keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Sä kannat sitä loppuelämän, seudulle, jossa näkee laumoittain merinolampaita. Puro vain juoksee. Juusto kypsytetään luolissa ja lehtien tanniini torjuu bakteerit. On upeaa voida pukeutua nopeasti. Katunäkymästä huomaa heti, että ollaan New Yorkissa.

Tarkoitan kukkaa. En tosiaan tajua, miksi tequilaa ei saa omaksi. Olen tanssija numero kuusi. Viisi on maaginen luku. Ei se vetele. Alkoi sataa. Aloimme rakastella. Joimme lattea. Melkoinen käänne. Taivas, miten surullista. Olin niin onnellinen ja kaunis.

Jäisit edes hetkeksi. Jokainen päivä menee pilalle kokeillessa juuri oikeita ainesosia. Taas tuo sininen kirahvi. Omenat voisit heittää altaaseen, niin kuin sisilialaisen naisen kulmakarvat. Varovasti. Tarvitsen hyvän valeen. Hae mummi lentokentältä. Älä nyt noin sano. Me aiottiin syödä sushiakin. Arvatkaa, mikä olisi mahtavaa? Tai ihan totta?

Kun huolehtii itsestään, kauneus koskettaa, pikkusormen liikahdus esimerkiksi. Kirjoitan tyynyyn pakosuunnitelmani. Koko perheen ainoa valonsäde, sisustussuunnittelija. Sattuuhan näitä. Homma karkasi käsistä. Ensi viikolla opetan teidät varastamaan.

Haavoilla melkein kuusi vuotta. Ajattelen kuuntelevani puhuvaa ääntä joka päivä. Se on naisen ääni. Onko lasimaalauksessa lehmän kuva vai joukko värikenttiä, joista muodostuu lehmän kuva? Laihoja miehiä, joiden matka päätyi Indonesiaan. Oleellista on tapa, jolla suodatusosaaminen kelpaa muuallakin maailmaan. Taustalla on yritys hyötyä heikosta Ruotsin kruunusta. Väärinkäytöksiin on tartuttava napakasti.

Lumipeite paksunee lähipäivinä koko maassa. Haluaisin nähdä sormet luonani, sen onko aurinko pilven takana vai pilvi auringon edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti