lauantai 31. tammikuuta 2009

Aina välillä aikuinen koehenkilö rannalla puku päällä. Voi pieniä raukkoja. Lupasit, ettet naura. Nukkuminen auttaa aina. Ja kaikki päättyi siihen. Kohtaamme vaikeudet yhdessä. Hiuslakka sekoittaa pään. Se oli sen harjoituksen juju, että vetää harmauden överiksi.

Toistaiseksi lounas on ollut surkea. Tyttöä ei näkynyt, sen sijaan rottinkipiiskan ääni. Tänä iltana kaikki ja vähän enemmänkin, kuin tyhjiön imaisema pöly viistokaton alla, missä vammat syntyivät. Kello muovissa, pallo kämmenellä. Tuuli aivan kaikessa ystävyydessä, yöllä mahdoton voi odottaa. Olkapään takana kurkkii pitkän tähtäimen elämä, rumpalipoikia pitkissä riveissä mielessä ennennäkemätön maailma. Kahden pilarin varassa liian iso pala haukattavaksi. Verilöyly tai oikeudenkäynti savuke tai kukkapuska kädessä, kunhan idässä olisi tilaa hengittää. Pitkät lankut suoraan kosketuksessa kansaan, niin että se alkaa vikistä. Ensin tehdään vuotava haava, sitten katsotaan. Se oli pötypuhetta, paluuta vanhaan folkloristiikkaan, imperiumin loppu. Sinä kuuluisana iltapäivänä avasin television, traaginen hahmo, joka luhistui kuin korttitalo. Harmin paikka, mutta päähine on puvun tärkein osa.

Mitä maalarista! Ilmaantui yllättävä seikka, kultaiset korvakorut. Enempää en kysellyt. Pelästyin kamalasti. Siinä se oli paperiin käärittynä, ei mikään, kuin teatterissa. Tunnustan, että ilahduin, koska kumpikin oli puoliksi alasti. Talo oli nähnyt aikaa, ja tässä sitä vain ryypiskeltiin. Valetta varpuseni, ja naamakin kuin lakana, josta ei pääse irti. Sydämetön mies, melkein kuvernööri, viimeisissä tanssiaisissaan. Reikä pitää korjata, niin kuin on opetettu, mutta sydämeni kuuluu toiselle. Sellainen tapaus, hevonen, vaikken ymmärrä miksi nimi ei kelvannut niille, jotka tahtomattaan aiheuttivat matkan pään tai saivat kasvin kukoistamaan Jumalan kirkkaudessa.

Loistavaa insinööritaitoa päiden murskaamiseksi. Punainen ääni matala ja musta ääni korkea. Täällä paratiisi pysyy, lumisella asemalla, pimeässä. Se rakennettiin puusta. Laitoimme ristin niin kuin ristin näimme näissä karuissa oloissa. Teetä karkean sokerin kera suoraan lautaselta. Jättää hulluus taakseen, ja aloittaa alusta karhun turkkia silittämällä.

Koko perhe, koko tarina. Hyvä päivä sillä, joka tämänkin on luonut. Laulaessaan ei ole yksin paitsi naarmujensa kanssa. Sydän piirtää lintuja loput päivänsä ja poistaa tragediaa maailmasta kahdeksalla kielellä. Herätä siihen, kuka minä olen ja miksi olen täällä, kaameassa paikassa täynnä mahdollisuuksia. Sotaan ilman haarniskaa, kun toinen on ensimmäinen, pieni poika leipomossa hyvin aikaisin aamulla. Toisin sanoen, avatkaa silmänne niin näette lukea kävellessänne. Muistiinpanoja ei saa tehdä.

Sotkit itsesi pahaan liemeen. Hedelmät putosivat käsistäsi ja vannoit, ettet koskaan leikkaisi hiuksiasi. Sitä oli odotettu koko kuukausi. Mitään en kadu, vaikka paidasta lähti kaulus. Miehille näytettiin Pariisia viimeisen kerran. Kuumeinen ja omien sanojensa mukaan hullu. Karhu tuli vastaan. Se oli hyvä kuolema.

Eli vedä Kreikan meri ja näytä varpaasi, koska tänään tehdään linnunpönttö. Kaikki muut makaavat jo meren pohjassa. Kapteeni ottaa vahvistusta satojen mailien päässä väylältä. Ruotsalaiset heittää miljoonan kaikilla tatuoinneilla. Yhä hassuin mahdollinen ääliö ja niin vähän niin tyhjästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti