keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kokonainen kaupunki valkean kankaan peitossa. Mies kävelee puuhun. Tiedätkö kaverin, joka myy urheilusukkia. Afrikassa on itikoita jotka tappavat ihmisiä. Kuinka isoja niiden täytyy olla. Ilo joutuu putkaan, jonkin suuremman asian instrumentti. Näillä miehillä on kaikkea muuta paitsi rakkautta.

Löysin maailman, jossa muodoilla ei ole väliä. Palkittu inkivääriporkkana, iso muutos, ei mitään tekemistä. Se äskeinen nainen saisi nostaa puseroaan. Pääni kihisee tietoa, kun Hiltonin tyttö lypsää lehmää. Tavaaminen näyttää hienommalta elokuvissa. Hän kulki pitsiliinassa kadulla, ja viisi varvasta on nyt yksi tykyttävä tynkä. Keskity tähän iloon kuin olisi eilispäivä. Voisit nähdä sydämesi, tuoksuna kurkku ja vihreä tee, ja sillä selvä.

Onneksi tämänkin asian voi korjata rahalla joka arkipäivä puoli kuusi. Ovatko nuo raidat leveät vai ohuet? Monalla on kasvotkin, ja rakastan yhteistä aikaamme. On semifinaalit, vaikken ole kovin yllättynyt. Annoin hänelle ainoan avaimeni. Ihmeellinen on elämä sylitanssien kera. On ollut hyvin rankka päivä ja tahdon vain yhden upean yön.

Palasin pari päivää sitten tähän köyhään maahan. Torakka kylpyhuoneen lattialla. Ulkoiset seikat eivät koskaan kiinnostaneet minua. Ostin auton, ostin mekon. Tärkeintä on se, mitä ajattelen asioista. Nautin siitä, miten viulun jousi lentää kielillä, nyt ja kolmekymmentä vuotta sitten. Vanhempani kasvattivat minut ajattelemaan ihmisiä. Oli sadunomaista matkustaa maaseudun halki. Lopulta löytyi itse lahja, niin hento ja kallisarvoinen. Tiesimme sen siitä, miten se oli kääritty.

Sininen bussi jättää. Nainen osoittaa hedelmiä, ei muuta. Älä soita, kun mallit kävelevät. En tee mitään, ja sitten taas, en mitään. Rakkaus ajaa ihmiset tekoihin, eikö se ole hyvä merkki. Totuus, jonka haluan uskoa, täydellinen linkki, vehnää toisessa muodossa. Varmasti peloissaan, ja sinä tuomitsit hänet. Minä nauratin häntä, eikä hän katsonut tietä. Nyt minä pyydän ihmettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti