lauantai 7. helmikuuta 2009

Jatka hyväilyä, kunhan et palaa tarjoilijaksi. Uskaltamisen lisäksi on liian aikaista sanoa, miksi viihdyn täällä eniten. Mies etsii arvokasta naista, jonka kanssa voisi viettää pyhät. Vaarallinen tyyppi, pelaa tennistä tiistaisin. Naisen hameessa on halkio, niin kuin reitti toiseen kaupunginosaan. Yksi on ystävällinen toiselle ja antaa siivet. Siinä sinulle pähkinä.

Menin lähemmäs, koska halusin nähdä hänet paremmin. Merkittävät matemaattiset kyvyt. Kaikki pitävät teistä. Paperi koskee kynää. Laitteet ja koneet tekevät meistä yksinäisiä ollessaan auki tai kiinni, naisen kädet minne kädet yksin yltävät. Täytyy mennä, ettei Duncan suutu. Sen toisen nimi on Carmen. Tai sanotaan, ettei häntä ole olemassa, ja silloin tyttö ei ole vastuussa teoistaan. Valoa niin, ettei varjojakaan näy. Ei pelkää kuolemaa, vaan aikaa, sitä mistä jää paitsi. Kreikkaa ympärillä on turha selittää. Kerro se, älä heittele puiden varjoja kivillä.

Yhtäkkiä hän alkaa kysyä omiaan. Aasi nousee portaita. Sitten tapasin erään, joka muutti kaiken. Puhkeaa kyyneliin kesken kukan. Alas meren rantaan on matkaa. Sen voi laskea minuuteissa. Koskaan ei tiedä, mistä milloinkin on apua. Joskus riittää, että joudumme tekemisiin. Suru on vaikeaa, mutta vaikeampaa on olla surematta. Sydän sanoo, Dunja oikaisee.

Kuvittele äkillisesti. Syövät vähän, onhan helle ja kaikki muukin vaatimatonta. Kysyin verestä, aivan mitättömällä asialla. Olinko järjissäni vai hourailinko? Pääkoppa sekaisin, onko rikosta olemassa vai ei? Kuuntele ja sano mielipiteesi uudesta laista vanhan nojalla, Lasaruksen ylösnousemuksesta. Mistä nämä tunnistaa, onko heissä merkkejä? Ei se uutta ole, vaan tuhanteen kertaan painettua. Tie on selvä: se, jolla on omatunto, kärsiköön. Sotaa käydään sisällä.

Sotilas rikkoo mustalla kirveellä valkoisen koneen ja näkee keskiviikkona molemmat sunnuntait. Näyttää, että naisen sisällä on aina toinen. Musiikissa musta ja valkoinen ovat samanarvoiset. Miehet osoittavat nukeille halunsa. Musta on väärinpäin valkeansa kanssa. Tuho jatkuu ja toiset katselevat aukkoja. Kone on kuollut jo. Ihmisiä valkoisten koneiden kanssa savun ja metelin keskellä. Miehillä on suojat silmiensä peittona, ei sen vuoksi mitä on nähtävä.

Tulee riitaa ja väärinymmärryksiä. Hulluus suojaa mielipuolilta. Laulu unohtamisen väline, joka muistuttaa asioista. Tie muuttaa huonommaksi, korpi on samanlaista. Sisällä soditaan. Odotetaan pitkä hetki, tuleeko peloista oma vai vieras. Mitkä voimat vetävät ja nostavat, työntävät ja painavat, hakevat lämpöä ja sotaa ulkona ja sisällä, niin ettei jää kuin katku. Mennään taas. Väärin mikä väärin. Nurin mikä nurin. Rumpu kuuluu Adamille. Yksi valenimistä.

Kun ei tiedä mitä tehdä, vastataan. Miehen nimi on meri. Voi siirtyä valoista ja väreistä toiseen mielensä mukaan. Varkauksia on mahdoton verrata toisiinsa. Leijona on valkoinen kivi, muna matkalla Pariisista Roomaan, missä katujen välit ovat täynnä rakennuksia. On kyse virheen korjaamisesta, esineestä joka on eikä kuitenkaan ole käsin koskettavissa. Paras katsoa, mihin laittaa nimensä. Ei sitä koskaan tiedä, kuka soittaa tatuoinnin poistosta ja mihin aikaan. Jos on piirustus, on piirtäjäkin. Ollaan tulossa asiaan. Jokin mättää. Rooma on iso pöytä tai kone, joka on niin kuin se näytetään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti