lauantai 10. tammikuuta 2009

Yhdessä kunnes renkaat kuluvat puhki, ja minä alan nauraa. Onko kipusi hahmotonta? Olen kuullut monta ripittäytymistä, eikä auringonkukka tuoksu. Menetkö siis pimeään paikkaan, kun satakielet laulavat? Vien sinut sinne missä ei ole pimeää eikä kirjoja lattialla. Sinne missä tehdään ihmeitä käsillä ja latinalla.

Tyhjä roskatynnyri on kevyempi kantaa labyrinttiin, jonka keskellä härkä neuloo papukaija olkapäällä. Penelopella on pitkiä päänsärkyjä. Se kurvikas hurmaaja ei merkitse minulle mitään, mutta onneksi et tullut torstaina. Kysymys kuuluu, onko toisella puolella kukkalaatikkoja ikkunalla. Se on saksaa, ja kun heräsin, vaahtokarkkini oli kadonnut.

Isäni oli kaksi tuntia omilla teillään. Se ei tee hänestä uskotonta. Vanhempani ottivat kuvan kukkakimpun kanssa. Katsokaa kuvia, joissa meillä oli hauskaa leijonien, tiikereiden ja karhujen keskellä. Tekijä kohtelee äitiäni kuin kuningatarta. Minun on pakko kysyä, ettekö osta mitään? Putosin kärryiltä. Miltä se sinusta tuntuu? Tarvitsen apuasi. En halua vankilaan. Hänet passitettiin hoitoon viime yönä. Viime yönä rouva siteerasi häntä sanatarkasti. Tämä ei pääty tähän. Luulisi hänen nauttivan tilanteesta, koska tyttären kommentti oli osoitettu minulle. Peli ei ole pelattu. Kulkeeko hän taksilla vai miehen kyydissä, jos maanalainen on korttelin päässä? Aikuiset eivät ikinä kuuntele. Minun pitää lukea maantietoa. Onko siellä trumpetin soittaja? Minä soitin bassoa. Lyhyt hame, paitapusero, kertomatta kuka oli. Olisin ollut raivoissani. Riippuu, mitä kysyt häneltä. He osaavat asiansa. Isän käytös oli yhä sekavampaa. En muista tarkalleen. Ihmiset puhuvat, jotta totuus tulisi esiin. Nappasit voiton äitisi leuoista ja annoit vinkin sähkökatkoksesta. Älä syytä minua, syytä mustasukkaisuuttasi. He opettivat analysoimaan tunteita, ei tuntemaan niitä. Pidän myös kohdasta tämän jälkeen. Puhaltajilla on pehmeät huulet ja notkeat sormet. Hän itse on naurettava, ja mittanne tuli täyteen. Näyttäkää, miten fiksun lapsen he saivat aikaan. Hän oli pelkkä nolla. Siinä se vika olikin.

Leuka pystyyn, poika. Vai lähdet sinä Italiaan? Heitin siellä keikan hurrikaanikaudella. Kamalaa sellainen epätietoisuus. Laulu taitaa olla erosta, sukujemme kotimaa. Katsokaa tätä paikkaa, se on ollut täällä tuhat vuotta. Silta vanhan miehen mielessä. Puhutaan jostain muusta, kyllä kadut voivat odottaa englantia elokuvista. Tämä on Napolin yliopisto ja musiikki ymmärtää. Eikö sana kuulu? Naiset juovat vesiä, mies syö päärynän, mutta rakastaa äitiään. Ukko pysyy kuvioissa. Yksi viidestä on vitun vasikka. Meri, joka arvaa kaiken. Kello on kymmenen kymmenen. Tämä rakennus on ollut joskus uusi. Unikko huuhtoo, vasaralla päähän, ruusuja verestä. Koira kävelee pergolan poikki kiirehtimättä. Miettimiset on mietitty. Sain elinvuosia, näytän esimerkkiä. On teillä hedelmät täällä.

Puhuvat toisella äänellä, että tänne ei saisi tulla. Vasara vain putosi, eikä minua koskaan huomata. Monellako nuolaisulla tikkarin saa syödyksi? Maailma ei saa koskaan tietää, missä avaimet olivat. Halusin vain säikytellä, ja muut saavat maksaa siitä. Ovi on vanhempi kuin avain, jos molemmat ovat aidan eri puolilla, kun härkä kuolee. Kokeilisit sinäkin, näkö paranee reippaasti. Niin kauan kuin jaksan muistaa, kuuntelen. Alatte kuulostaa vihaisilta. Rima on asetettu matalalle, se on pahasti sairas. Kissoja Kiinaan, kolme lakia, neljä sappikiveä. Miksi riemuita lihavuudesta, kun se käy alle vartissa, vanha kiinalaisten inhokki, jos tämä riisuu paidan ja pöksyt. Ja moiselle taputettiin. Maria päätti antaa pojalleen nimen Jeesus. Kyseessä on viimeisin tekniikka, viiksekäs poika ja rakkauden anatomia. Jaloissa valoja, uudelleen ja uudelleen, mitä tahansa myönnytyksiä. Halusin esitellä elämääni ja sitten kuulen biisin radiosta. Kuka antoi luvan kumartaa, höpinäheikki? Häikäisevä hymy, kova kuin elämä. Hampaat käyvät syömään, kun haluatte hyvää. Olenko taivaassa, jos mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi?

Seksikäs ja kaunis nainen, miehiä joita en ole koskaan nähnyt. Ensi kertaa meillä on täällä suihkulähde. Rankka syyskausi ei riitä kuvaamaan tunteitani. Kaikki naisessa, olemme sinisissä, silloin ei kuvata. Se on lahja Urbinon herttualta, mutta siinä esitetään tärkeä kysymys kuolemaani saakka. Pettynyt vai realistinen? Ehkäpä, mutta jatkan unelmointia ja annan neuvon. Anna pois se, mistä eniten välität, sillä sulka tekee tiettäväksi vaatimattomimman lahjani. Siinä on kaiverrus, nöyrällä sydämellä, suurempi kuin mitkään rikkaudet, jotka portista ratsain menevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti