Mitä ei sade huuhtoisi pois? Voit unohtaa metsän ja yön pimeyden. Nainen kirjoittaa sängyssä. En ehkä kävele enää koskaan. Vähän hatara rajanveto. Kiljuvia possuja kaatopaikalla. Poika ampuu miehen side silmillä. Näin niitä ruumiita tulee. Helikopterin pyörivät lavat joen yllä. Mies tutkii karttaa. Risti ikkunassa. Enää et näe minua.

Mies kysyy toiselta, luuletko, että hyväntekijät säästetään. Yön tullessa äänet vaimenevat. Odotetaan kunnes tulee pimeää. Tämä on Afrikka. Nainen vihreässä puvussa sanoo, että mies oli uppoutunut omaan maailmaansa. Jostain kuuluu pianomusiikkia. Nyt lukee rekkakuppila. Suolasirottimia siistissä rivissä. Miehellä musta lippalakki, harmaa palttoo, suurikokoiset aurinkolasit. Nainen kirjoittaa muistilehtiöön. Mies kuuntelee toisten ihmisten keskusteluja ympärillään. Ne sekoittuvat äänien kollaasiksi. Mies lukee nuotteja ja kuuntelee, keinuttaa itseään. Pohjoisen olemus. Mies seisoo keskellä lumista aavaa ja sanoo, kaikki ohjelmani käsittelevät yksinäisyyttä. Haluaisin käsitellä asiaa mahdollisimman selkeästi. Radio on osa kalustusta. Vain savuverho?