perjantai 6. helmikuuta 2009

Kaikuja pimeästä maailmasta, jota kasvi kuuntelee. Voi miettiä, mistä paha koostuu. Neljä miestä vihan kytkyissä, jos voisit nähdä sydämesi. Se ei ole eläin, jos ymmärrämme sen puhetta. Heille laulu kirjoita valojuhlasta. Maista jotain kiellettyä, vähän niin kuin keinuisit. Musteläikkä tai kaupungin silhuetti. Ihan terävä punainen nuoli kaakkoa kohti hyvin kapeasta ovesta. Piikkilankaa lasketaan auton lavalta, kuin katua suolattaisiin. Toisilta vesi vie kodin. Se on niin köyhä paikka.

Miksi Japani ja miksi talvella? Mies vei naisensa pois kameroiden edestä. Päivä merkitsi alkua, ja pian kuvat nähtiin eri puolilla maailmaa. Kampaus ja ehostus olivat moitteettomia. Sama unelias katse, sotilaita kukkuloiden rinteillä. Kaikki käy. Alkoi tulla pimeä, ja lämpötila läheni nollaa. Laulajan suusta tulee höyryä, ja kolmannella kerralla hänen nimensä on kirjoitettu oikein.

Sää huolehtii taloista. Käy ilmi, että nainen nauhalla liioitteli. Yhtäkkiä on siirrytty 140 vuotta taaksepäin. Se oli inhottava temppu ja olen pahoillani. Se oli uusi puoli sinussa. Kaikesta tehdään lukuja tai paremminkin rahaa. Nyt jokaiselle on oma helppo elämä. Silti mikään määrä ei riittänyt.

Miehet ponnistelevat keksiäkseen ratkaisun äänille, mutta papereissa ei ole mitään, mitä he eivät jo tietäisi muualta. Viisi minuuttia saattoi ratkaista elämän ja kuoleman. Puron kodalla käännymme takaisin, ja hän alkaa puhua sekavia. Ehkä vanhemmat ovat oikeassa. Pitää käydä kirstulla ennen kuin laiva uppoaa. Yksinkertaisia tekoja monimutkaisista syistä. On pakko ihmetellä.

Iloa päivän ainoasta tähtihetkestä. Ajattelen vain parastasi. Et halua tietää, mitä mielessäni pyörii. En tiedä kenelle olen vihainen, kaikki jutut ja kaikki ihmiset. Se selittää hiljaisen tyypin, ilon tuntemukset. Aurinko ja kuu ne valaisee. Miehen jalat eivät yllä maahana asti. Vahva mutta hidas, sellainen on vasta alkua. Ei viinaa, ellei pyydetä, ei nuorten laulua. Kaikille rakenteille ei keksi selitystä. Olet aurinkoni ja minä olen kuu, viimeinen tanssi maan päällä. Vastahan me juttelimme. Tiedän miten nämä asiat menevät. Verta voi onnistaa.

Robotti toimi eri taajuudella, ohjaajalta piilossa. Mies, joka rakensi Jumalan vasaran. Se on biologiaa, jokainen eläin pystyy olemaan täydellinen. Ei käy, emme ole kaupungissa. Tuntuu, että maailmani pienenee, niin kuin miehellä, josta tulee vettä. Joka muuttuu ensin toiseksi ja sitten kolmanneksi ja sitten vielä kerran.

Ihmisiin asti on tyhjää, jos värejä ei lasketa. Pelkäsin kovasti muutoksia, ettei niitä tulisi. Olen huolissani ihmisestä, joka yrittää kävellä saareen tai muuttuu toiseksi muutamassa sekunnissa. Täällä pätevät erilaiset lait: musiikin päälle ei puhuta eikä raha virtaa valtoimenaan. Hankkiutukaatten eroon koirasta. Se on pian Teksasissa. Liimaa ja asbestia, unta palloon. Miten yhdistää siivous ja turvallisuus? Kaikki kiiltävä on kallista. Minun hahmoni ei mene maan keskipisteeseen.

Silmät vaeltavat. Lehdessä tilanne vaikutti järjettömältä. Ihminen ei selviä ilman ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti