perjantai 2. tammikuuta 2009

Valitan, mutta tarvitsen todisteita. Pojalla, joka on pieni, on raidallinen pipo ja söpöt hörökorvat. Kuten kuvasta näkyy, Tukholma on satamakaupunki. Talot nousevat kalliolla. Rakennus on peitetty sävy sävyyn ruskehtavilla pressuilla. Mies muuraa, jotta seinä erottuisi tavallisesta seinästä. Auto menevät nätisti. Musiikki päättyy sointuun. Rypäleet ovat nätisti tertussa. Auto seisoo somasti kallellaan. Seisoo? Suhteessa mihin?

Jäällä on tunnistettava ääni. Muovin sisällä näkyy kalpea pää. Torso on takakontissa. Jäljitämme valokuvaa. Syvät vaot, kolme tai neljä, kulmakarvojen välissä. Lasi voi olla särkyneestä ampullista. Väärennettyä lääkettä, mies sanoo. Heillä on hieno faksikaavake. Tuo numero on Bangkokissa. Siksi pidän ovea auki. Miksi? Hänen tilansa on muuttunut. Hän selvisi vähällä. Te käskette, ja 15 miljoonaa häviää savuna ilmaan.

Tuotakaan ei ymmärtäisi, jos ei kuulisi ajoitusta ja painotusta. Se on valkoisen miehen häpykarva. Olin kokouksessa mutta piipahdin välillä. Hyvin aavistettu, mies sanoo. En jahtaa sihteerikköjä. Alibi ei ole häikäisevä. Tiedän vain etunimen. Te kysytte todella omituisia. Ericin hius oli kellossa. Näen pelkkiä tonttuhattuja. Hänellä on tavallinen tuulitakki.

Tässä on todiste. Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Hän teki kopion. Tämä on tärkeää. Tappajat yrittivät irrottaa sen. Luulin, että se oli joku kopio Thaimaasta. Ettekö valehdellut meille kellosta? En näe ihan tarkasti. Pane se tekemään jotain muuta. Mies kallistaa päätään. Hän perkaa kaloja San Pedrossa. Niillä naisilla pyyhkii hyvin. Mitä pahaa minä tein?

Se kävi kuitenkin kalliiksi. Haluatteko kuulla sen nauhalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti