lauantai 28. helmikuuta 2009

Tie on ihan mieletön. Lapset telmivät. Verkot antavat pari haukea. Hevosella ajetaan puhdistavan tulen läpi.

Raha heitetään uunille. Huntu pudotetaan päreellä. Kaunis mutso siunataan leivällä. Poika kalastaa kahdella ongella. Pyörissä ei ole enää tuollaisia kahvoja.

Juuri ja juuri muistaa talot maalla, puusta, miten lattia narahti, villapaidan kauluksen leukaa vasten, tulenteon äänet ja savun, näkymän pihalle ja metsään.

Osa on saanut tarpeeksi kokonaisuuden esittämisestä. Niin kuin arpi poskessa tai poski kasvoilla tai kasvot miehellä, jonka autonkuljettajana toimin yhden kesän yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Tai katiska, joka nostetaan jäistä ja josta löytyy yksi iso kala, jonka arvelen säynäväksi, ja monta sinttiä. Maa, joka laitetaan tekemään ruokaa. Tuo on kyntö, ja ääni tuo peipon, joka on jo kuollut.

Nyt se on tosiasia, joka on kestänyt pitkään, parissa päivässä. Jos emme saa vastausta, sen kuulee huomenna. Kuun koko riippuu siitä, minkä vieressä se sattuu olemaan.

Joskus häviää kukkulan. En olettanut, että menisi näin huonosti, koska energiaa oli vaikka kuinka rutkasti. En haluaisi tehdä tätä kotona.

Saa päättää, kuka virheisiin on syyllinen vai lähteäkö kalaan. Ei tästä tule mitään. Meidän pitäisi olla siellä jo. Koko kansan silmätikku, joka taivuttelee itseään mahdottomiin asentoihin.

Porkkanat säilyvät ennallaan. Pienen vanhan rinnalla korkki on pätkä puun takaa. Nehän ovat täysin umpikuuroja ja odottavat yhä parempia aikoja maalliselle esivallalle.

Sen jälkeen kaikki karkasi nopeasti käsistä. Jälkipyykki tulee olemaan iso testi etelässä ja lännessä. Auringot ja pilvet siististi allekkain ja vierekkäin.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Ulkona kaikki oli symmetristä, sisätilat pienistä palasista. Täältä äiti näki kaiken ja hallitsi näkemäänsä ja sitäkin mitä ei nähnyt. Vallan hintana olivat kärsimykset, joista mies kuiskii.

Kiehtova ja tehokas järjestelmä, kaksi matkaa, toinen valoisaan ja toinen synkkään maailmaan. Kello kadun yli. Jos annamme kauneudentajun hallita, maailma on täysin suruja vailla.

Saksassa pimeys laskeutui valon ylle. Kaksi miestä turvavöissä, tunnetasolla, matkalla yöhön, kuuhun, tähtiin.

Arvojen suojissa kauheuksia matkalla kohti helvettiä. Syyt oppia historiasta. Daniel voi hengähtää Prunksaalissa.

Toinen perintömme tuntuu unohtuvan. Nyt ajattelen ihmisiä järven rannalla, kuunvalossa, tekemässä dialogia. Hyvässä kaikki ovat oikeassa.

Lukija oppii, pälyilemättä yhteiskuntaa. Jos tappaisi 20 000, maailma kaatuisi. Pikimustaa huumoria voidaan vain toivoa. Lukija alkaa tajuta, että on ristiriitaista olla.

Ei voi olla fanaatikko tajuamatta sitä vitsiksi. Kirja on varoitussignaali, kuten Lolita tai Anna Karenina. Ymmärtää tismalleen, kuinka kirja tulee käsittää.

Se on hämmentävää ja oppitunti. Mitään hoitoa ei ole, haava on aina auki. Äänet katoavat. Tervetuloa alitajuntaan.

Koko ajan pitää muistaa, mitä lentävä kone osaa. Se vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä enemmän kuin runo.

Kolmas mies päätyy maailmanpyörään ilman, että uhraamme ajatuksiamme. Moskeija takanani oli kerran kristittyjen kirkko.

Meri ja tuuli, hahmot työntyvät kivestä. Pehmeä voittaa kovan. En kuule, mitä se on suojannut. Hiekka on sen hukuttanut.

Mitä nyt näkyy, siitä on aika. Sunnuntai on markkinapäivä. Tiellä on maksimimitta. Nyt saisi hyvän maton halvalla. Kengät kiinnostavat nuoria naisia.

Mitä aikaa tämä on? Tarjolla on yhdeksänkymmentäseitsemän eri maustetta. Meitä on ihanan hirvittävästi.

Jäätelö on keltaista, siksi että siinä on niin paljon munia. Aika kuluu mukavasti. Poppelien varjossa toimii teehuone. Puro, ihme, juomavesi.

Ei ole sateista pelkoa. Teemme näin. Aasi vetää talvella joesta nostettuja jääkimpaleita. Silkkiperhosten toukat eivät kestä autiomaan kuumuutta.

Mitä teen milläkin tiedolla? Mattojen kuviointi on persialaisperäistä. Työ on raskasta ja hidasta. Päivässä saa aikaan vain pari senttiä.

Aasilla on hyvä strategia. Tottelee eikä ihmettele. Naiset rukoilevat kotonaan. Mitä kamera on nähnyt nähdessään näin? Purkausta ei ole vieläkään saatu hallintaan.
Lumisateet majailevat Norjan rannikolla. Linnut ripustavat pyykkisi. Edessä on pitkä, suora tie. Kolme miestä ja kangastus. Kuviteltu kahvikin maistuisi.

Jonkin matkan päässä tie muuttuu kahdeksi tieksi. Kyse on muutamasta metristä. Sekin on kuoppainen ja mutkainen, mielipuolen tekosia.

Portti aukeaa sopivasti. Mies Bolognassa on huolissaan. Rouva tulee usein aamunkoitteessa. Uteliaisuus on luonnollista, mutta sitten tulee stoppi.

Tutkitaanpa huonetta, kopioidaan kalenteri, omassa talossa rantakadulla. Siitä ei kerrota televisiossa. Tunnen hänet vain puheiden perusteella.

Pojalle nauraa koko kylä. Hän sulkee puhelimen sanomatta mitään. Kuljen hitaasti, koska moottori oikuttelee. Se johtuu ilmasta.

Aurinko ei paista, se vain tekee valoa. Eräänä yönä tajusin asian. Ovesta tulee kaunis ääni. Siitä kerrotaan televisiossa. Ihan itsestään.

Kertokaa katsojille totuus! Heitätte kiven ja työnnätte käden piiloon. Juttu ei mene niin kuin väitettiin. Meidän on toimittava maan alla.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Ei ihme, että skandaali kiinnostaa. Tule mukaan, haluan näyttää sinulle jotain. Jos olisit välillä nauramatta minulle, kokeilisin jotain.

Muistan sinut lapsena. Tuolit pöydille, mies sateesta. Vyöt auki, sukat sääriltä. Pitkä matka paljaisiin polviin.

Pahoittelemme suomenkielisen tekstityksen puutetta, sanovat. Poika näkee ensimmäisen ilotulituksensa. Jotain, mitä en kuule saati näe, vaihdetaan totuuteen.

Väitättekö, että poika on hullu? Matala on hevonen. Tuhannesti ihmisiä asioillaan.

Tämä on virhe. Lumi pysyy katolla. Kolikot pöydällä. Jos katsoo, runo sen kun näkyy ja näkyy.

Äitisi on yksinäinen. Taivas tai siis avaruus on tulvia tehden täynnä pienten poikain rukouksia. Auta minua tekemään parempaa.

Kun pelkoon tottuu, se ei enää häiritse. Tältä ruumiit tuoksuvat hevosen selästä. Katso, mitä kuolema näyttää.

Tai mies on suuri kivi. Juodaan koko ajan, tunnustellaan käsiä. Ei saa olla liian ankara itselleen. Laiva, joka kulkee hevosen nopeudella. Pystyt mihin tahansa, nätti nakuna, keppiä vai porkkanaa.
En sano muuta. Turha teidän on piinata itseänne. Syöksyä nyt omaan miekkaansa. Sen sijaan tutkailin sisintäni käymällä luilleni. Tavallaan vakava juttu, lupa surra, toivo mennyttä. Tarvitsin apua, mutta en ymmärtänyt merkkejä. Päivä alkoi tavallisesti, ennen varsinaisia tapahtumia. Olin väsynyt ja suljin silmäni. Metelin jälkeen tuli hiljaista. Kipu vei kaiken huomioni. Valintoja oli vaikea tehdä, ottaako pieni vai kiusallinen. Ihminen on valaistava, jotta hänet voidaan kuvata, näyttää toisille varjojensa kanssa. Jotkut asiat joutuvat nopeasti väärään paikkaan.

Seksi ei enää myy, oopperan viimeiset kummitukset. Raakuuden ja epäoikeudenmukaisuuden vertauskuvat, kaksi täysin erilaista maailmaa, se joka on pinnalla ja se jota emme näe. Kumpikin on myytävänä.

Tuhoaminen on leimallista. Irrottaa ja nostaa ilmaan. Tämän huoneen olen nähnyt monta kertaa ennenkin, mutta en ole koskaan ollut siinä. Upea hammasrivi pianolla tai sitten ei. Miksi näyttää jousi ja nuoli, jos ne eivät esiinny tekstissä? En voi koskea sinuun, on vastaus pariinkin kysymykseen. Yritän vain säveltää seuraavaa siirtoani. Me emme olekaan tanssineet aikoihin.

Sinulla on tainnut olla rankkaa, koska jääpalat menivät päähäni. Varsinainen tragedia, jossa onnettomat rakastavaiset tapaavat. Makea kaheli, halkaistu appelsiini, ei voi kestää. Jos voisit nähdä sydämesi, meloni voisi sattua vähemmän kuin ananas.

Se oli mahtava päivä. Ei mikään tästä ole oikein. Siis suudella kunnolla. Ai niin, tosielämä on tärkeämpi kuin repliikkien lukeminen. Unessa kyse ei ole asustasi vaan lauluistasi. Mikä niissä mättää? Korvatulpat vai valkosipulinkynnet? Tahdon käpyjä. Luulin, että joku lyö seinää vasten kissoja.

Pieni teennäisyys on harmitonta. Myös tämän huoneen olen nähnyt, mutten ole koskaan ollut siinä. Mieti sitä kun teet kohtausta. Et ole koskaan puhunut siitä. Meille ei koskaan tapahtunut niin. Muistan ne aamut. Se teki valtavan kipeää, mutta se oli sen arvoista. Vain surinaa, jonka kuulette, pelkkä epäilys turvallisuussyistä, tapaus numero yksi.

Emme valitse, ketkä vaatteita esittelevät. Pieni askelia pakkassäässä. Eipä tässä paljon ihmeitä voi tehdä. Mennään aseissa kadun yli, kasvot ja olemus, isän silmäterä ruusutarhassa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Tori kuuluu kaikille. Enteitä ratkaisusta hankitaan kaukomailta. Sisällä mielessä olivat muut asiat. Berliinistä odotettiin nyt paljon. Pitää ainakin yrittää näyttää yksimieliseltä.

Naisen erottaa miesten joukosta takin väristä. Musta pilvi Äänisellä. Valinta pilasi mahdollisuudet. Sillan tunnistaa muodosta.

Joku ulkoiluttaa koiraansa varhain aamulla. Lihaa tuodaan syötäväksi. Mies piirtää junassa. Tornit ovat yhä pystyssä. Päivän väri on vihreä. Suojelkaa itseänne ja toisianne. Sitten mennään.

Mitään suunnitelmaa ei ole. Papereita ei lue kukaan. Ihminen putoaa kuolemaan. Puhujalla on käheä ääni. Liikkeet ovat yhä paikoillaan.

Ihmiset eivät tiedä mitä pelkäävät. Leuka käy, jos muistaa jauhaa purukumiaan. Betoni on hetkessä murskana.

Äkkiä on pimeää. Käsi suun eteen on reaktio. Avaimet löytyivät yhdessä nipussa. Millaista kipusi on? Aivot voivat pitää ihmisen elossa. Mistä tuuli tuli? Mikset kerro mitä tapahtuu? Miten hän saattoi heittäytyä pimeään näkemättä vettä?

Tarvitsen pari tuntia. Solujen yhteisö, jonka tehtävä on tuottaa elämää valokuvan perusteella. Yritin olla huomaamaton ja piiloutua.

Keltaisena kiiltäviä sikoja, yksi itkee kahta kyyneltä. Tiili ei välitä, vaikka niitä on monta päällekkäin. Auringolta joka päivä uusi punainen.

Kieli on alkanut muuttua käsittämättömäksi myös käyttäjille itselleen. Takkeja yhdellä tai kahdella halkiolla.

Näin kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kipinä vain, ja pum. Sepäs sattui. Surraan keittiössä, Serran retrospektiivissä.

Puheluita tuli keskellä yötä. Kiinaksi kaksi naista saman katon alla. Tiettävästi he eivät tunne toisiaan.

Kuka elää tällä tavalla? Vain toisella miehellä ei ole tietokonetta. Tuskin uskalsi katsoa naista silmiin. Pelkkä luku. Sitä ei sitten lasketa.

En osaa lainkaan suhtautua tähän. Ja järki pitäisi löytyä kuvien perusteella. Pyydän kuuntelemaan tarkasti. Hengitämme samaa ilmaa. Joku on yhä vapaa. Kootaan hänet yhdeksi. Se tieto kuuluu kaikille.

Käykää toki peremmälle. Olin unohtaa sinisen leijonan, koska painin oman menneisyyteni kanssa Venetsiassa, joka vain kirjoitetaan Venetsia.

Tyyppi on isällisellä tavalla kajahtanut. Piti toimia varakullina. Tulitte ihan tyhjästä. Kaiken salaperäisyyden jälkeen tuo on vähän valjua. Sehän on vain vaihe. Niin kuin voisi olla yhtä aikaa molempia, onnellinen ja jotain muuta.

Jos juttu karkaa käsistä, oli ilo palvella. Jotkut joutuvat tilanteisiin, joissa lintu laulaa kesät syksyt. Se voisi tappaa toivon, ellei olisi muita motiiveja etsiä suojaa sateelta ja tuulelta. Kunhan kävelemme. On vain seuraamuksia.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Pelkäätte rakennusta, joka tuplasi nukkebudjettinne. Olisi suuri riski olla luottamatta vaistoonsa – tai latinomusiikkiin. Niin paljon niin vähällä, kuten järjestyksen palauttaminen. Mies tulee ovesta, joka on ainakin neljän metrin korkuinen. Kaikki on kuvattu softiin, keveään tyyliin. Dokumentaarisen aineksen käyttäminen fiktion sisällä! Kaupungit rakennettiin kuivatuille soille ja torjuivat näin maastamuuttoa. Giotto maalasi mainoskuvia kirkkojen seinille. Arkkitehtuuri oli toinen kieli. Seinästä työntyi mies ja hevonen. Taiteilijat saivat tehdä mitä halusivat. Mustanaan sateenvarjoja. Sitten kävi niin kuin kävi.

Hän näki verisen sodan omin silmin. Sellainen saa ihmiset raivoihinsa. Terrorismi on työkalu. En näytä kuvia uhitellakseni. Kuule, olen kohta munaton mies. Sipaisen tipua siipeen. Tipuilla on kaksi jalkaa ja liemet päälle. Hellyyttä sängyssä, kuin joku painaisi sen päälle napista. Haluan sukeltaa seksiin. Nappilöytö, ihan pimeä. On kamala laueta, kun toinen vaan on ja katsoo.

Sinusta näkee, kun jotain on vialla. Varjoja vanhan rakennuksen seinällä, mies ja nainen. Alkaa tympiä. En voi hengittää. Mies tupakoi. Naisella on ehdotus. Nähdään, kun tekee mieli. Testosteroni on haluhormoni mutta myös vihahormoni. Hienoa, näen naisen! Alaston keho luo naisen. Se en ole minä. Rakastin itselleni sopivia systeemejä. Muisto jäi. Hän pulppusi kuin lähde.

Tiedän yhden hyvän paikan. En halua puhua, kun teen töitä. Ja sitä rataa. Katsella ja nähdä, se riittää. Nainen kääntyy ja pyytää panemaan. Pannaan, tehdään mitä huvittaa. Kyllä sinä ymmärrät. Vesi solisee. Mies laittaa kätensä leijonan suuhun ja kiipeää sen selkään. Koiralle on oma paikka. Taistelevan apinan lista on pitkä. Tehdään niin kuin kirjan kuvat näyttävät. Nainen kiihtyy, mies ymmärtää. Joustavuus on kaiken a ja o. Varjot yhtyvät, niiden näkemiseen tarvitaan seinä ja englanninkielistä puhetta pianon säestyksellä. Sanoimme häntä Auringoksi. Pyörällä Pariisin halki. Alkaa sataa. Kivinen kissa on märkä ja musta. Kirjassa on vuosisata.

Näin ollaan. Tässä on hyvä olla. Paljon ihoa. Nainen puhuu suomea puhelimessa. Hanhet muuttavat, toisin kuin minä.

Jos olisi sen verran älliä, että osaisi pois metsästä. Terve, kuolevainen, terve! Aasi saa kukkia korviinsa valitellen sitoumusta siveyteen. Miehen silmät ehtii lumota ja lääkkeillä kaikki korjaantuu. Kaikki kolme samassa juonessa, teeskennelkää ja virnistelkää, kuolema tai lähtö sovittaa pian kaiken. Ei auta pakko eikä pyyntö. Usko jo, etten laske leikkiä!

Olet syypää tähän sotkuun. Senkin huijari, rakkauden ryöväri. Minä heitä ajan ristiin rastiin usvaisessa metsässä. Pieni tammenterho, nukke vikkelämpi jaloistaan kuin minä. Nouskoon pian uusi päivä. Päivän koittaessa isken uudestaan. Lemmenjumala vie järjen päästä, kukaan ei jää ilman. Loikkivat lepakot, hiilenmusta hulmuava kangas, nukkuvien ajellut päät. Nousee tuuli. Ole niin kuin ennen olit, näe niin kuin ennen näit. Aamun leivo laulaa jo. Kiihkosta pyörivät runoilijan silmät todistavat, kaikki ei ollut vain mielikuvituksen tuotetta tai surullisen hauskaa huvia. Esitän muuria, johon voi kuvitella halkeaman. Oi yö, olet aina silloin kun ei ole päivä. Olen kuu ja tämä on pensas ja tässä koirani. Hyvin karjuit, leijona. Kiinni, kielen salpa.
Sinä yönä oksat alkoivat versoa. Ihmeellinen sika, jo toista päivää. Nyt kävi kuulkaa niin, että kuva alkaa selvitä. Ei yksin vaan hyökyaallon kärjessä. Kaiken aikaa nainen maalaa. Ruutu punainen valkoisella kankaalla. Kaunis kohta, joka ei sovi kuvaan. Nuo ihmiset ovat eri joukkoa kuin nämä ihmiset. Eivät puhu toisilleen. Kohtelevat ihmistä kepillä. Ja tuo on tämän kirjoittaja. Mies putoaa. Mies pysähtyy kesken putoamisen. Tuokin mies on tämän kirjoittaja. Vuosikymmenet olen seissyt maalaustelineeni ääressä ja nyt olen päätynyt tähän, valkoiseen neliöön. Ihmisen saa roikkumaan ilmassa ja kirjaimesta kissan. Siivet narulla, yhtä samaa liikettä. Ja tuokin on äskeisen kirjoittaja. Kuollut, pyhä ja karkea.

Kipinät, jotka tapahtumasta lähtivät. Ongelma saattaa olla siinä, miltä minä näytän. Mylläkkä jatkui vuosia eteenpäin. Sanottiin, meillä on jotain, mitä ette ole koskaan nähneet. Uskallus ja halu ostaa tyhjä lippu. Jos matkustatte, kuolette. Miten meidän käy, sen päättää maailma.

Miljoonat ilmestyvät hiekasta, mikäli liikenevät Jumalalta. Maan paras autovaras, katse jollaista ei koskaan uskonut saavansa. Mies jolla on sadat vaatteet ja sama postinumero. Auto nähtiin juuri flamingolla. Vitsi piilee jossain, sen uusi koostumus. Seinällä sängyn yläpuolella valtavat harmaat kengät.

Minun piti kertoa, jokin muukin jatkuu loputtomiin. Voisin perustaa sirkuksen. Tiedän miltä se tuntuu. Osaan nähdä asioiden valoisat puolet. Itsestään saa nuoremman näköisen vaikka pukeutumalla. Kanelisoopeli kuulostaa siunaukselta. Ei puhuta rikoksesta, jos koira on kissa. Ulkoa opetteleminen maistuu työltä, nimi mielenkiintoiselta. Taitaa olla iltasadun paikka. Älä ajattele mitään muuta. Kaikkien auto hajoaa joskus. Pöytä oli hyvä. Mozartia harmittaa vieläkin. Olkaamme siis vaiti romanssistamme. Korviani kuumottaa jo. Nämä ihmiset veivät sulkapallon Pirunsaarelle. Sulat kutittavat kurkkua, koska apinat eivät kelvanneet. Jäätä on kokonainen saavillinen. Aloitamme elokuvan katselun. Sarvikuono on aina pahalla tuulella. Taisin nielaista kieleni. Opin haistamaan pelon, luistelevat simpanssit. Tuskin maltan odottaa, miten tässä käy.

Keskeytys on lyhyt. Se on minun syytäni. Pärjäilkää.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Hei hullu, minne matka? Kristusta voi kuljettaa haluamallaan tavalla. Olen uskollinen ja ainoa opetuslapsesi. Ristin pystyttäminen. Surra myöhästymistään. Nyt lähtee elämä. Pilatus näkee etäältä. Meneillään jotain ihan muuta. Vaiti toisella ristillä. Venäjää puhuva Pontius! Jerusalemin kaupunki katosi näkyvistä kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tämähän on järjetöntä. Sun laulus lohtua antoi. Kolme musikanttia ukkosen aikaan.

Ihmisiä sadetta paossa. Mies ikkunassa naisen kanssa kädet taskussa. Mahtava lounas. Jumalakin onnittelee jyrinällä. Sellaisia rahoja ei monelta löydy. Monella ei ole varaa kiitollisuuteen. Märältä mieheltä otetaan mitat. Lapaluu 19. Kello soi. Päivä se on huomennakin. Kuppila katoaa vihertävään. Jos jotain ei ole kaksi, niitä on kolme.

Kuuntelen tauotta ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. He haluavat, että teen heistä onnellisia. Kukat jäävät oven väliin. Koira haukkuu. Jaan postin. Ruotsissa on melkein samanlaista kuin Suomessa. Haluan vain sinun parastasi kaiken paskan ja teennäisyyden keskellä. Miten voi edes toivoa. Ulkona hämärtää. Kohta syödään. Hissillä ei pääse eteenpäin. Alaston nainen alastoman miehen päällä vanha sotilaskypärä päässä. Mies puhuu rahasta. Nainen voihkii. Sotilaat lyövät rumpua rakennusten edustalla. Sitten marssitaan. Ihmiset katsovat. Kai se on tukanleikkuukin hankalaa, jos on tottunut lukemaan ja kirjoittamaan takaperin. Tukka lähtee. Väritön kuppila. Mies ja kaksi poliisia astuu sisään. Poliisit poistuvat sanomatta mitään. Kaljuksi ajeltu mies kättelee muut. Kokous alkaa. Kuvia seinällä on kolme. Pöydällä on vesiä. Salkut on laskettu lattialle. Vesiä juodaan. Mies ei saa nostettua kättään. Putoaa tuolilta. Soitetaan ambulanssi. Olen kuullut on kaupunki tuolla, luona väikkyväin taivasten rantain. Kristus työntyy seinästä. Ihminen lyö rumpua. Kipu, sairaus tuskaa ei tuota. Jo epäilys haihtuu. Enää koskaan en horjuen kulje.

Kukat ovat väreissään. Mies juoksee pääsemättä eteenpäin. Matkalle ostetaan lippuja. Nainen rukoilee polvillaan anteeksiantoa lehdille ja televisiolle, jotka johdattavat ihmisten huomion pois tärkeistä asioista. Tyttö kertoo nähneensä tosi hienoa unta. Mies soittaa sähkökitaraa keittiön pöydän ääressä. Nainen morsiuspuvussa istuu makuuhuoneen sängyllä ja kuuntelee. Kehuu miehen soittoa. Riisuu huntunsa. Odottaa. Avaa lahjapaketin. Koti on juna. Kukkia on kaikkialla. Ihmiset hurraavat. Talo jatkaa matkaansa.

Kello soi. Vanhempi mies kertoo nähneensä unta, että hän osasi lentää. Nainen makaa kylvyssä ja laulaa. Olen kuullut on maa ilman vaivaa, siellä kerran, ah, olla mä saan. Mies vasta pestyssä ikkunassa. Nainen vasta pestyssä ikkunassa. Ikkunanpesijä sinisessä pusakassa katselee taivaalle. Mies ottaa ruoan uunista. Mies maistattaa kastiketta vaimollaan. Katsovat ikkunasta. Vanha viiksekäs mies silittää paitaa. Katsoo ikkunasta. Pihalla lapsi ajaa kolmipyöräisellä. Lennetään. Alla on jokivarren kaupunki. Koneita on kymmeniä. Kaupunki jatkuu loputtomiin. Joen yli kulkee siltoja.

Suutelee tulisesti muodokasta naista. Hieroo leukaansa biodieseliä. Se on fakta. Se on oikea vastaus. Vähän demariaatetta tai jazzbalettia, viinaa, pillereitä ja aseita. Hyvin puhuttu koiranäyttelylinja ja selkeästi toimiva konsepti. Katsoo kelloa, ja heti kaikki muutkin katsovat kelloa. Minä en halua liata käsiäni tähän juttuun. Pienten possujen kiljuntaa, pillin vihellys, Moran puukko. Kuu tuhrii likaisella keltaisellaan maiseman, ja mikään ei ole samanlaista kuin äsken. Naisella on turha kissan naamio. Kello on kaksikymmentä minuuttia vailla kymmenen. Takaisin tullaan, kun minä vihellän.
Eiköhän panna kaikki likoon. Siitä saa sisäisen rauhan itselleen. Tunteet tulevat perässä. Tämä on varmaan se anteeksiannon portti. Pitäisikö siinä olla kahvat?

Mitä jos lähtisin huitelemaan ihan johonkin toiseen suuntaan?

Iso naisen silmä. Naisen iso silmä. Silmäripset voi melkein laskea. Ilme, joka on lähellä jotain. Savella peitetyt naisen kasvot. Naiset pitelevät toisiaan kädestä. Hoitavat kauneutta. Kynsiin tulta ja jäätä. Se taitaa olla loppu. Naisella hansikkaat kädessä. Vanhoja autoja muistista. Ruokaa lautasella. Mies elehtii äänettömästi. Pöydällä suolaa ja pippuria. Äskeistä moskaa. Kaniiniko? Puree hississä kynsiään. Ovessa numero 15. Naisen nilkat. Riisuu alushamesilleen. Pesee jalkansa lavuaarissa. Siirtelee hammasharjaa. Iltauutisissa verraton juttu. Ankeriaita pesualtaasta. Miehen salkku, miehen sormet. Tiedän, näin televisiosta. Helkkarin kello. Miehen sormet. Nainen pukee. Harjaa hiuksiaan. Läheltä pitää. Käydäänkö Pisan tornissa? Älä aina vaihda puheenaihetta.

Kupera peilikuva. Oliko ovisilmässä koira? Esineitä hyllyllä. Nunna ylittää kadun. Viisi ihmistä valokuvassa. Varjot huoneessa. Puree hiuksiaan. Kääntyy kyljelle. Kääntyy kyljelle. Rakastelun ääniä. Käytävä jonnekin. Nainen ovesta. Mies ajaa partaa. Nainen hieroo etumustaan. Mies hörppää kahvin. Antaa suuta naiselle. Nainen rapsuttaa olkavarttaan. Pukee sukat. Tupakoi. Pukee sukat. Lupaa rahat huomiseksi. Aamiaisen tähteet. Kaksi palaa sokeria. Tekee solmun. Harjaa hiuksiaan. Nainen itkee. Meikit valuvat. Voisin viiltää kurkkuni. Mokoma saasta. Viis siitä. Kerron kaiken myöhemmin. Heiluttaa koipeaan. Pyyhkii valoa tuolilla. Ylittää kadun. Roska Lontoossa. Hiekkaa Lontoon kadulla. Vanhoja autoja muistista. Särö kadussa. Hampurin naispainijat. Tutkituttaa päänsä. Ihan vapaasti.

Kun seuraavan kerran unohdat. Kolme katumuusikkoa. Nainen ja mies avoautossa. Puhuvat ääneti. Nainen nousee hississä. Pesee hampaansa. Miehet tappelevat televisiossa. Puhelin soi. Yö Lontoossa. Keskiyö. Kello lyö. Nainen kuuntelee. Kääntää kylkeä. Avaa silmänsä. Sulkee silmänsä. Ovenkahva kääntyy. Houkka on sana. Tulen, tulen. Älä tee mitään, mitä minä en tekisi.

Nyt mentiin. Autoon. Naisen suu on väärinpäin. Pieni tanskalainen viineri. Miltä olosi nyt tuntuu? Ota taksi. Yalen lukko. Kengät jalasta. Kengät jaloista. Kädet hansikkaista. Hansikkaat kädestä. Ateria jääkaapista. Puhelin soi. Kana vai kala? Nunnat pallosilla. Kahvat peilissä. Veisti kädessä. Harjaa hiuksiaan. Vim ikkunalaudalla. Lasi vettä. Ei ymmärrä. Piirtelee sormella seinään. Pitelee päätään. Vesi valuu. Koko ajan kenkiä. Vesi valuu yli. Lontoon silta. Alhaalla lintuja. Vanhaa ruokaa. Seinä menee rikki. Näen harmaana. Ääni katosi. Mies tulee ovesta. Kädet kankailla. Puhelin soi. Pala sokeria. Vim ikkunalla. Itävät perunat. Naisia portaissa. Pala lihaa. Suret kivaa poikaa. Menisit vaikka elokuviin!

Olin kuolla nauruun. Kengännauhat spagettia. Luuli Chaplinia kanaksi. Nauroi niin, että hävetti. Puhelinkioski Lontoossa. Kintut ristissä. Hukkahomma. En ole pyytänyt neuvoja. Näen tilanteen silmissäni. Olen jo ihan valmis. Haluatko turpiisi? Näpit irti! Pelkkää pilaa. Ota rennosti. Nauti elämästä. Lontoon silta. Pyyhkii nenäänsä. Puhelin ei soi. Vanhaa ruokaa. Kone televisiossa. Perunat itävät. Keksi halkeaa kahtia. Valo vaiko varjo? Seinä halkeaa. Käden jäljet. Jokin soi. Se on ovikello. Minä näen sinun varjosi. Pitelee suutaan. Perääntyy. Mies pahoittelee. Suo anteeksi. Soitin ja soitin. En varsinaisesti ole tällainen. Haluan olla kanssasi aina. Nainen lyö. Miehen käsi värähtää. Päästä valuu verta. Tuon sana on pönkkä. Veri lähtee pyyhkimällä. Miehen käsi. Mies ammeessa. Nainen ompelee valossa. Neula liikkuu. Soi. Nainen melkein alasti. Postikortti oven alta. Pisan kalteva torni. Nainen perääntyy. Puhelin soi. Puhelin soi. Paljaat varpaat. Kolme katumuusikkoa. Puhelin soi. Miehen silmälasit. Soitan poliisit. Avaimella sisään. Pönkkä antaa periksi. Salkku kainalossa. Ette ole hänen näköisensä. Minä näen omin silmin. Tarvitaan lisävaloa. Paljaat reidet. Luulin jo nähneeni kaiken. Hius on kummallisesti. Helle käy voimille. Valkoinen kuin lakana. Tämmöistä viruu. Pyyhkii nenäänsä. Kuin sikolätti. Kupillinen kuumaa. Seinällä kuva. Vähän yksinäinen, puhelimen varassa. Tyttöressu ihan yksin. Lasit silmille. Soma perhekuva. Suotta pelkäätte. Brysselissä otettu. Kello lyö, soi. Pikku suukko ystävälle. Kello soi. Kohta tulee verta. Nyt. Niskasta. Harmaa kertoo.

Seinä menee rikki. Silitetään. Huuliin maalia. Kylki. Kello soi. Lamppu kaatuu. Kirjoittaa näkemänsä. Kertoo mustalla. Kädet seinästä. Sataa Lontoossa. Mene edeltä. Ovi auki. Kamala löyhkä. Koira haukkuu. Kaikki järjestyy. En tiedä, tultiin juuri. Vanha mies keppi kädessä. Ei saa koskea. Haen konjakkia. Pallokuvioita kankaassa. Pimeästä pimeään. Kello käy. Pisan torni. Vanha valokuva. Tytön silmä. Helpottaa varmasti. Maailma on julma. Minä teen sen. Puhun peniksestä. Teen lopun pelosta ja vihasta. En tajunnut sitä.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Samaa tietä takaisin. Naisella on kahdet paperit. Torilla näkyy joku hassu ihminen ja kiistaa herättänyt esitys. O-kirjaimella istuu keltainen lintu. Samalla tavalla elelevät kaikki. Kivitalon edessä tuulee. Sitten maan pinnalle. Eniten kiinnostavat intiimit ja epämuodolliset konsertit ihan tulessa. Iltapäivä on pilvinen. Kuva herrasta, joka äsken vielä puhui ja liikkui. Nyt näkee kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Kaikki puhuvat vuorollaan italiaa.

Lampun erottaa valosta. Sitten kysytään, ovatko väitteet totta vai tarua. Arvoitus on kirjoitettu ruotsiksi, laulun sanat englanniksi. Arvoitus ratkeaa. Kun syödään, juodaan vettä. Rasia on helppo taivutella. Hatun tekemiseen menee viikko. Se tuntuu hyvältä ja täytyy opetella uudestaan. Puhalletaan linnulle henki. Samalla lenkillä poiketaan kirkossa. Seuraa pahoja mielialavaihteluita, ja sehän ei ollut tarkoitus. Pappi tarjoaa korvansa. Olen rukouksen sisällä. Hulluus nosti päätään. Ajattelin muuttaa Chicagoon. Jokainen minuutti kestää. Aamuin ja illoin aivan kelvoton. Olen avannut kaikki lahjani.

Kuvaan omia reaktioitani ja katson niitä jälkeenpäin kotona. Olen ollut koko ikäni suosittu. Olet oikeassa, asia ei kuulu meille. Astelin paikalle itsevarmana. Nyt ollaan taas kartalla. Tajusin tilaisuuteni tulleen. Se tietää paperihommia. Muita vihjeitä ei tipu. Pieni kiusallinen nälkä, kohta liikut kilometrin. Enemmän vaihtoehtoja, tiedät tunteen. Koko ajan lentäviä vihanneksia. Vuohi nappasi taskumattini. Paikka vilisee rottia. Tämä on niin noloa, etten voi edes kertoa. Kaikki työ on arvokasta. Jospa saisimme nyt äänestää. En piittaa mitä muut sanovat, mutta seksi on hyvää.

Olen yrittänyt kirjoittaa laulunkin. Alkeellinen virhe. Tiedän miltä pimeä New Yorkissa näyttää. Se ei ole ohi. Pakottaa nyt katsomaan punaista myllyä! Leikin ihmisten tunteilla. Jos en voi syödä kakkua, haistan vain kuorrutusta. Se muistuttaa yksinkertaisimmista ajoista. Kannoin niitä mukanani kaikkialle. Voin jo paljon paremmin. Kaikkea ei voi nopeuttaa pitkän illan jälkeen. En saa selvää, mikä tila tai paikka on kysymyksessä. Suudellaan, vaihdetaan sormuksia, erehdyin kun kuulin nimeni mainittavan.

Nyt ollaan vaarallisella alueella, matkalla tänne surun hetkellä. Äläkä peitä sen korvia katsellessasi ilmalaivoja. Kaikki johtuu varmaan siitä, miten seisot. Ja jos taivaassa on ovi, olen yhä elossa. Oma on asianne, jos on noin kiire helvettiin. Näillä seuduin on vähän puita.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kun otin tämän työn, vesi oli nopeasti loppumassa. Vuonna 2002 meillä ei ollut mitään. Vesi ei yksinkertaisesti riitä. Vesi ei ole kaupan. Tutkimukset tehtiin Oregonissa. Tytöllä lippa vinossa, mutta syytä huoleen ei ole. Naisen mukaan miehen elämä helpottuu, jos hän vastaa kysymyksiin. Ne laukaisevat muistoja. Muun onkin sitten salaista tietoa, ilman että yksikään ihminen joutuu kärsimään.

Valo ja liike eivät sopineet yhteen. On vaikea havaita mikä on paikallaan ja mikä liikkeessä. Olohuone kulkee tiellä. Aika ei ole sama kaikille. Sittemmin teoriasta on tullut osa jokapäiväistä elämäntapaa. Laivan loistavan siniset, hulmuavat purjeet. Puu taipuu tuulen mukana. Elämänpiirini on nyt toinen. Haluan viedä sinut Afrikkaan kuumille kiville.

Täällä on tilaa kaikille. Lumessa parasta se, että se on valkoista. Katsotaan, miten näitä toisia maailmoja etsitään ja löydetään. Tarvitsen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta. Materiaa on viisi kertaa nykyisin tunnettu määrä. Moni asia tuntuu mahdolliselta, kun sitä vain uskaltaa tutkia. Voi vain sanoa, että ainetta ei ole. Kun näkee oman tietonsa rajat, jotain ihanaa tapahtuu. Rohtoja, liikuntaa, oikea ruokavalio.

Nyt ihan ääneti, ihmisiä ja hevosia puitten lomassa. Kuka keksikin koivikon. Näytä valo ennen kuin on liian myöhä, Pietarin kaukaa tuodut kivet. On muitakin lääkäreitä, käsken toimittaa yhden Englannista. Hoidellaanpa nyt varsinainen ongelmamme. Rakentamiseen on käytetty enemmän aikaa ja vaivaa kuin asumiseen. Jokaista varten on olemassa joku. Niinpä laiva voi edetä nopeammin kuin yksikään hevonen.

tiistai 17. helmikuuta 2009

En ole terapeutti, vaikka omistankin monokkelin. Yhden asian tiedän varmasti. Tiedän mitä aion tehdä seuraavassa elämässä. Alan tulla hulluksi. Tyttö siivet selässä, lasimurskaa jalkojen alla. Soluja erilaisina koosteina, värejä joita ei ole tarkoitettu silmille. Olen nähnyt, mitä kävely tarkoittaa. Olen valon tiellä.

Kun haluat hyvää, tähän liittyy kipuakin. Olemme ihmisiä. Nyt seuraa pinkkiosa. Miehen nimi on hylje. Se ei ole nimeni. Melkein mikä tahansa melkein minkä tahansa kanssa. Pyöreä on kivaa, värit ihmeitä, missä ikinä olettekin. Piirrämme, juttelemme. Teemme niin vaalean sinisen, ettei se melkein enää ole. Tai vihreän. Tai persikan. Nämä on tehty Macondossa ja ne löytyvät joskus sedimenteistä. Se on siinä. Harmonia on toinen juttu.

Varmaan joku yksinäinen mies, joka haahuilee kotonaan. Palmut katujen varsilla Kaliforniassa, nainen järvessä. Itse kysyit. Tämä on tylsää työtä. Tunsit harmonian koulussa. Huonosti on adverbi, mutta rahaa ei saa käyttää aseena, koska silloin aina joku loukkaantuu. Maata modernisoidaan, mikä ei tee onnelliseksi. Kaupunki rakentuu vuorten lomaan muutamassa sekunnissa. Neljä prosenttia on neutraaleja. Minulla ei ole valittamista. Eroa on vaikea huomata, jos ei keskity tiiviisti kasvolihasten pieniin liikkeisiin.

Eskimot tanssivat laivan kannella onnellisen näköisinä. Viisi kohteliaisuutta jokaisesta ilkeydestä. Seuraavaksi tärkeintä ovat olot, joihin ihminen syntyy. Nainen haaveilee keittiön pöydän ääressä. Tanska on hassun kuuloista, eikä älykkyyskään merkitse mitään. Ilo ja suru kumoavat toisensa, länttä kohti vihreä tummenee. Ei vaikuta kovin vaikealta. Yhdeksänkymmentä prosenttia ajastani kuluu siihen, mikä tuottaa kymmenen prosenttia onnesta. Avioliiton tuoma ilo lämmittää viisi vuotta. Ei ole syytä lepäillä. Monet ihmiset ovat hiukan onnettomia ja pohtivat sitä sun tätä, käyttävät Freudin kuvaa tikkatauluna ja jatkavat selkä kyyryssä eteenpäin.

Hyvää oli sekin, mitä ei halunnut. Toiseksi paras oli kyllin hyvä. Ole itsesi. Tutki yksi asia. Onnellisilla on vain yksi heikkous, heitä on helppo huijata. Tanskalaiset puhuvat tällä tavoin keskenään. Kuussa on iloista, niin kuin ruusun kanssa.

Nainen halusi tilaa ja juttu loppui siihen. Ei halunnut viihdyttää Japania. Kalat uivat metsässä. Laitan kädet ihan mihin ne ylettyvät. Voi olla, etten ole koskaan nähnyt yhtä pehmyttä vihreää. Ei sellaista voi oppia kirjoista. Ehkä apina on mukana. Luetaanko? Olet liikaa pääsi sisällä. Anna sanojen opetella sinut.

Ne ovat kuin tulessa. En syönyt kultaa eikä minulla ollut lentävää ponia. Tämä yliluonnollinen tiedonjano ja tukka nutturalla. Ole viisas ja syö mustikoita, eikä mikään pysäytä sinua. Kuolleet heräävät räjähtääkseen maailman parhaaksi. Istutan siemeniä, en osaa selittää. Tahdon todella tietää, ja tavaraa alkoi virrata, rojua, kallisravoista rojua kadulta. Vauriot ovat hyvin ilmeisiä. Nyt puhun Venäjästä ja villikaneista. Se on uskomaton tunne.

Vauras maa kuivuu. Vesi toimii puolella teholla. Juuri kun luulee ratkaisseensa yhden ongelman, toinen putkahtaa esiin. Vasta paljon myöhemmin hän kohtasi tuskallisen totuuden. Se tulisi olemaan oppitunti nöyryydestä. Teemme pienen kirkon tähän veden äärelle palvellaksemme suurta Jumalaa. Syrjään maantiede, tekniikka tilalle, kunnes jotain tapahtui. Meillä on vettä ja meillä on aurinkoa. Näin jatkuisi hamaan ikuisuuteen.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Ei millään pahalla, mutta ovatko kaikki naiset hulluja? Ihmiset pettävät monista syistä, rakkaudestakin. Joku syy on tuohonkin tatuointiin, jonka kuvaa en ymmärrä ja jonka merkitystä minulla ei ole mahdollisuutta kysyä. Sen sijainti on miellyttävä. Se oli kipinä, joka sytytti Euroopan. Joka metristä oli taisteltava ankarasti. Usein suhteesta syntyi lapsi.

Pitkäveteiset päivät kävivät hermoille. Miehet saivat enää keittoa, jossa oli vain kaalia ja herneitä. Aina samaa kaalikeittoa, yhteisin voimin. Pettymys oli paha, mutta tilaisuus hyvitykseen tuli nopeasti. Kaikki ymmärsivät, että jotain suurta oli tekeillä, ja odotukset olivat korkealla. Voitto oli se, mitä haluttiin, ja juhlavia kuvia. Tapahtui jotain odottamatonta, ja virheellä oli kohtalokkaat seuraukset. Kaunein koskaan näkemäni tatuointi mutta huono enne. Alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Veden tuloa oli mahdoton estää. Tulta oli suojeltava vedeltä. Meri oli näkevä tämänkin, rottia upseerin lakissa.

Sitten kolossi katosi perä edellä syvyyksiin. Oli viittä minuuttia yli kuusi.

Odotukset ovat korkealla. Meressä on paljon pisaroita päällekkäin ja vieri vieressä, tuhon hiljaiset todistajat, lautanen jota isoisä on pitänyt kädessään. Merelle ei lähdetty enää koskaan.

Huokaise ja siitä jää jälki, oikeat ihmiset, oikea kuoppa. Kaikki haluavat osansa kakusta. Sitten palattiin vanhaan haistatteluun, riitaan kaikessa ystävyydessä. Miksi ja miten osaan korjata virheeni, sen mitä olen kirjoittamassa väärin? Agenttini on arabi, makaaberia viihdettä, kuoleman taiteilija. Se ei ole kertateko, vaan yritys herättää kauhua. Taistelua hiljaisuutta vastaan. Sininen taivas, selkeä näkyvyys. Se paikka kutistuu koko ajan. Olin tietysti utelias, en halunnut kuolla.

Meidän käskettiin pysyä lujina saadaksemme taistelut loppumaan. Mikä parasta, ajatukset olivat suodattamattomia idässä ja lännessä. Tämä oli sanottava jokaiselle. Jossain vaiheessa kuolema osuu omalle kohdalle ja lintu laulaa takaperin. Kyse on torjuvasta magiasta. On tärkeää löytää aikaa. Onnea on se kun herätessäsi näet auringon. Ymmärsin kasveja ja eläimiä. Toin sairaalle kasveja ja ne vaikuttivat. Sekaan heitetään kaikenlaista. Hänelle aika on ase. Älä sotke minua tähän. Sinulla on ollut viisitoista vuotta aikaa hoitaa asia. Vain hänen syyllisyytensä muistetaan.

Kiven mukana jätin menneisyyden varjot taakseni. Kaikki maailman aiheethan on jo käsitelty. En ole ollut tuossa tilanteessa. Kansa on tässä ja se sanoo kyllä. Astiakauppa kangertelee. Huonoa aikaa uskotaan riittävän. Tämä ei kuulu ydintehtäviimme. Kirjailijan näköistyöhuone aamun tunteina. Varoituksia ei ole voimassa. Turvallisuutta aletaan seurata aiempaa tehokkaammin. Varjo ei ole yhdensuuntainen asia. Onnettomuus sattui viitottuna. Illan romanttisin julkikuva ja mitä vastuita siihen liittyy. Sirompi auto ja nätimpi heinien keskellä. Haluan nähdä kun tanssit puolialasti häkissä. Keskityn yhteen tukanväriin. Pidä kivaa vihannesten kanssa. Sitten saat palkkiosi. Lainaa kokoelmistani.

Tein sokerikuorinnan. Oletko niin kiltti ja katsot vielä ne sekunnit? Murheet tulevat teitä pitkin. Opiskelen maailman parhaaksi kolmessa tunnissa. Näin viime yönä hölmöä unta. Maku voi olla karvas, mutta en vieläkään pysty laatimaan huoneen pohjapiirrosta. Kuvittele mielessäsi maailman kaunein kukka ja vagina sen viereen. Keppi pukee sinua. Se on parasta rakkautta joka päivä, murtaa asfaltin ja betonin, kun ratkaistavana on koko kylän kohtalo. Muistakaa, että käytöksenne heijastuu suoraan minuun. Sitruuna sitruuna sitruuna. Viha aiheuttaa hiustenlähtöä. Tunto alkaa palautua kieleeni.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Tämä on purkitettua lämpöä. Yksi minulle, yksi sinulle. Meillä on aina varapilttuu niitä varten, jotka purevat. Nimi on, hevosta ei, mutta vaivat paranivat itsestään. Olen ihan kujalla, mutta kohta tämä loppuu. Hyväsydäminen kuulostaa hyvältä. Joku toinen voi pidellä ohjaksia. Sitä paitsi tytöt kilpailevat. Vauva on aika arvokas. Ehkä huumeet tulevat kakkosena. Mitä kaivatte? Kuuluu harrastuksiin. Luulin, että olimme ystäviä. Jos tiedätte, missä viinikellari sijaitsee. Hän kirjoitti yksikseen. Makuuasentoon sinne saisi aika monta. Pankaa pää paikoilleen. Ilman minua te taidatte olla kokematon ihminen.

Laskin vähän leikkiä, innostuin. Epäilyksettä. Annoin hänelle kirjoja ja selitin tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tämä voisi olla musiikkia tai peräkkäisiä ääniä. Jännitys jatkuu ja iloa riittää. Puhuisit pehmeämmin. Ihmisen paljaat jalat. Huomaan, että on vaikea sanoa tappajat tai muuta väkivaltaan viittaavaa. Y voi olla tunnus tai viesti. Haluaisin elää noissa valoissa ja väreissä. Kävellessään hän on muutakin kuin kävelijä.

Vähät siitä. Murhat Bostonissa loppuivat, joten häivyin. Puristan jotain kuin sitruunaa, läpikuultavat varpaat kissan kanssa. Tekotapa on sama. Ei jättänyt juuri mitään jälkeensä. Punarumpukala on suosittu, naarmut vanhempia. Valkoisessa t-paidassa lukee harmaalla jotain hämärää. Kyllä, pähkinänkuoressa, ehkä se on merkki. Suusta saa tietoa. Kysytään joltakin joka tietää.

Altaassa ui kultakaloja, kuin ei mitään. Huomaan, että turkoosi väri saa minut pakahtumaan. Heretkää itkemästä tai häipykää! Hiljaa, tuolla tulee ihmisiä! Minähän tiesin ja tunsin kaiken etukäteen!

Kaikki on vain olematonta houretta. Tavallinen järkkyy ja toinen maailma on heti mahdollinen. Nokinen maalaissauna, joka nurkassa hämähäkkejä ja siinä koko ikuisuus. Heti huomenna on kaikki korjattava.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Täältähän näkee Impivaaraan saakka. Turman syytä ei vielä tiedetä. Tärkeintä on perusturvallisuuden palauttaminen. Automaattinen puheen tunnistus pitää sisällään eettisiä ongelmia. Pitääkö puheen kuulostaa koneelta vai ihmiseltä? Tässä kohtaa koristelu on oudon profeetallista. Ei auttanut muu kuin antautua. Rauniot ovat mykkiä, mutta kivet puhuvat. Katujen alla vaanii kuitenkin alituinen vaara. Minulla on vähän vettä. Talot seisovat hiljaisina rinnakkain kuin hyvät ystävät. Rusettipäinen tyttö isänsä harteilla mahtavien luonnonvoimien edessä. Pyrimme olemaan perillä ennen pimeää. Meille annetaan käskyjä eikä kukaan kysy mielipidettämme. Olemme suurempi maalitaulu.

Maista sinäkin. Auto jättää taakseen pölypilven. Vähäeleisen täydellisyyden perikuva karujen vuorten keskellä. Jos esine viedään pois omasta ympäristöstään, siltä katoaa merkitys. Mitä jalkojeni alla on, jää salaisuudeksi. Taivasta kohti osoittava sormi. Kamelit yksi askel kerrallaan, valtakunta joka katosi autiomaan hiekkaan, ja järvi joka kääntyi ympäri ja palasi takaisin. Tavaroiden mukana tulivat myös buddhalaisuus ja kristinusko. Vihreän ja ruskean sävyjä, joita en ole ennen nähnyt. Ei enää tie, vain viiva kartalla. Munat pakattiin hiekkasankoihin. Sen jälkeen ihmisiä ei enää nähty. Sitten näkyviin ilmestyi kiitävä gaselli. Kalliot näyttivät ihmisten tekemiltä. Tuuli ja vesi olivat muovanneet ne satojen tuhansien vuosien aikana.

Aikaa ei ole, mutta sen jäljet näkyvät. Lentävä hiekka ja vierivät kivet. Miehet ja ajoneuvotkaan eivät paljon enempää kestä. Tuuli kaatoi teltan. Kesti tunnin ennen kuin se saatiin pystyyn. Kun tuuli nousee raivoon, ihminen sairastuu. Aavikolla lojui yhteensä kolmesataa kolikkoa. Ei satakilometristä järveä voi olla huomaamatta. Ehkä se oli taas lähtenyt vaeltamaan. Suolaräme on keltaisen joen alkulähde. Järvi oli Aasiassa, mutta siitä kiivailtiin Euroopassa. Melon nyt kanootilla siellä, missä kamelit kerran käyskentelivät. Se lopetti kiistelyn järven sijainnista. Joki oheni puroksi, kunnes kuivui kokonaan. Järvi oli taas kerran kadonnut. Parrakkaitten ja vihreäsilmäisten ihmisten maa. Ties vaikka koti-ikävän vaivaama runoilija olisi joskus nostanut vettä tästä kaivosta.

Taivaan valtias, suo meille sateita. Moni kysymys oli vielä vastausta vailla. Lasihelmi Persiasta, agaatista tehty roomalainen korvakoru. Pienessä vasussa eväitä sielunvaellukselle. Loulanin prinsessan arkku oli kuin kanootti. Eväänä vehnää, suojana kamelinkarva, ruumis oli lähetetty matkalle toiseen maailmaan. Harmaahaikaran sulkia ikuisen rakkauden merkiksi. Sen sijan peittää taas hiekkaeste. Huonoja uutisia, se kiinalainen heppu lähti.

Tienaat rahaa kurjuudellani. Yksi matalampi rakennus muiden keskellä. Tuon pimeän minä tiedän. Et kai epäile, että se on tahallista? Jatko ei näytä yhtään paremmalta. Ihmisiä päät painuksissa numerot mielessä. Missä on ihmisiä, on myös mahdollisuuksia, vaikutusvaltaa ja luonnonrikkauksia. Näky oli lohduton tuntikausia, sää lumisateinen. Matkan tarkoitus on noussut tyhjästä. Kiinalaiset toivat rahat. Uudet kengät hiertävät.

Pitele veljeäsi kädestä. Vettä, joka on pysähtynyt.

Lattialle unohtuneet paperit, paksu pölyinen kirja. Vuode, josta on noustu kiireellä. Kaipaamme uutta verta. En haluaisi valita vain parhaita paloja. Kaapin ovessa peili. Kasoittain karttoja. Kipu on lyhyt ja veri virtaa. Paikka on raunio. Hevoset käyvät. Olen onnellinen täällä. Joku outo tyyppi katselee tavaroitasi.

Asuin täällä ennen. On aika jutella. Talohan on vain kuori. Siinä elää aikansa, ja sitten asiat muuttuvat. Vika ei ollut minun. Maa tekee, mitä avaruus tahtoo. Ei luunsirpaleita, ei tuskaa. Yksi näyttää puuttuvan, hyvät maksuehdot. Melkein kuin se lentokone. Tämä on suuri maa. Jos haluaa kadota, se on helppoa. Luultavasti typerää, mutta kiusaus oli suuri. Loppukesän kukkia. Olemme uppoamassa.
Muutaman rätisevän sanan takia en kuullut mitään rakastamisesta. En osaisi piirtää tämänkään huoneen pohjapiirustusta. Jääkuutioita ja aloe veraa, ihme nimeltä näköaisti. Sotilaita, vuohia, maantien pölyä. Mies sanoo muistavansa myös juhlat, ryyppäämisen ja musiikin. Mutta istuimme liian kaukana emmekä saaneet selvää tekstityksestä.

Hyvä ratkaisu oli tukeutua kaunopuheisuuteen, näyttää suunta kohti valoa. Sumussa värit viihtyvät pehmeästi toistensa seurassa. Ensin mies ja nyt nainen painottaa yhdyssanojen jälkimmäisiä puoliskoja. Ensimmäistä kertaa Aasiassa tuuli on isossa roolissa. Jos et huomaa eroa tiessä sydämeen, kaikki yksityiskohdat auttavat. Sen rinnalla kaksikymmentäluvun Pariisikin kalpenee. Vaatteet, kello, asiantuntemus. Tarvitsen salasanan. Tutkin kuvia päivät pitkät. Olen peloissani. Ärsyttää olla tekijän perässä. Pidä hauskaa madonreiässä. Siihen menee vain hetki. Heti kun kädet lakkaavat tärisemästä. Entä miten sinun uskosi? Päivä kerrallaan. Olen Penelope.

Muutamme menettelyä joka minuutti. Kerromme kaikki tietomme. Mistä ne tulivat ja miksi ne tuntuivat niin hyvältä? Hassua mihin viiva vedetään. Tiedät mitä haluat, mutta juuri sitä ei ole koskaan kaupan. Kukaan ei myy sitä. Autoja jotka lentävät äänettömästi Lontoon yllä. Naisen nimi on kivi. Talo on auki. Menin lounaalle.

Kuulkaahan, kellarissa ei ole mitään nähtävää. Pyhiä navajoyrttejä. Joku on ajatellut värejä ja valinnut juuri nuo. Metallia ja muovia, joita kukaan ei kaipaa. Ensi viikkoon, Heisenberg. Tyhjä amerikkalainen asunto, vain patja lattialla ja nurkassa rikkinäinen sateenvarjo sateen vuoksi. Oli ongelmia, nyt ystäväni itkevät. Musta, yksinäinen laiva laiturissa. Nuori mies nousee laivaan. Miten sellaisen asian voi selittää? Ei ole mitään selitettävää, sitä yritän selittää. Cosmos ja Damian yhä pystyssä. Kumman katolla olen ollut? Nainen postilaatikon vieressä, ranskalainen matkamies. Tuli kirje.

Taivaalla mahdottomia koneita. Virasto ei anna vaihtoehtoja. Te rehkitte avaimet pöydälle. Elämä alkaa nyt, juoni puhdasta Dickensiä. Ihan kuin joku haistelisi hänen hiuksiaan. Olisin mieluummin kertomatta. Katsokaa miten sydämeni hakkaa. Tämä läpinäkyvä kone, joka auttaa pysymään sellaisena kuin olet. Illan hämärissä suutelit. Ja taas Puccinia. Kynttilöitä joka paikassa. Ihan vapaasti.

Moni asia on muuttunut. Olen jatkuvasti naurunalainen. Sarkasmi hiipii dialogiin. Mutta sitten alkaa tapahtua. Kitaristilla ei ole kenkiä.

torstai 12. helmikuuta 2009

Kolme junaa kulkee samaan suuntaan eri nopeudella. Rumia lukuja, vaan onpa kaunis keltainen. Mikä voisi olla jossittelun vastakohta? Ihmisen voi vähentää lukemattomilla tavoilla. Hyvin muistettu, tuuli tuulee idästä. Tunteet, seksi, urheilu. Fallokselta näyttävä koira. Nain 25 kertaa Inaa. Hilarus ja Reunus. Yhdellä saa juotavaa, kahdella saa parempaa. Rufus est nenine. Äiti vaikuttaa muistiin. Purukaluston sirpaletieto. Kuulostaa valkeilta raidoilta, pölyiseltä kevätniitulta. Pienetkin määrät voivat tehdä paljon pahaa. Pysyvät orgaaniset pollutantit. Tää on Turku, siitä sillan kupeesta. Uusia tuloksia tulee koko ajan, projektina keho.

Nyt kevennämme hyasintin kera. Miten kaikki alkoi, mitä jää jäljelle? Minulla on muistoja länsimaista.

Etkö ikinä opi? Tuntisi alkaa. Osaan polttaa Paholaisen itsekin. Mistä on kysymys?

Tämä saattaa olla alku. Joka tapauksessa Jumala päättää. Juuri siksi minä rukoilen. Mistä saat nuo ajatuksesi? Näyttelen hetken kuollutta. Kallio on nuori sovussa ja rauhassa. En salli sitä. Teillä on talonpojan sielu. Ette huijaa häntä toista kertaa. Kohottakaamme malja sille. Teemme sen, mitä meidän on tehtävä olkien keskellä. Voitti kuka tahansa, he myyvät piirakoita. Se on Jumalan tahto, mutta saanko kesyn karhun?

Kirkkoja katsellessa ei tiedä, pystyykö Jumala kaikkeen siihen mihin ihminen. On hyvä kaataa karhu ennen kuin se nyljetään neitsyt Marian armosta. Se on synkkä ja se löyhkää. Aika näyttää. Ensin olen jalkamies. Rikkaat eivät varasta. Ajatus miljoonakaupungista oli ensin pieni vene, hollantilaisten tekoa. Ilman sitä lentäisimme tyhjyyteen. Ilta alkaa hämärtyä. Tule onnelliseksi, Pietari. Pelkosi on turha.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Luulet käyneesi pohjalla, kunnes kirkko tulee laivalla. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta aika ei odota. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole taikureita. Silti joku marjayllätys odottaa minua jossain. Suuret ajattelijat ajattelevat samoin. Koira tuo kukkaset. Tekevät hyvää sielulle.

Rahamiehet eivät ymmärrä visioitani. Niin kuin olisin noutoruokaa, yksinäisin katu. Olen ajanut sitä isäni kanssa ja katsellut kaupungin oranssina vellovaa valomattoa. Kuka maalaa keskellä yötä, ja mitä mustan sävyjä. Ne olivat täällä ennen meitä. Ja myös tuon avaruudesta nähdyn tähtitaivaan alla me olemme kulkeneet, isä ja minä.

Sekin on lahja. Ihminen alkaa puhua. Unohdin lempesi taas syttyneen. Kapea amerikkalainen porraskäytävä, jonka päässä paha saa haarukasta. Vanha Testamentti on pian luettu. Ja kuten liian lähelle aurinkoa lentänyt Ikaros, saan maksaa siitä. En jaksa kehittää ominaisuuksiani. Katselen eteeni samaan rahaan. Jokin pelko ajaa meitä.

On tarkoitus muuttaa värejä. Nytkin kaikki on kellertävää, äsken vaalean sinistä. En väittänyt sitä hauskaksi. Videota ei ole. Revinkö minä valojasi? Tuosta surullisesta naamasta? Illan elokuvassa joka minuutti? Jos voisit nähdä sydämesi nauravat haamut. Herttinen, näin juuri ensimmäisen mimäkkini, in Burbank, of all places. Haluan päästä siihen paikkaan. Saippuan ja marihuanan sekoitus, oliko se hanhi? Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Olosi on raukea ja rentoutunut helvetin yhdeksännellä tasolla. Tilaa on vain pari riviä. Kropassani on bileet. Riskinotto kulttuurissa kannattaa, siellä täällä aurinko paistaa mukavasti.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Heti töihin, ahkerasti ja iloisesti. Järkeen vetoavaa puhetta, johtoajatuksena rakkauden korostaminen. Moukan tuurilla ilman työnteon riemuja. Se on aasi, joka tämmöisen pelin on keksinyt. Aina ymmärtää kaikki mun toisin, Aku Ankat ja Kippari-Kallet. Mikään vaatimaton ei nyt sovi. Saat mennä, yksin leijonat ovat nälissään. Intia ei päässyt tulemaan, mutta kukka peittää harmaat. Tyttö olet, tahmeaa ja makeaa. Sana hyvin kaukaa: Shure.

Kasvoluut, maapallo, kaksi ananasta. Kas, Turku. Laula kuusi kerrosta. Maalin ominaisuudet sinänsä. Halu näyttää kaikenlaista kiellettyä. Ne on tehty parempaan maailmaan asiakasta katsellen sanomatta mitään. Jos olisin järkevä, en olisi nyt tässä. Mietitään silmillä mikä on pysyvää ja mikä on just lähdössä. Hallitsematonta vandalismia, oma merkki muiden maailmaan. Niin se on tappaminenkin tai puhdas maku. Hitautta täytyy miettiä: mitä ajan aikana voi oppia. Replika ja käsi on vain käsi ja replika. Uusi kuvasto ja sen ylivertainen raikkaus. Sen avulla voi lentää. Onneksi sille ei tarvitse antaa periksi. Prinssi prinssien joukossa ja meri täynnä kalaa. Jäljelle jää Amerikan pää.

Nainen pyytää miestä selittämään tyhjiön ymmärtääkseen ihmisen haurautta, elämänsä Pohjantähden pysyäkseen terävänä. Vihreä tarkoittaa, että olen turvassa, ja vaikutus on melkoinen: vaihdan maisemaa. Miltä luulet hiljaisuuden tuntuvan? Ovissa käytetään kukkien nimiä. Mihin tunne johtaa, kun emme edes tiedä mistä se tulee? Mätiä hedelmiä ja homeista kahvia perustoimintoihin. Ajatukset taitavat olla äänekkäitä. Toisen paras oivallus, monisyinen muusa ja uskottu.

Elettiin aikaa. Puut yläilmoista. Härkäpäisen päähänpisto. Rypyt otsalla. Sammakoitten kurnutus. Juna pohjoiseen. Parhaat housunsa. Talon puut. Kankaan lokki. Mustaakin mustempana. Mitä ikinä.

Keltaisen laukun symboliikka lähtee käsistä. Ei ole ovi auki, kiinni eikä raollaan. Jos vaikka pojanpoika laittaisi auton kuntoon, ja se vielä lähtisi siitä käyntiin. Uusia alkuja tiedossa. Nainen puhuu arvoituksin, sitten juomme viiniä. Kaukoputki olohuoneen ikkunassa, apina hotellin johdossa, saanko lainata leivänpaahdintasi? Oma tyyli, omat aatteet, omat kaverit. Nainen tarvitsee tulta, mies rajusti pämppäävän kälyn. Että silleen. Kuormasta ei syödä.

Myönnä pois, väärän tytön deittailu on vielä pahempaa, joten sovitaan säännöistä. Ihmisiä, piikkareita, kanoja. Hyvältä näyttää. Nainen luo itsensä uudelleen. Tuhat norsua pyramidissa päällekkäin. Hyvää iltaa, metsäpalot. Tuttu talo New Yorkissa, kuorrutusta aamiaiseksi. Piilottaa lapsuutensa tuskat. Rima ei ole kovin korkealla. Lahja täytyy keksiä. Puhelumme kestävät puoli vuotta. Minä alasti itkemässä. Avain käy työstä. Katsokaa, tässä olen puolivuotiaana. Tyhmää, ja niin romanttista. Eipä tarvitse ottaa illalla unilääkettä. Sydänkin hakkaa tuhatta ja sataa. Valmistaudu yllätykseen, ikuiseen ystävyyteeni. Nyt itken ihan oikeasti. Se on hullua, mutta se on totta tasan tunnin kuluttua.

Olokin on entistä parempi, eikä harmaata missään. Kaikki seitsemän oiretta vedestä. Hitaasti rahaa, mutkia matkaan, ilmaisia vaatteita. Pietari, kaunis kaupunki. Se tekee meille hyvää. Mennään juhlimaan. Taulu seinällä väärässä tai silmä, värit ylösalaisin. Kun jotain puuttuu, kokeile. On vaikea olla väsynyt, röyhkeä ja epäluotettava. Maailman tyhmin lintu näkee vain sinistä.

Muuten menee ihan hyvin. Tuolla puhutaan ihan tuntematonta kieltä. Autossa ei syödä. Erehdyt varmasti, koska hänen kanssaan on helppo jutella. Kaikilla on oma versionsa ikkunassa seistessään, niin kuin se että lintu laulaa sateella.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Teemme sen kymmenessä minuutissa. Kun ammunta alkaa, autot kuolevat. Jos sormia sattuu, sattuu kättäkin.

Onnellinen luopuu. Yksi mies pitää tatuointinsa. Rakastaa alusta loppuun on vaihdekysymys. Kivet on asetettu kivien päälle, kunnes niistä tulee hiekkaa. Mutta mitä tulee hiekasta? Milloin hiekka on valmista? Tunnen erään, joka tietää. Italiassa yö tietää paremmuutensa. Saat metrin, jos vaikenet päiväksi. Samaa kiveä joutsen ja kynä siitä, paitsi kuvissa ne eivät matkusta. Valo tulee merestä tai meri valosta, sama se. Hyvä Jumala, missä olet ollut? Kasvit eivät ainoastaan kuuntele, ne iloitsevat nähdessään meidän käyvän. Vaikea uskoa, mutta niin se on. Me olemme mukana siinä.

Tehtävämme maailmassa voi olla yksi hymy. Taivaasta satava sade tai tunneli, josta pääsee läpi. Nämä ovat osin ympyröitä. Vain nämä tarkoittavat jotain. Meidän täytyy löytää toisemme. Saanko tulla, kesäkuu.

Naisen ilmaantuminen miesten keskuuteen aiheutti järkytyksen. Nimi voisi viitata ennalta näkemiseen. Onnettomuuden syyksi sanottiin onnettomuus. Kun aloitamme alusta, tulet näkemään asiat minun kannaltani.

Yön puoleen ken kääntyvä on, kuu päivälle sen kertokoon. Soditaan ulkona, kuolemaan saakka. Ennemmin miettii, saako ruokaa ja pääseekö nukkumaan. Kukaan ei tehnyt mitään, koska mitään ei ollut tehtävissä. Hevosia ja ihmisiä Venäjän lumessa ja sumussa. Oli mies, jonka huomioita oli ilo kuunnella. Hän puhuu ahdistuksensa. Tulevat vielä ihmettelemään, miten tämä oli mahdollista, mihin hirveys johtaisi. Monet riemuitsivat uudesta alusta. Kaikki kirjoitettiin muistiin. Julmuudet kuuluivat asiaan. Ukrainalaisia aitojensa vierellä. Suomi näkyy kartalla. Valko-Venäjällä kasvaa kaunista ruohoa puiden lomassa. Kissa istuu vihreällä aidalla kuralätäkön vieressä. Suurennuslasi näkee kartan tarkemmin. Verta alastoman, huopaan kääriytyneen miehen kasvoilla. Omatunnon kuunteleminen saattoi koitua kalliiksi. Kerro, miten kaikki tapahtui. Sitten Venäjälle tuli talvi, enkä halunnut olla mukana tässä sodassa.

Ihminen on mytty, kun kello on 9.19 Pariisissa. Jos ikkuna on raollaan, ilma näyttää sinistä.

Kirsikat kukkivat jonakin päivänä herkkien kaunotarten maassa. Intialla leninki ihana. Ihmisiä menee keinuen portaissa. Kakku ei maistu. Elämä rakentuu ajasta, joka leikiten saartaa satamamme. Maa ei pyöri. Aika tahditonta kesken herkän lemmenkohtauksen. Hattu puhuu sen, mihin huulet eivät kykene. Pannaan sormus asialle. Pääasia, että saan tanssia ajattelematta mainettani. Sinua pitäisi suudella usein, tuohon suuntaan, linnun tietä. Ja nyt sama taival takaisin pienten kukkain yli ravinnon perässä. Täällä palaa ja räjähtää.

Uupunut mies putoaa hevosensa selästä. Nyt hän ei tunne kipua. Sivuseikka tällaisella hetkellä punaisen taivaan edessä nälän ja tappion helvetti. Huoneet rakennetaan, jotta voisimme katsella niissä toisiamme. Valehdella kylmäverisesti. Yrttitarhassa maa on pehmeää. En ajattele kuolemaa nyt, ajattelen sitä huomenna.

Kitara soi ja mies puhuu. Tähän ratkaisuun päädyttiin. Väittämä on, että hitaat syövät nopeat. Tuttuja nimiä, kuvitteellinen paikka, seitsemänkymmentälukua mennään. Miten säilyttää arvokkuutensa juurillaan. Ihmettelevät, miksi ette hyödynnä unianne. Linnuissa olo kiinnostaa, puolen tunnin draama. Saat siihen kulumaan paljon aikaa. Ihminen pysyy ryhdissä ja kasassa, aivot hyvänä. Kauhea vaiva kauneuden eteen. Joka hetki lisää rooleja, vesisotaa kesken kuvauksen.

Mennään itse aiheeseen. Nyt ollaan tässä, maistellaan vapautta ilman syyllisyyden tunnetta. Vaikeinta oli musiikista luopuminen. Mennään näytteen kautta elokuvan maailmaan, joka on petollinen paikka. Tarttua houkutuksiin ikuisiksi ajoiksi. Kuka minä olen sanomaan ajatuksia. Elokuva ei kerro ideoista vaan tytöistä. Se on kallista puuhaa sisällön ehdoilla. Suomessa tällainen ei ole sallittua. Se on vain hyväksi taivaan tähtitarhoille, joilta odotetaan sadetta ystäväni maahan.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Jatka hyväilyä, kunhan et palaa tarjoilijaksi. Uskaltamisen lisäksi on liian aikaista sanoa, miksi viihdyn täällä eniten. Mies etsii arvokasta naista, jonka kanssa voisi viettää pyhät. Vaarallinen tyyppi, pelaa tennistä tiistaisin. Naisen hameessa on halkio, niin kuin reitti toiseen kaupunginosaan. Yksi on ystävällinen toiselle ja antaa siivet. Siinä sinulle pähkinä.

Menin lähemmäs, koska halusin nähdä hänet paremmin. Merkittävät matemaattiset kyvyt. Kaikki pitävät teistä. Paperi koskee kynää. Laitteet ja koneet tekevät meistä yksinäisiä ollessaan auki tai kiinni, naisen kädet minne kädet yksin yltävät. Täytyy mennä, ettei Duncan suutu. Sen toisen nimi on Carmen. Tai sanotaan, ettei häntä ole olemassa, ja silloin tyttö ei ole vastuussa teoistaan. Valoa niin, ettei varjojakaan näy. Ei pelkää kuolemaa, vaan aikaa, sitä mistä jää paitsi. Kreikkaa ympärillä on turha selittää. Kerro se, älä heittele puiden varjoja kivillä.

Yhtäkkiä hän alkaa kysyä omiaan. Aasi nousee portaita. Sitten tapasin erään, joka muutti kaiken. Puhkeaa kyyneliin kesken kukan. Alas meren rantaan on matkaa. Sen voi laskea minuuteissa. Koskaan ei tiedä, mistä milloinkin on apua. Joskus riittää, että joudumme tekemisiin. Suru on vaikeaa, mutta vaikeampaa on olla surematta. Sydän sanoo, Dunja oikaisee.

Kuvittele äkillisesti. Syövät vähän, onhan helle ja kaikki muukin vaatimatonta. Kysyin verestä, aivan mitättömällä asialla. Olinko järjissäni vai hourailinko? Pääkoppa sekaisin, onko rikosta olemassa vai ei? Kuuntele ja sano mielipiteesi uudesta laista vanhan nojalla, Lasaruksen ylösnousemuksesta. Mistä nämä tunnistaa, onko heissä merkkejä? Ei se uutta ole, vaan tuhanteen kertaan painettua. Tie on selvä: se, jolla on omatunto, kärsiköön. Sotaa käydään sisällä.

Sotilas rikkoo mustalla kirveellä valkoisen koneen ja näkee keskiviikkona molemmat sunnuntait. Näyttää, että naisen sisällä on aina toinen. Musiikissa musta ja valkoinen ovat samanarvoiset. Miehet osoittavat nukeille halunsa. Musta on väärinpäin valkeansa kanssa. Tuho jatkuu ja toiset katselevat aukkoja. Kone on kuollut jo. Ihmisiä valkoisten koneiden kanssa savun ja metelin keskellä. Miehillä on suojat silmiensä peittona, ei sen vuoksi mitä on nähtävä.

Tulee riitaa ja väärinymmärryksiä. Hulluus suojaa mielipuolilta. Laulu unohtamisen väline, joka muistuttaa asioista. Tie muuttaa huonommaksi, korpi on samanlaista. Sisällä soditaan. Odotetaan pitkä hetki, tuleeko peloista oma vai vieras. Mitkä voimat vetävät ja nostavat, työntävät ja painavat, hakevat lämpöä ja sotaa ulkona ja sisällä, niin ettei jää kuin katku. Mennään taas. Väärin mikä väärin. Nurin mikä nurin. Rumpu kuuluu Adamille. Yksi valenimistä.

Kun ei tiedä mitä tehdä, vastataan. Miehen nimi on meri. Voi siirtyä valoista ja väreistä toiseen mielensä mukaan. Varkauksia on mahdoton verrata toisiinsa. Leijona on valkoinen kivi, muna matkalla Pariisista Roomaan, missä katujen välit ovat täynnä rakennuksia. On kyse virheen korjaamisesta, esineestä joka on eikä kuitenkaan ole käsin koskettavissa. Paras katsoa, mihin laittaa nimensä. Ei sitä koskaan tiedä, kuka soittaa tatuoinnin poistosta ja mihin aikaan. Jos on piirustus, on piirtäjäkin. Ollaan tulossa asiaan. Jokin mättää. Rooma on iso pöytä tai kone, joka on niin kuin se näytetään.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Kaikuja pimeästä maailmasta, jota kasvi kuuntelee. Voi miettiä, mistä paha koostuu. Neljä miestä vihan kytkyissä, jos voisit nähdä sydämesi. Se ei ole eläin, jos ymmärrämme sen puhetta. Heille laulu kirjoita valojuhlasta. Maista jotain kiellettyä, vähän niin kuin keinuisit. Musteläikkä tai kaupungin silhuetti. Ihan terävä punainen nuoli kaakkoa kohti hyvin kapeasta ovesta. Piikkilankaa lasketaan auton lavalta, kuin katua suolattaisiin. Toisilta vesi vie kodin. Se on niin köyhä paikka.

Miksi Japani ja miksi talvella? Mies vei naisensa pois kameroiden edestä. Päivä merkitsi alkua, ja pian kuvat nähtiin eri puolilla maailmaa. Kampaus ja ehostus olivat moitteettomia. Sama unelias katse, sotilaita kukkuloiden rinteillä. Kaikki käy. Alkoi tulla pimeä, ja lämpötila läheni nollaa. Laulajan suusta tulee höyryä, ja kolmannella kerralla hänen nimensä on kirjoitettu oikein.

Sää huolehtii taloista. Käy ilmi, että nainen nauhalla liioitteli. Yhtäkkiä on siirrytty 140 vuotta taaksepäin. Se oli inhottava temppu ja olen pahoillani. Se oli uusi puoli sinussa. Kaikesta tehdään lukuja tai paremminkin rahaa. Nyt jokaiselle on oma helppo elämä. Silti mikään määrä ei riittänyt.

Miehet ponnistelevat keksiäkseen ratkaisun äänille, mutta papereissa ei ole mitään, mitä he eivät jo tietäisi muualta. Viisi minuuttia saattoi ratkaista elämän ja kuoleman. Puron kodalla käännymme takaisin, ja hän alkaa puhua sekavia. Ehkä vanhemmat ovat oikeassa. Pitää käydä kirstulla ennen kuin laiva uppoaa. Yksinkertaisia tekoja monimutkaisista syistä. On pakko ihmetellä.

Iloa päivän ainoasta tähtihetkestä. Ajattelen vain parastasi. Et halua tietää, mitä mielessäni pyörii. En tiedä kenelle olen vihainen, kaikki jutut ja kaikki ihmiset. Se selittää hiljaisen tyypin, ilon tuntemukset. Aurinko ja kuu ne valaisee. Miehen jalat eivät yllä maahana asti. Vahva mutta hidas, sellainen on vasta alkua. Ei viinaa, ellei pyydetä, ei nuorten laulua. Kaikille rakenteille ei keksi selitystä. Olet aurinkoni ja minä olen kuu, viimeinen tanssi maan päällä. Vastahan me juttelimme. Tiedän miten nämä asiat menevät. Verta voi onnistaa.

Robotti toimi eri taajuudella, ohjaajalta piilossa. Mies, joka rakensi Jumalan vasaran. Se on biologiaa, jokainen eläin pystyy olemaan täydellinen. Ei käy, emme ole kaupungissa. Tuntuu, että maailmani pienenee, niin kuin miehellä, josta tulee vettä. Joka muuttuu ensin toiseksi ja sitten kolmanneksi ja sitten vielä kerran.

Ihmisiin asti on tyhjää, jos värejä ei lasketa. Pelkäsin kovasti muutoksia, ettei niitä tulisi. Olen huolissani ihmisestä, joka yrittää kävellä saareen tai muuttuu toiseksi muutamassa sekunnissa. Täällä pätevät erilaiset lait: musiikin päälle ei puhuta eikä raha virtaa valtoimenaan. Hankkiutukaatten eroon koirasta. Se on pian Teksasissa. Liimaa ja asbestia, unta palloon. Miten yhdistää siivous ja turvallisuus? Kaikki kiiltävä on kallista. Minun hahmoni ei mene maan keskipisteeseen.

Silmät vaeltavat. Lehdessä tilanne vaikutti järjettömältä. Ihminen ei selviä ilman ajatuksia.

torstai 5. helmikuuta 2009

Pakkohan sinun on ostaa aasi. Otin syyt niskoilleni, jottei ilon tarvinnut kärsiä yksin. Kun sellin ovi lukittiin, minulle ei jäänyt mitään, paitsi sukka täynnä paristoja. Koneet ovat järjestään mustia tai valkoisia. Nainen sitoo platinaiset hiuksensa punaisilla stringeillä. Sinulla on hassu tapa lukea, toinen sanoo. Olet antanut tässä kuussa jo viidelle. Pitäisi kai ruveta joogaamaan, nainen sanoo. Vai onko se edes käväissyt mielessäni? Lick of thought? Hmm. Mmmm. Sellainen voi muuttaa elämäsi.

Television katselua pimeässä, joten avataanpa keskustelu. Summerit ovat ihan turhia, joten älä suotta kiihdy. Vain todellinen sekopää on tämän kaiken takana. Mielenkiintoinen lattia, liian monta ääntä samassa huoneessa. Valtava ovi, vielä valtavampi seinä, josta ihmiset kulkevat valoon. Parhaat mausteet maailmalta, monta mainiota paikkaa, ristuksen komiaa. Saan sieltä joka tapauksessa paljon apua korjatakseni erään epäkohdan. Ensin on myönnettävä, ettei ongelmaa ole. Halusin puhua ilmaiseksi. Hän ihastui ajatuksiini, mutta kukaan ei halua katsoa lippulaivaa kohtaamatta pelkojaan. Olut oli ihanaa, mutta muut ympärilläni kuuntelivat. Olimmehan oikeastaan samassa veneessä. Voit kääntyä puoleeni. Pelottaa ihan sanoa tämä ääneen. Leijonan karjahdus ja ihan pieni hetki.

Samoin puhelinnumero. Puhutaan jostain muusta. Yksitoista minuuttia, ja nyt kaksitoista. Ilta alkaa käydä hurjaksi, mutta kaiken ei tarvitse johtaa katsekontaktiin. Mikä näkyy, on monimutkaista. Taas musta kone, toinen, ja sininen kirahvi. Vehnää, mansikoita. Ehkä haluankin, onhan se vastustamatonta. Takaisin maahan, jossa aika on pysähtynyt.

Ehkä pitäisi katsoa kirjasta, mitä kiehtova tarkoittaa. Kaksi muuta, joita en ymmärrä: unkuri ja kokoomus. Energian tulevaisuus? Ruotsiksi se kuulostaa jännittävältä. Hymyilevä mies on värjännyt hiuksensa. Naisella on kuunsirppi sydämensä vierellä. Voisiko tuo olla abstraktio? Se, että pahenemisen paheneminen on loppumassa, voisi olla hyvä merkki. Nyt se vihdoin sanotaan: kevään herääminen ja puhdistus on voittanut. Yleisö pääsee lavalle, joka on sininen. Tilanne on jännittävä, lisätietoja tukikohdasta. Vapaana hän tekisi hirveyksiä, sivuvaikutuksia on liikaa. Oksettavia yksityiskohtia kaikki.

Ovatko nuo musiikkia vai maalauksia? Ikkunat oikuttelevat. Vaalean naisen lamaannuttava hymy. Kolme päivää myöhemmin alligaattorit saavat kaiken toivon heittää, kun fantasialta puuttuu järki. Teot ovat vahinkoja. Niissä on voimaa, ja olisi virhe aliarvioida niitä. En ollut varma, ennen kuin löysin oven, josta astutaan Herran huoneeseen. Sen muistaisin varmasti. Aika nuori kävelemään. Isällä on itku. Nämä ovat ne muistot, jotka kannattaa säilyttää. Sormet ovat viesti, hänen erinomainen suunsa.

Melkoisia reseptejä, mutta pian tämä häväistys loppuu. Ruskea, eurooppalainen kaupunki, jossa istutaan syömässä tilavissa asuinnoissa. Asiat järjestyvät, ilmahälytystenkin aikana. Paljon turhaa koristeellista takorautaa kerrosten välissä. Puola ei ole Unkari, vanhat miehet vielä vanhempien asioilla. Valo on nähnyt ihan kaiken, paitsi että pimeä on nähnyt pimeänkin, koska Jumala on langettanut meille rangaistuksen hädässä ja vankeudessa, merellä ja kuivalla maalla. Olkoon Herra meille armollinen koko matkalla. Taisin hiukan sotkeutua sanoissani.

Pian tulee täyskäänne. Kello on paljon. Pitäkää huolta toisistanne. Tiedät paikkasi. Minä kirjoitan sinulle sitten.

Muisto päivästä. Ei rakkautta todisteta sanoilla, itse iloitsen eniten papereista. Jos menet junalla, joudut odottamaan puoli tuntia. Luin uusista laeista, kun otin lahjan vastaan. Jos ymmärrän, mitä siinä on, tiedän vain, että tämä erilaisuus erottaa meidät muista ihmisistä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Sä kannat sitä loppuelämän, seudulle, jossa näkee laumoittain merinolampaita. Puro vain juoksee. Juusto kypsytetään luolissa ja lehtien tanniini torjuu bakteerit. On upeaa voida pukeutua nopeasti. Katunäkymästä huomaa heti, että ollaan New Yorkissa.

Tarkoitan kukkaa. En tosiaan tajua, miksi tequilaa ei saa omaksi. Olen tanssija numero kuusi. Viisi on maaginen luku. Ei se vetele. Alkoi sataa. Aloimme rakastella. Joimme lattea. Melkoinen käänne. Taivas, miten surullista. Olin niin onnellinen ja kaunis.

Jäisit edes hetkeksi. Jokainen päivä menee pilalle kokeillessa juuri oikeita ainesosia. Taas tuo sininen kirahvi. Omenat voisit heittää altaaseen, niin kuin sisilialaisen naisen kulmakarvat. Varovasti. Tarvitsen hyvän valeen. Hae mummi lentokentältä. Älä nyt noin sano. Me aiottiin syödä sushiakin. Arvatkaa, mikä olisi mahtavaa? Tai ihan totta?

Kun huolehtii itsestään, kauneus koskettaa, pikkusormen liikahdus esimerkiksi. Kirjoitan tyynyyn pakosuunnitelmani. Koko perheen ainoa valonsäde, sisustussuunnittelija. Sattuuhan näitä. Homma karkasi käsistä. Ensi viikolla opetan teidät varastamaan.

Haavoilla melkein kuusi vuotta. Ajattelen kuuntelevani puhuvaa ääntä joka päivä. Se on naisen ääni. Onko lasimaalauksessa lehmän kuva vai joukko värikenttiä, joista muodostuu lehmän kuva? Laihoja miehiä, joiden matka päätyi Indonesiaan. Oleellista on tapa, jolla suodatusosaaminen kelpaa muuallakin maailmaan. Taustalla on yritys hyötyä heikosta Ruotsin kruunusta. Väärinkäytöksiin on tartuttava napakasti.

Lumipeite paksunee lähipäivinä koko maassa. Haluaisin nähdä sormet luonani, sen onko aurinko pilven takana vai pilvi auringon edessä.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Maalatussa kuvassa sokea Iisak siunaa poikansa Jaakobin. Bysanttilaisessa itäosassa erottuu elementtejä Euroopasta, suippokaariseen oviaukkoon on istutettu suorakaiteen muotoiset pariovet. Minä olen valo sekä kreikaksi että latinaksi. Herää kysymys, mitkä seikat vaikuttavat maanosan ilmastoon. Jos antaa siimaa, homma ei etene. Nuolet osoittavat alaoikealle rauhanomaisin tarkoituksin. Ei jännitä, ei viiden pennin edestä.

Nainen on myyty. Sinne meni lelut. Hesari on lämmin. Se oli hulluutta. Se neljä-nolla-seiska. Vanhuus yhtä kuin köyhyys. Sitten vain podettiin Jumalan tautia eli vanhuutta.

Vaivaistalon vaatteet ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Miehen nimi on Benjami Ämmänkoski ja hän sanoo pellon peltu. Taskurahalla kolme kiloa kahvia tai bailupaketti yökerhoon, jotta rauha kotona säilyisi.

Italia. Maersk. Kiander. Spanair. Alsta. Agnico. Kåhre. Outotec. Messing. Donde. Frozn. Askins. Komut.

Lakkaa haaveksimasta, poika. Minulla on sukkahousut. Tätä on vaikea lopettaa. Vala oli yksi virheistä. Sabotaasi oli kitkettävä. Syystä ei ole kirjallista selontekoa. Kauheaa, että joku voi sanoa niin. Aamulla hänet ammuttiin. Teloituksilla ei ollut sotilaallisia perusteita. Vihreä, punainen, keltainen. Omantunnon kuunteleminen saattoi osoittautua kalliiksi. Nuo kauniit päivät loppuelämän.

Jo aamu sarastaa ja viekää ne tikkaat pois.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Oli kerran pusero, joka alkoi jutella. Keho kertoo, mitä ajattelemme ja erottaa sitruunan tuoksun sitruunan mausta. Tai pariisilaiset, jotka uneksivat laulamalla merestä halutessaan viestittää sanattomasti. Hyvä olo jatkuu koko päivän, ja silloin muuttuu kauniiksi. Kivessä seisoo nolla, mistä voi olla hyötyä elämässä. Linnutkin pelottavat.

Raportoin siis kaltaisilleni. Tosi mälsää, kun ei näe mitään ja koe on keskeytynyt. Nyt rakennus on purettu maan tasalle. Talo tykkää, että on näköistä. Kuvitelkaa arkkitehtia, joka ei ole nostanut kiveäkään, jottei historia toistuisi. Kädet kertovat sen, mikä kuuluu.

Unkarissa sulat kynitään eläviltä hanhilta. Siitä yleensä vaietaan. Ruokaan ei riitä rahaa ollenkaan. Se on tämän talon tyyli, ettemme ehtineet puhua nimistä. Kaakaossa on ripaus chiliä, Afrikka toinen maailma, kaukana tästä. Kaksi kämmenen kokoista autoa, silta yli synkän virran. Kukkulalla havupuiden keskellä jäkälänharmaa linnanraunio. Ajatuksia on, johtolankaa ei. Sellaisia tilanteita on elämässä. Magneetit pitelevät papereita. Valkea ruusu juuri ennen lakastumistaan antaa paremman vastineen rahoillesi. Sitä paitsi koiran ei ole hyvä olla. Pakko keksiä jotain. Sehän on aivan sekaisin.

Näin painajaisia ja nukuin pommiin. En nähnyt pohjaa, se oli aivan musta ja inhosin sitä. Pelkäsin, että putoan.

Väite on faktaa. Mikä ettei. Tämän näköinen on hammaspeikko, sanoo kaveri, ja hyvä käsikirjoitus. Nauru on kummallista: mitään ei tule, mutta rahansa saa takaisin satakertaisena ja nelonen laulaa. Aika pian käsitys siitä, mitä on olla ihminen, muuttuu ja tapahtuu jotain aivan erityistä. Sille hetkelle on annettu oma nimensä. Jäljet johtavat Espanjaan. Härkää saattoi lähestyä vaaratta. Luotimme tieteeseen, ja eläin pysähtyi.

Rotan selässä on kamera, jonka avulla näemme maailman. Sen sijaan meillä ei ole Rosettan kiveä, joka kertoisi mitä apinan kädenliikkeet tarkoittavat. Kun ymmärrämme kuvat, saamme selville miten aivot toimivat. 3688 on parillinen luku. Poika tuottaa kielen rakennuspalikoita. Luomme uuden ihmisen. Kaikki hyvin tähän saakka: voimme tallentaa aivojen sisällön ja petkuttaa näin kuolemaa. Toisten mielestä emme ole matkalla kohti kuolemattomuutta vaan tuhoa, auringonkukkia valkoiseksi maalatun käytävän seinällä. Se oli historiallinen hetki. Apina lakkasi liikuttamasta kättään. Se tajusi kykenevänsä liikuttamaan robottia ajatuksen voimalla.

Voimme ladata unemme ja ajatuksemme, mutta se ei selitä, miten tulkita metsää jossa ei lue mitään ilman sähköä tai juoksevaa vettä. Leikittely luonnon kanssa avaa ovia tulevaisuuteen. Noin. Kaikki on poissa. Atomit puhuvat hiljaisella äänellä, ne voivat olla samaan aikaan monessa paikassa. Ne tekevät yhtä aikaa tämän ja tuon. Kun hän toi koneen minulle, tilanteen outous alkoi pelottaa. Muutoshetkeä odotetaan sekavin tuntein. Teknologiassa on voimaa, jota emme voi käyttää. Tieteessä ei ole perääntymisen mahdollisuutta. Muutamien tunteet ovat hyvin ristiriitaiset: Hei, olen muuttanut uudelle paikalle. Mutta täältä on paremmat näkymät, ja rakastan uutta työtäni.

Aijaa, koska kehäkukka ja hunaja ovat omituisia, erilaiset ihmiset syksyllä vanhan talon pihalla. Seitsemässä sekunnissa tuhosin omani. Se kuulosti seksikkäältä päässäni. Sen kuuleminen ei ollut riemukulkue ja mukava on hyvää, ei siis pahaa. Soittaa nokkahuilua, lausuu runoja ja leipoo madeleineja. Sinun hauskuutesi on erilaista. Minskiin kannattaa tulla keväällä, koska silloin on kaunista. Sekoboltsit luonteet ovat vain meitä varten. Kuin Elmon potkut. Leikkimässä ja oppimassa, täynnä ihmeellistä viisautta, kuin halvin yliopisto ikinä.

Ei nyt, ei koskaan. Tämä ei ole harjoitus Goalla. Päätä vain särkee. Palasia sieltä ja täältä. Se tapahtui, se oli tehtävä. Kaksi vuotta muistiinpanoja. Muistan jotain hyvää ovesta läpi.

Silmä 1 vastaa. Venäjän rikkaimpia miehiä ei näy sillalta. Kuulostaa pahaenteiseltä. Lapioi paskaa neljässä maanosassa. Miten kauniita tähdet ovat, samanlaisia kuin aina. Pitäisi sanoa, ettei sanoja ole.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Mies on vetten päällä sateenvarjo kädessä, toinen puistonpenkillä nukke sylissä. Kolmas leikkii kullankaivajaa. Kortit kääntyvät. Hieman iloa kuivalle aavikolle, jota valaisee laskevan auringon tulenpunainen siunaus. Kukaan ei pääse pakoon optimismin oranssia. Aavikon jalokivet parantavat astman. Hindu ei onnistu, mutta kiliä hän puhuu sujuvasti. Illalla onnistuu mahdoton, saa kokata naisten kanssa.

On taas se aika vuodesta, kun ruusut tuoksuvat, ja äiti sekopää ja tytär isompi. Napsivat Prozacia mansikoiden kera. Tanssitaan häitä matkalla Arizonaan. Isä leijailee koko viikon ja nyt se puhuu muistelmista. Lasissa on valkkari. Mies kaatuu keinutuolissa taaksepäin, nostaa hattua ja kävelee puuhun. Joku on nyysinyt auton. Nyt ne lentävät äänettömästi Lontoon taivaalla. Lyhyet sormet pianistilla. Vasen käsi lepää pitkään sylissä. Toiset kuuntelevat. Kuinka pitkä on musiikin muisti? Mitä siitä on jäljellä tauon hetkellä? Largossa jouset keinuvat. Menen minne kuulen. Tumma nainen kallistaa päätään. Ihmiset ovat puoliksi pimeässä. Kädet muistavat. Kirjoituskoneen ääni. Kylläpäs väsyttää.

Kun jotain aloittaa, sen lopettaminen voi olla vaikeaa. Matolla punaisessa mekossa kauneus ei tarvitse lisätukea. Mokata voi sadalla tavalla, kun tavoite on jatkuva nauru. Näyttää helpolta, kaikkea muuta. Käsi heijastuu pöydästä. Maailma on sellainen. Se pitää itse kirjoittaa, pieni ihminen ja halu olla katsottavana. Hieno hetki synkistä asioista. Mitä joku keksii kevään jälkeen. Se on heti paljastavaa. Onnea ja menestystä. Olimme julmia toisillemme. Hieno porukka ihmisiä, joita olisi ilo johtaa.

Elää tämän päivän Suomessa kriittisesti ja yksityiskohtaisesti. Yksilön näkökulmasta, kuinka kauan voi olla tylsänä ja tekemättä. Ei se sen kummempaa ole, vastapaino tai toinen paikka. On käytettävä tilaisuus hyväksi ja lausuttava lisää. Teilaamme elämää niiden kanssa, jotka elävät ilman mottoa. Se on enemmän säveltäjistä kiinni. Katse on kiinni seuraavassa päämäärässä, eikä sen taakse voi nähdä. Sitruunanpuristin, sitruunapuristi.

Hallituksessa ei ole tietoa. Ehkä kymmenen aurinkoa pohjoisessa. Köyhien suomalaisten ottelusta Sevillassa tuli odotetun tasokas. Tämä oli jo seitsemäs kerta, eikä itävaltalaisista ollut vastusta. Jos vanha meno jatkuu yli neljätoista minuuttia, aukenee omakin solmu.

Miehet ovat väsyneitä ja nälissään, asioita joilla on taipumus tarttua myös ympäröiviin ihmisiin. Synkkä mies synkässä hatussa. Vedellä jatketut merkit, ne löytää edestään. Turha esittää, että halusimme tällaista elämää valokuvaamossa, aina valmiina. Aamut olivat pahuksen kauniita, seuraavana aamuna portailla odotti runo. Mitään ei puutu, kaikki äänet ovat vieraita ja käsittämättömiä. Äidinkieltä oli helppo puhua. Se oli surkuhupaisaa. Musta lista oli kuvottava. Kuunnellessani neljäätoista tapaa kuvata sadetta, sallin itselleni murtua. Lännessä paratiisi kesti vain häviävän hetken. Sitten he olivat poissa.

Älä ota henkilökohtaisesti. Kaikki on pelkkää mustaa, mutta se menee ohi. Jotain ihan hirveetä näin arkisessa ympäristössä: pääsky, kissa, ruusu, kuolema.

Nainen tiesi, kuka Baudelaire oli. Saamme seurata mielisairaan kurjuutta. Tavarat on aseteltu vieri viereen ollakseen siinä, kun riisuudumme. Kirjoissa on kolme murhaajaa. Ulkonäkö ei paljasta, mihin ihminen pystyy. Ihmiset väsyvät kotonaan. Kirje on tässä. En ole tyhmä. En halua. En ajatellut. Ihmiset puhuvat. Me olemme norjalaisia ja asioimme kahviloissa. Se nopeuttaa työtämme pimeässä, tyhjässä asunnossa. Meillä on osoitekin. Meillä on muita ominaisuuksia.

Talon erottaa kadusta puuaita koko tontin leveydeltä. Ensimmäiset piirustukset valmistuivat 1927. Parven keltainen kaide, karusellin varjot, unen käsite. Kaksitoiminen ovi. Rakentaa itse, ja rakentaa mielensä mukaan. Me vain katsomme.