sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sinä yönä oksat alkoivat versoa. Ihmeellinen sika, jo toista päivää. Nyt kävi kuulkaa niin, että kuva alkaa selvitä. Ei yksin vaan hyökyaallon kärjessä. Kaiken aikaa nainen maalaa. Ruutu punainen valkoisella kankaalla. Kaunis kohta, joka ei sovi kuvaan. Nuo ihmiset ovat eri joukkoa kuin nämä ihmiset. Eivät puhu toisilleen. Kohtelevat ihmistä kepillä. Ja tuo on tämän kirjoittaja. Mies putoaa. Mies pysähtyy kesken putoamisen. Tuokin mies on tämän kirjoittaja. Vuosikymmenet olen seissyt maalaustelineeni ääressä ja nyt olen päätynyt tähän, valkoiseen neliöön. Ihmisen saa roikkumaan ilmassa ja kirjaimesta kissan. Siivet narulla, yhtä samaa liikettä. Ja tuokin on äskeisen kirjoittaja. Kuollut, pyhä ja karkea.

Kipinät, jotka tapahtumasta lähtivät. Ongelma saattaa olla siinä, miltä minä näytän. Mylläkkä jatkui vuosia eteenpäin. Sanottiin, meillä on jotain, mitä ette ole koskaan nähneet. Uskallus ja halu ostaa tyhjä lippu. Jos matkustatte, kuolette. Miten meidän käy, sen päättää maailma.

Miljoonat ilmestyvät hiekasta, mikäli liikenevät Jumalalta. Maan paras autovaras, katse jollaista ei koskaan uskonut saavansa. Mies jolla on sadat vaatteet ja sama postinumero. Auto nähtiin juuri flamingolla. Vitsi piilee jossain, sen uusi koostumus. Seinällä sängyn yläpuolella valtavat harmaat kengät.

Minun piti kertoa, jokin muukin jatkuu loputtomiin. Voisin perustaa sirkuksen. Tiedän miltä se tuntuu. Osaan nähdä asioiden valoisat puolet. Itsestään saa nuoremman näköisen vaikka pukeutumalla. Kanelisoopeli kuulostaa siunaukselta. Ei puhuta rikoksesta, jos koira on kissa. Ulkoa opetteleminen maistuu työltä, nimi mielenkiintoiselta. Taitaa olla iltasadun paikka. Älä ajattele mitään muuta. Kaikkien auto hajoaa joskus. Pöytä oli hyvä. Mozartia harmittaa vieläkin. Olkaamme siis vaiti romanssistamme. Korviani kuumottaa jo. Nämä ihmiset veivät sulkapallon Pirunsaarelle. Sulat kutittavat kurkkua, koska apinat eivät kelvanneet. Jäätä on kokonainen saavillinen. Aloitamme elokuvan katselun. Sarvikuono on aina pahalla tuulella. Taisin nielaista kieleni. Opin haistamaan pelon, luistelevat simpanssit. Tuskin maltan odottaa, miten tässä käy.

Keskeytys on lyhyt. Se on minun syytäni. Pärjäilkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti