keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Timantinkovaa rautaa, isännän vanha ompelukone ja iso komea laiva. Jotain pahaa mielessä. Ja tyttöjä, jotka menevät laivoihin, luennolla, viipyvät kesässä ja vaihtavat sydämiä. Se on eri versio. Siinä se vaan on, tavallinen, siellä annan sinulle rakkauteni, kaikkinaiset kalliit hedelmät. Pistaasit soraa, mutta ompeleita tuskin huomaa, mikä kuulostaa synkältä kuin sähkö.

Onhan jalkapallo ja televisio, vaara roikkua ikkunasta alasti yhden käden varassa. Itsensä bensiinillä valaneet ihmiset, joihin poliisi käyttää voimaa ja käsirautoja. Ei saa kertoa, missä on tai kuinka kauan. Ei edes itselleen. Joskus se toimii, jos tuntee syyllisyyttä, mutta shoppailu on pakottava tarve, niin kuin kuvat seinällä, jotka kertovat elämän aiemmista vaiheista.

Lähteä vieraan matkaan kirjoittamalla itsestään. Muiden heikkous häiritsee vain, jos se on seksuaalista. Pitäisi suuntautua muuhunkin, ja se tekee ihmisestä haavoittuvan. Siksi tarvitaan hoitoa. Rakastaa tilaansa niin paljon, ettei painaisi nappia, joka poistaisi kaikki synkät ongelmat. Sininen sana: semmoinen, joka ymmärtää. Taju siitä, mitä ääni on.

Bassot kumisevat ikävää. Ihmiset ajan tasalla. Olisi kiva saada asiat jaloilleen. Miestä osoittaa punainen nuoli. Se on tärkeintä, vähän niin kuin pieni merenneito ensi kertaa nähtynä. Nyt on tullut raja vastaan. Tilanne on päivänselvä. Tätä tapahtuu. Tila on ehdottoman tärkeä, jotta malli saadaan toimimaan. Se ei tullut yllätyksenä, joten päivitän vähän tietoja.

Emme löytäneet höyheniä, jotka olisivat tarpeeksi rentoja. Olin tainnut tottua paniikkiin. Sitä ei saanut tarpeeksi sileäksi.

Silta kulki Tonavan poikki. Ihmettelin sitä itsekin. Tieto oli silti tärkeä, jotta ymmärtäisi idean. Tämä kävi jännittäväksi. Siihen oli syykin: miten käyttää aikansa oikein saadakseen patjan seinälle. Verhoja ei tarvittu, mutta voiko prosessia nopeuttaa? Lyötiin kädet yhteen tyhjässä salissa. Siihen saattoi mennä puolikin vuotta.

Asennettiin rumpu. Siinä se roikkui. Siinä oli ainesta, se kuului päivään ja iltaan. Mutta missä olivat kimmeltävät miljoonat ja lauantaileikit? Oli muutettava pois Porista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti