sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Teemme sen kymmenessä minuutissa. Kun ammunta alkaa, autot kuolevat. Jos sormia sattuu, sattuu kättäkin.

Onnellinen luopuu. Yksi mies pitää tatuointinsa. Rakastaa alusta loppuun on vaihdekysymys. Kivet on asetettu kivien päälle, kunnes niistä tulee hiekkaa. Mutta mitä tulee hiekasta? Milloin hiekka on valmista? Tunnen erään, joka tietää. Italiassa yö tietää paremmuutensa. Saat metrin, jos vaikenet päiväksi. Samaa kiveä joutsen ja kynä siitä, paitsi kuvissa ne eivät matkusta. Valo tulee merestä tai meri valosta, sama se. Hyvä Jumala, missä olet ollut? Kasvit eivät ainoastaan kuuntele, ne iloitsevat nähdessään meidän käyvän. Vaikea uskoa, mutta niin se on. Me olemme mukana siinä.

Tehtävämme maailmassa voi olla yksi hymy. Taivaasta satava sade tai tunneli, josta pääsee läpi. Nämä ovat osin ympyröitä. Vain nämä tarkoittavat jotain. Meidän täytyy löytää toisemme. Saanko tulla, kesäkuu.

Naisen ilmaantuminen miesten keskuuteen aiheutti järkytyksen. Nimi voisi viitata ennalta näkemiseen. Onnettomuuden syyksi sanottiin onnettomuus. Kun aloitamme alusta, tulet näkemään asiat minun kannaltani.

Yön puoleen ken kääntyvä on, kuu päivälle sen kertokoon. Soditaan ulkona, kuolemaan saakka. Ennemmin miettii, saako ruokaa ja pääseekö nukkumaan. Kukaan ei tehnyt mitään, koska mitään ei ollut tehtävissä. Hevosia ja ihmisiä Venäjän lumessa ja sumussa. Oli mies, jonka huomioita oli ilo kuunnella. Hän puhuu ahdistuksensa. Tulevat vielä ihmettelemään, miten tämä oli mahdollista, mihin hirveys johtaisi. Monet riemuitsivat uudesta alusta. Kaikki kirjoitettiin muistiin. Julmuudet kuuluivat asiaan. Ukrainalaisia aitojensa vierellä. Suomi näkyy kartalla. Valko-Venäjällä kasvaa kaunista ruohoa puiden lomassa. Kissa istuu vihreällä aidalla kuralätäkön vieressä. Suurennuslasi näkee kartan tarkemmin. Verta alastoman, huopaan kääriytyneen miehen kasvoilla. Omatunnon kuunteleminen saattoi koitua kalliiksi. Kerro, miten kaikki tapahtui. Sitten Venäjälle tuli talvi, enkä halunnut olla mukana tässä sodassa.

Ihminen on mytty, kun kello on 9.19 Pariisissa. Jos ikkuna on raollaan, ilma näyttää sinistä.

Kirsikat kukkivat jonakin päivänä herkkien kaunotarten maassa. Intialla leninki ihana. Ihmisiä menee keinuen portaissa. Kakku ei maistu. Elämä rakentuu ajasta, joka leikiten saartaa satamamme. Maa ei pyöri. Aika tahditonta kesken herkän lemmenkohtauksen. Hattu puhuu sen, mihin huulet eivät kykene. Pannaan sormus asialle. Pääasia, että saan tanssia ajattelematta mainettani. Sinua pitäisi suudella usein, tuohon suuntaan, linnun tietä. Ja nyt sama taival takaisin pienten kukkain yli ravinnon perässä. Täällä palaa ja räjähtää.

Uupunut mies putoaa hevosensa selästä. Nyt hän ei tunne kipua. Sivuseikka tällaisella hetkellä punaisen taivaan edessä nälän ja tappion helvetti. Huoneet rakennetaan, jotta voisimme katsella niissä toisiamme. Valehdella kylmäverisesti. Yrttitarhassa maa on pehmeää. En ajattele kuolemaa nyt, ajattelen sitä huomenna.

Kitara soi ja mies puhuu. Tähän ratkaisuun päädyttiin. Väittämä on, että hitaat syövät nopeat. Tuttuja nimiä, kuvitteellinen paikka, seitsemänkymmentälukua mennään. Miten säilyttää arvokkuutensa juurillaan. Ihmettelevät, miksi ette hyödynnä unianne. Linnuissa olo kiinnostaa, puolen tunnin draama. Saat siihen kulumaan paljon aikaa. Ihminen pysyy ryhdissä ja kasassa, aivot hyvänä. Kauhea vaiva kauneuden eteen. Joka hetki lisää rooleja, vesisotaa kesken kuvauksen.

Mennään itse aiheeseen. Nyt ollaan tässä, maistellaan vapautta ilman syyllisyyden tunnetta. Vaikeinta oli musiikista luopuminen. Mennään näytteen kautta elokuvan maailmaan, joka on petollinen paikka. Tarttua houkutuksiin ikuisiksi ajoiksi. Kuka minä olen sanomaan ajatuksia. Elokuva ei kerro ideoista vaan tytöistä. Se on kallista puuhaa sisällön ehdoilla. Suomessa tällainen ei ole sallittua. Se on vain hyväksi taivaan tähtitarhoille, joilta odotetaan sadetta ystäväni maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti