkaset. Tekevät hyvää sielulle.

Rahamiehet eivät ymmärrä visioitani. Niin kuin olisin noutoruokaa, yksinäisin katu. Olen ajanut sitä isäni kanssa ja katsellut kaupungin oranssina vellovaa valomattoa. Kuka maalaa keskellä yötä, ja mitä mustan sävyjä. Ne olivat täällä ennen meitä. Ja myös tuon avaruudesta nähdyn tähtitaivaan alla me olemme kulkeneet, isä ja minä.

Sekin on lahja. Ihminen alkaa puhua. Unohdin lempesi taas syttyneen. Kapea amerikkalainen porraskäytävä, jonka päässä paha saa haarukasta. Vanha Testamentti on pian luettu. Ja kuten liian lähelle aurinkoa lentänyt Ikaros, saan maksaa siitä. En jaksa kehittää ominaisuuksiani. Katselen eteeni samaan rahaan. Jokin pelko ajaa meitä.

On tarkoitus muuttaa värejä. Nytkin kaikki on kellertävää, äsken vaalean sinistä. En väittänyt sitä hauskaksi. Videota ei ole. Revinkö minä valojasi? Tuosta surullisesta naamasta? Illan elokuvassa joka minuutti? Jos voisit nähdä sydämesi nauravat haamut. Herttinen, näin juuri ensimmäisen mimäkkini, in Burbank, of all places. Haluan päästä siihen paikkaan. Saippuan ja marihuanan sekoitus, oliko se hanhi? Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Olosi on raukea ja rentoutunut helvetin yhdeksännellä tasolla. Tilaa on vain pari riviä. Kropassani on bileet. Riskinotto kulttuurissa kannattaa, siellä täällä aurinko paistaa mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti