perjantai 20. helmikuuta 2009

Samaa tietä takaisin. Naisella on kahdet paperit. Torilla näkyy joku hassu ihminen ja kiistaa herättänyt esitys. O-kirjaimella istuu keltainen lintu. Samalla tavalla elelevät kaikki. Kivitalon edessä tuulee. Sitten maan pinnalle. Eniten kiinnostavat intiimit ja epämuodolliset konsertit ihan tulessa. Iltapäivä on pilvinen. Kuva herrasta, joka äsken vielä puhui ja liikkui. Nyt näkee kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Kaikki puhuvat vuorollaan italiaa.

Lampun erottaa valosta. Sitten kysytään, ovatko väitteet totta vai tarua. Arvoitus on kirjoitettu ruotsiksi, laulun sanat englanniksi. Arvoitus ratkeaa. Kun syödään, juodaan vettä. Rasia on helppo taivutella. Hatun tekemiseen menee viikko. Se tuntuu hyvältä ja täytyy opetella uudestaan. Puhalletaan linnulle henki. Samalla lenkillä poiketaan kirkossa. Seuraa pahoja mielialavaihteluita, ja sehän ei ollut tarkoitus. Pappi tarjoaa korvansa. Olen rukouksen sisällä. Hulluus nosti päätään. Ajattelin muuttaa Chicagoon. Jokainen minuutti kestää. Aamuin ja illoin aivan kelvoton. Olen avannut kaikki lahjani.

Kuvaan omia reaktioitani ja katson niitä jälkeenpäin kotona. Olen ollut koko ikäni suosittu. Olet oikeassa, asia ei kuulu meille. Astelin paikalle itsevarmana. Nyt ollaan taas kartalla. Tajusin tilaisuuteni tulleen. Se tietää paperihommia. Muita vihjeitä ei tipu. Pieni kiusallinen nälkä, kohta liikut kilometrin. Enemmän vaihtoehtoja, tiedät tunteen. Koko ajan lentäviä vihanneksia. Vuohi nappasi taskumattini. Paikka vilisee rottia. Tämä on niin noloa, etten voi edes kertoa. Kaikki työ on arvokasta. Jospa saisimme nyt äänestää. En piittaa mitä muut sanovat, mutta seksi on hyvää.

Olen yrittänyt kirjoittaa laulunkin. Alkeellinen virhe. Tiedän miltä pimeä New Yorkissa näyttää. Se ei ole ohi. Pakottaa nyt katsomaan punaista myllyä! Leikin ihmisten tunteilla. Jos en voi syödä kakkua, haistan vain kuorrutusta. Se muistuttaa yksinkertaisimmista ajoista. Kannoin niitä mukanani kaikkialle. Voin jo paljon paremmin. Kaikkea ei voi nopeuttaa pitkän illan jälkeen. En saa selvää, mikä tila tai paikka on kysymyksessä. Suudellaan, vaihdetaan sormuksia, erehdyin kun kuulin nimeni mainittavan.

Nyt ollaan vaarallisella alueella, matkalla tänne surun hetkellä. Äläkä peitä sen korvia katsellessasi ilmalaivoja. Kaikki johtuu varmaan siitä, miten seisot. Ja jos taivaassa on ovi, olen yhä elossa. Oma on asianne, jos on noin kiire helvettiin. Näillä seuduin on vähän puita.

2 kommenttia:

  1. Itse sitä ei oikein ehdi seuraamaan tv:tä, kun seuraa töllötintä. Nämä kasvavat koko ajan parempaan suuntaan ja mihin vielä yltävätkään. Toivottavasti siksi kirjaksi saakka - materiaalia ainakin on.

    Töllöttimen tarinoissa nimenomaan absurdisuus kiehtoo ja asioiden liittyminen toisiinsa, tarina elää koko ajan itsessään ja se on kiehtovaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ja aavistelit oikein. Katsoin äsken Polanskin Inhon ja julkaisin sen aikana kirjoittamani tekstin lopputekstien vielä pyöriessä. Osuuden alkuun (ja loppuun) tuli tosin tekstiä muualtakin, mutta pääosa on elokuvan aikana kirjoittamaani. Kahden tai muutaman sanan lauseita, jotain aavistelemaasi erilaista. Saa nähdä mihin vielä päädyn. Nyt tulee Saatana saapuu Moskovaan. Siitä enemmän seuraavaksi.

    VastaaPoista