tiistai 13. tammikuuta 2009

Nousta autoon ja lähteä. Olen miettinyt meitä kahta, ja kiusanteko häiritsee ystävyyttämme etenkin syntymäpäivänäsi. En halua ajatella aikaa – jos sillä ei ole merkitystä, millä on? En ole enää sirkusapinasi, jolla on silmät niskassa. Paikkakin on romanttinen ja kepposet vaarallisia, viimeinen hiipuva tähti maan tasalla. Siitä tulee voittajaolo, mutta onko sinulla nälkä vai ei? Ja miksi haluat tulla kun kasvat isoksi?

Jotain tylsää tapahtui jollekin rumalle joskus keskiajalla, lyhyt vapautus tuskasta ja kärsimyksestä, vaikka fossiilit ovat ystäviäni. Oven takana elävä karvainen leikkitoveri, jota kutsun mozzarellaksi.

En pysty lopettamaan tätä. En ole seksituulella juuri nyt, mutta ei ihme että äitini vihaa minua.

Ainoa surullinen asia oli, etten ollut paikalla kun kaikki alkoi. Kerro siis meille, mitä pelkäät. Siten voit luoda itsesi uudelleen.

Meitä neuvotaan olemaan hyviä jossakin, mutta se on vain puolet siitä tarinasta, joka auttaa pysymään sellaisena kuin olemme. Olenko siis taivaassa, jos mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi? Ajanotto alkaa nyt. Se oli hänestä niin hullu ajatus. Tämähän on hyvää, saanko kokeilla pinkkiä?

Minä rikoin koiran! Katsoimme sen dokumentin yhdessä. Siis katson telkkaria, jos joku kaipaa minua.

Ole kiltti ja ala juoda. Yhdeksänkymmentä sekuntia on pitkä aika, nyt täytyy vain päästä eroon tästä tuolista. Älä katso sitä. Ette kai pakota minua katsomaan siltä yksin? Tästä lähtee.

Se on silti kaunista ja kissan viikset. Tyttöhuolia? Mitä se onkin, se on takuulla tapahtunut minulle. Asia on monimutkainen. En pysty nukkumaan lähipäivinä Detroitissa. Tämä oli minun hetkeni valokeilassa, mutta varaudun myös epäonnistumiseen. Kiista pahentaisi tilannetta. Asun täällä keskustassa, kun unkarilaiset palelevat. Ilman laatu on huono ja jäät arvaamattomia. Periaatteessa kyllä. Eihän tämmöistä voi unohtaa.

Me hylkäsimme hänet. Minä jouduin terapiaan. Ajoit autoni yli traktorilla. Pukeudun vain ensin. Etkö ole kiintynyt häneenkään? Olit kerran pikkutyttö. Vieraita on tullut joka puolelta. Jäi lompakko, kello ja avaimet. Milloin tapasit viimeksi normaalin ihmisen?

Menin eilen naimisiin, koska yritin olla hänelle mieleen. Oletko keskuudessamme? Tässä on nätti vaimo. Löytyi hiuksia ja verta, yksi morsiusneidoista. Hommani oli kerätä kertakäyttökamerat. Kehotin vaihtamaan mietoihin. Mitä tapahtui, kun heräsit?

Puku oli paiskattu nurkkaan. Kenties en ollut kyllin lähellä kuolemaa. Tämä on julma bisnes, nyt myös Ruoholahdessa. Nainen on tosiaan miestä lyhyempi, hulluna lakiin omassa portaikossaan. Sano jotain. Riittää kun kiität. Olet tiennyt vastauksen alusta alkaen. En tiennyt mitä tehdä. Minulla oli kamera kädessä, ja silloin elämä vilisi silmissä ku filmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti