perjantai 27. helmikuuta 2009

Ulkona kaikki oli symmetristä, sisätilat pienistä palasista. Täältä äiti näki kaiken ja hallitsi näkemäänsä ja sitäkin mitä ei nähnyt. Vallan hintana olivat kärsimykset, joista mies kuiskii.

Kiehtova ja tehokas järjestelmä, kaksi matkaa, toinen valoisaan ja toinen synkkään maailmaan. Kello kadun yli. Jos annamme kauneudentajun hallita, maailma on täysin suruja vailla.

Saksassa pimeys laskeutui valon ylle. Kaksi miestä turvavöissä, tunnetasolla, matkalla yöhön, kuuhun, tähtiin.

Arvojen suojissa kauheuksia matkalla kohti helvettiä. Syyt oppia historiasta. Daniel voi hengähtää Prunksaalissa.

Toinen perintömme tuntuu unohtuvan. Nyt ajattelen ihmisiä järven rannalla, kuunvalossa, tekemässä dialogia. Hyvässä kaikki ovat oikeassa.

Lukija oppii, pälyilemättä yhteiskuntaa. Jos tappaisi 20 000, maailma kaatuisi. Pikimustaa huumoria voidaan vain toivoa. Lukija alkaa tajuta, että on ristiriitaista olla.

Ei voi olla fanaatikko tajuamatta sitä vitsiksi. Kirja on varoitussignaali, kuten Lolita tai Anna Karenina. Ymmärtää tismalleen, kuinka kirja tulee käsittää.

Se on hämmentävää ja oppitunti. Mitään hoitoa ei ole, haava on aina auki. Äänet katoavat. Tervetuloa alitajuntaan.

Koko ajan pitää muistaa, mitä lentävä kone osaa. Se vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä enemmän kuin runo.

Kolmas mies päätyy maailmanpyörään ilman, että uhraamme ajatuksiamme. Moskeija takanani oli kerran kristittyjen kirkko.

Meri ja tuuli, hahmot työntyvät kivestä. Pehmeä voittaa kovan. En kuule, mitä se on suojannut. Hiekka on sen hukuttanut.

Mitä nyt näkyy, siitä on aika. Sunnuntai on markkinapäivä. Tiellä on maksimimitta. Nyt saisi hyvän maton halvalla. Kengät kiinnostavat nuoria naisia.

Mitä aikaa tämä on? Tarjolla on yhdeksänkymmentäseitsemän eri maustetta. Meitä on ihanan hirvittävästi.

Jäätelö on keltaista, siksi että siinä on niin paljon munia. Aika kuluu mukavasti. Poppelien varjossa toimii teehuone. Puro, ihme, juomavesi.

Ei ole sateista pelkoa. Teemme näin. Aasi vetää talvella joesta nostettuja jääkimpaleita. Silkkiperhosten toukat eivät kestä autiomaan kuumuutta.

Mitä teen milläkin tiedolla? Mattojen kuviointi on persialaisperäistä. Työ on raskasta ja hidasta. Päivässä saa aikaan vain pari senttiä.

Aasilla on hyvä strategia. Tottelee eikä ihmettele. Naiset rukoilevat kotonaan. Mitä kamera on nähnyt nähdessään näin? Purkausta ei ole vieläkään saatu hallintaan.

2 kommenttia:

  1. Kirjoitetaan välillä nyt ihan nimelläkin: Töllöttimen teksteissä viehättää juuri tämä perspektiivien moninaisuus, kerroksellinen syvyys, joka liittää tapahtumat toisiinsa ketjuksi, joutumoksi - se muutos josta aikaisemminkin mainitsin: kuvakulman / kertojan muuttuminen ulkopuolisesta 'minäksi' oli kyllä osuva muutos. Tarinat saivat aivan uudenlaisen luonteen ja ehkä juuri siinä on se koukku, joka tekee näistä kiehtovampia.

    Jos ja pikemminkin, kun, nämä kirjaksi saatat toivon, että tarinoiden hetkellisyys ja intuitiivisyys ei katoa eli tekstin toivoo siirtyvän ehkäpä juuri sellaisenaan paperille ilman laajamittaista muokkausta.

    Näin Kalevalanpäivänä on mukava lukea juuri kerronnallista tekstiä, jossa on mukana koko elämän kirjo; todellisuus ja epätosi, hetki ja mielikuvitus.

    VastaaPoista
  2. Hyvä sana, joutumo. Minän lisääntynyt mukanaolo ja muut muutokset olivat melkein välttämättömiä, muuten olisi seurauksena ollut ainakin kirjoittajan puutuminen. Toisaalta en tiennyt etukäteen mihin olin ryhtymässä. Koko ajan joutuu kysymään, mikä on aineistoa ja mikä itse tulkittua, itse keksittyä. Olen ryhtynyt antamaan itselleni uusia vapauksia. Jotkut asiat tulevat väkisinkin omasta päästä: tätä ajattelen kun näen tuon. Muutakin sotkua syntyy. Jos esimerkiksi kuulen jotain sillä aikaa kun katseeni on näppäismistöllä, mistä tiedän varmasti tuliko se televeisiosta vai muualta? Kaikki on siis sallittua.

    VastaaPoista