Aina välillä aikuinen koehenkilö rannalla puku päällä. Voi pieniä raukkoja. Lupasit, ettet naura. Nukkuminen auttaa aina. Ja kaikki päättyi siihen. Kohtaamme vaikeudet yhdessä. Hiuslakka sekoittaa pään. Se oli sen harjoituksen juju, että vetää harmauden överiksi.

Toistaiseksi lounas on ollut surkea. Tyttöä ei näkynyt, sen sijaan rottinkipiiskan ääni. Tänä iltana kaikki ja vähän enemmänkin, kuin tyhjiön imaisema pöly viistokaton alla, missä vammat syntyivät. Kello muovissa, pallo kämmenellä. Tuuli aivan kaikessa ystävyydessä, yöllä mahdoton voi odottaa. Olkapään takana kurkkii pitkän tähtäimen elämä, rumpalipoikia pitkissä riveissä mielessä ennennäkemätön maailma. Kahden pilarin varassa liian iso pala haukattavaksi. Verilöyly tai oikeudenkäynti savuke tai kukkapuska kädessä, kunhan idässä olisi tilaa hengittää. Pitkät lankut suoraan kosketuksessa kansaan, niin että se alkaa vikistä. Ensin tehdään vuotava haava, sitten katsotaan. Se oli pötypuhetta, paluuta vanhaan folkloristiikkaan, imperiumin loppu. Sinä kuuluisana iltapäivänä avasin television, traaginen hahmo, joka luhistui kuin korttitalo. Harmin paikka, mutta päähine on puvun tärkein osa.

Mitä maalarista! Ilmaantui yllättävä seikka, kultaiset korvakorut. Enempää en kysellyt. Pelästyin kamalasti. Siinä se oli paperiin käärittynä, ei mikään, kuin teatterissa. Tunnustan, että ilahduin, koska kumpikin oli puoliksi alasti. Talo oli nähnyt aikaa, ja tässä sitä vain ryypiskeltiin. Valetta varpuseni, ja naamakin kuin lakana, josta ei pääse irti. Sydämetön mies, melkein kuvernööri, viimeisissä tanssiaisissaan. Reikä pitää korjata, niin kuin on opetettu, mutta sydämeni kuuluu toiselle. Sellainen tapaus, hevonen, vaikken ymmärrä miksi nimi ei kelvannut niille, jotka tahtomattaan aiheuttivat matkan pään tai saivat kasvin kukoistamaan Jumalan kirkkaudessa.

Loistavaa insinööritaitoa päiden murskaamiseksi. Punainen ääni matala ja musta ääni korkea. Täällä paratiisi pysyy, lumisella asemalla, pimeässä. Se rakennettiin puusta. Laitoimme ristin niin kuin ristin näimme näissä karuissa oloissa. Teetä karkean sokerin kera suoraan lautaselta. Jättää hulluus taakseen, ja aloittaa alusta karhun turkkia silittämällä.

Koko perhe, koko tarina. Hyvä päivä sillä, joka tämänkin on luonut. Laulaessaan ei ole yksin paitsi naarmujensa kanssa. Sydän piirtää lintuja loput päivänsä ja poistaa tragediaa maailmasta kahdeksalla kielellä. Herätä siihen, kuka minä olen ja miksi olen täällä, kaameassa paikassa täynnä mahdollisuuksia. Sotaan ilman haarniskaa, kun toinen on ensimmäinen, pieni poika leipomossa hyvin aikaisin aamulla. Toisin sanoen, avatkaa silmänne niin näette lukea kävellessänne. Muistiinpanoja ei saa tehdä.

Sotkit itsesi pahaan liemeen. Hedelmät putosivat käsistäsi ja vannoit, ettet koskaan leikkaisi hiuksiasi. Sitä oli odotettu koko kuukausi. Mitään en kadu, vaikka paidasta lähti kaulus. Miehille näytettiin Pariisia viimeisen kerran. Kuumeinen ja omien sanojensa mukaan hullu. Karhu tuli vastaan. Se oli hyvä kuolema.

Eli vedä Kreikan meri ja näytä varpaasi, koska tänään tehdään linnunpönttö. Kaikki muut makaavat jo meren pohjassa. Kapteeni ottaa vahvistusta satojen mailien päässä väylältä. Ruotsalaiset heittää miljoonan kaikilla tatuoinneilla. Yhä hassuin mahdollinen ääliö ja niin vähän niin tyhjästä.

Lievä aivotärähdys kahdelle seuraavalle vuodelle herättää huolta. Miehen nimi on Berryberry. Moninkertaiseen pakettiin liittyy huolestuttava piirre. Miehen nimi on Pipatti. Työntekijä Pietarin uudelle jalkapallostadionille. Venetsia kuulostaa aina vain itseltään. Dollarin setelit putoilevat käsistä, mielialat puolesta ja vastaan Vilnassa olisivat katastrofi.

Kuulinko oikein: syrrealistinen?

Venäjällä riittää aurinkoja, punaisia ihmisiä silhuetissa. Miten hirveä kohtalo, toinen, lopullinen kuolema. Pyhistä pyhin, jonne vain valikoiduilla oli pääsy kaikista hyökkäyksistä huolimatta. Aurinko on silmä, ja valo jaksaa vaikka väsymme. Kallot talosta taloon kerran vuodessa syntisten puolesta. He ovat täällä keskuudessamme. Moni pelkää kuolemaa, joka voi tulla milloin hyvänsä syvällä sademetsässä. Matka oli kestänyt pitkään, ja miehet olivat levottomia. Kirjoitus ja matematiikka löytyvät näistä rakennuksista. Pätkä karkeaa köyttä valutti vertaan. Miehen nimi on Cruickshank. Ristiriitainen kansa, mitä heistä tulisi ajatella? Heistä, jotka surmasivat rakkaudesta Italiaan. Hautausmaa pelasti Genovan tuholta, tuholta Genovan. Käytävä, joka tehtiin vain itsensä kauneuden vuoksi. Kohtausta johtaa viehättävä enkeli, kuolema itse on kukistettu.

Elämä naisen muodossa, taistelu hyödytön. Luominen alkoi täällä. Oltiin maailman rajalla, hiekkakaupungissa. Keitaalla aaseja, sillä puuvilla on alueen tärkein tuote, vaivalloinen ja vaarallinen. Suolalla on tiensä, huutavan hiekan juurella. Kuulinko oikein? Kaksikielinen viulu soi. Emme oikeastaan tiedä mitään, mitä ei olisi jo tiedetty. Silloinen tyyli suosi seitsemän hahmon ryhmää, tuskaa, rauhaa ja mielen tyyneyttä. Se on kaksikymmentäkuusi metriä korkea, läntisen taivaan ympärillä, sulokkaissa asennoissa. Maallisen elämän murheet, kun silmien edessä väikkyi paratiisi. Neljännes maalauksista kuvaa puhdasta maata ja tanssia, joka tuli länteen Kiinasta. Tuulispäänä kieppuvat tanssijat kohti taivasta. Nyt tanssi on laannut, vain sen kuvajainen on säilynyt luolan seinillä. Kaikki on toisin, kevyesti kohti kiinalaisia pilviä. Magentan värinen vuori, hihat hulmuten. Uni oli ollut hyvin elävä, sellaisen voi nähdä vain ihminen, joka on vuosikausia tutkinut temppelien taidetta.

Valo on kova ja häivyttää näkyvistä melkein kaiken. Taiteilijat ovat jääneet tuntemattomiksi. Heistä ei tiedetä edes nimeä. Tässä saa aavistuksen siitä, millaista elämä oli. Pahin uhka on hiekka. Niin paljon kuin haluat.

Laiva on rakennettu järven pohjaan ja on siis uppoamaton, kuten Kiinakin. Mies pääsee hattu päässä muistomerkin sisään ympärillään vanha maailma. Uskomaton jäänne, ja vierailu on pian ohi. Turhauttavaa. Mies haluaa ötököitä. Käärme maistuu hieman kumimaiselta. Maailman pisin hautausmaa, kuin maailman reuna. Soturien tyhjät kädet, läpikuultavat ruukut. On nousemassa myrsky, joka pyyhkii hämähäkinseitit. Voima on vanha ja väsynyt. Siihen on varauduttava ykkösketjun voimin. Yksi kättelee kaikki, grafiikka katselee ja kuuntelee.

Nousua siivittää tukku hyviä ominaisuuksia, joilla täytetään teatterit. Siitä kertoo Matti. Aurinkoja on kolme. Muutoin aamu on pilvinen, ja itku tulee silmään. Nyt aurinkoja on jo parikymmentä. Yksi on punainen pallo Intiassa. Pohjoisessa leipä on pääruoka, nyt siihen tuli reikä. Tämä on suuri häpeä. Tässä tuntuu kumina. Sumu peittää. Pojat nauravat. Vuohelta, joka on musta, lähtee henki. Tanssitaan nuotiolla. Ensin syödään makeaa. Sotilaat tarvitsevat voimia. Vatsa on kauppiaitten osa. Mukava hetki, meren antimia ja kookos. Kaikki on kaaosta, ja sitten asiat vain yhtäkkiä järjestyvät merellä. Sillan punaiset pylväät, pippuri kiipijä kuten viini tai vanilja. Teenmaistajalla neljätuhatta sanaa. Punainen kala puhuu toiselle punaiselle kalalle. Ruoka on maalattu perusvärein. Jonkun nimi on Lolo.

Kun kuva on väärinpäin, mikä on väärinpäin? Nykyinen rakenne on kelvoton, suuri vaarojen lähde. Askel ulos maailmasta, siellä ei tapahtunut mitään. Tässä kehittyy joka päivä, aina oppii uusia asioita. Isoisäni helistin, ei millään pahalla. Kuvan voi varmasti värittää. Se on aika yes Euroopan kartoilla. Yli vaikeistakin kiusauksista, aika alkaa nyt. Kalaa pään päällä.

Jos masentaa, ahdistaa tai stressaa, voi vetää kiinalaisen kipaleen, joka ei merkitse mitään, mutta on jännempää kuin miltä näyttää. Tulen lietsominen on aina yhtä kivaa ja taivaallista. Aika on kumia tai paahdettu ankka. Kauppa käy. Hirviöt paperia. Ei hassumpaa. Maistuu kengältä. Riisi on solisti. Jos sitä on tarpeeksi, voi lentää.

Ole rohkea, ole kaunis. Sukella täysillä mukaan siihen, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Neljä taputusta. Niinhän se oli?

Ehkä lennänkin. Hän on herttainen, fiksu ja hauska. Pidämme jopa samoista kirjoista, vaikka olen idiootti. Hän sen sijaan on hauska ja suurenmoinen, ei itsepäinen typerys. Koskien seuraavaa, missä tuulet käy, löytyvät itsensä kimpusta. Sehän on hyvä asia, mutta onko se sallittua? Ihan pieni leikkinen mökki, kolme herkullista makua ja kehitysmaat. Miehet ovat erilaisia. Unohdimme sen kumpikin. Olemme kuin luodut toisillemme. Pälä, pälä, pälä. Hän on leijasuunnittelija ja liimanhaistelija. Suljen silmäni, jotta se olisi vähemmän tuskallista, ja nainen lausuu rahat pengär.

Pöydällä muovia, keltaista ja läpinäkyvää. Ei saa selvää. Kello käy takaperin joka aamu. Kuolemantähteä rakennettiin yhdeksäntoista vuotta. Negatiivinen väri, kylmä ja etäinen. Uskonnollista taidetta, tiukka katolinen kasvatus, kalliimpi kuin talo. Maallinen valtakunta tarvitsee tasa-arvoa. Meitä vahditaan ostoksien kanssa huonon käytöksen vuoksi. Tarpeeton toisto. Hevonen on rautias, tuollainen kukkakeppi, enimmäkseen roskapostia. Kuva kuuluu entiseen elämään, kaksi luodinreikää rinnassa, kuninkaitten kokoa. Se on loppu nyt, ja Suomi on suuri maa. Sen luonteessa on jotain totuttua suurempaa. Ehkä miliisi voi auttaa. Kahdet erikokoiset kengät, kolme eri-ikäistä ruusua. Ei pidä kääntää selkäänsä ovelle, ruusupuskasta, metsällä. Kaikkien toimien pitää miellyttää Herraa. Tuskan päärynä, hintelä, ujo, vetäytyvä, kriisissä. Poltettu, ei identiteettiä. Elämä on hyvää ja seuraa toista kuin koira. On ratkaisujen aika, kun tiedät mitä haluat.

Kuka kiittää ketä ratsailla tai ase kädessä ihannemaassa ja silti linssi menee huuruun. Pariisilaiset ovat jossain määrin erilaisia, tavallisia ihmisiä, joita tuotiin kuulustelukoppiini. Kääntää toinen poski, se esti minua toimimasta kuulustelijana. Kysymys kuuluu, miksi, miksi kantaa kivääriä Eedenin puutarhassa. Sen saa kuulemma itse päättää Ranskan puolesta.

Timantinkovaa rautaa, isännän vanha ompelukone ja iso komea laiva. Jotain pahaa mielessä. Ja tyttöjä, jotka menevät laivoihin, luennolla, viipyvät kesässä ja vaihtavat sydämiä. Se on eri versio. Siinä se vaan on, tavallinen, siellä annan sinulle rakkauteni, kaikkinaiset kalliit hedelmät. Pistaasit soraa, mutta ompeleita tuskin huomaa, mikä kuulostaa synkältä kuin sähkö.

Onhan jalkapallo ja televisio, vaara roikkua ikkunasta alasti yhden käden varassa. Itsensä bensiinillä valaneet ihmiset, joihin poliisi käyttää voimaa ja käsirautoja. Ei saa kertoa, missä on tai kuinka kauan. Ei edes itselleen. Joskus se toimii, jos tuntee syyllisyyttä, mutta shoppailu on pakottava tarve, niin kuin kuvat seinällä, jotka kertovat elämän aiemmista vaiheista.

Lähteä vieraan matkaan kirjoittamalla itsestään. Muiden heikkous häiritsee vain, jos se on seksuaalista. Pitäisi suuntautua muuhunkin, ja se tekee ihmisestä haavoittuvan. Siksi tarvitaan hoitoa. Rakastaa tilaansa niin paljon, ettei painaisi nappia, joka poistaisi kaikki synkät ongelmat. Sininen sana: semmoinen, joka ymmärtää. Taju siitä, mitä ääni on.

Bassot kumisevat ikävää. Ihmiset ajan tasalla. Olisi kiva saada asiat jaloilleen. Miestä osoittaa punainen nuoli. Se on tärkeintä, vähän niin kuin pieni merenneito ensi kertaa nähtynä. Nyt on tullut raja vastaan. Tilanne on päivänselvä. Tätä tapahtuu. Tila on ehdottoman tärkeä, jotta malli saadaan toimimaan. Se ei tullut yllätyksenä, joten päivitän vähän tietoja.

Emme löytäneet höyheniä, jotka olisivat tarpeeksi rentoja. Olin tainnut tottua paniikkiin. Sitä ei saanut tarpeeksi sileäksi.

Silta kulki Tonavan poikki. Ihmettelin sitä itsekin. Tieto oli silti tärkeä, jotta ymmärtäisi idean. Tämä kävi jännittäväksi. Siihen oli syykin: miten käyttää aikansa oikein saadakseen patjan seinälle. Verhoja ei tarvittu, mutta voiko prosessia nopeuttaa? Lyötiin kädet yhteen tyhjässä salissa. Siihen saattoi mennä puolikin vuotta.

Asennettiin rumpu. Siinä se roikkui. Siinä oli ainesta, se kuului päivään ja iltaan. Mutta missä olivat kimmeltävät miljoonat ja lauantaileikit? Oli muutettava pois Porista.

Odottaa sopivaa hetkeä, nuolen lävistämä sydän pähkinänkuoressa. Vapaus on historiaa, mutta tapeteista täytyy neuvotella, Volga metsässä, koivun ja kuusen juurella puoliksi maan unohtamana. Siis mitkä ovat aineen todelliset vaarat, siihen etsitään vastausta. Muodollisesti asiasta päättää Ranska, Saksassa mielipiteet ovat jakautuneet kahtia, etenkin kun nuori mies autoineen päätyy kirkon katolle, toisin kuin nämä kreikkalaiset, jotka ajattelevat lastensa parasta eivätkä haudo koston ajatuksia. Ja onhan toisaalta nainen, joka tietää mitä tekee pukiessaan hymynsä liitteeksi kirkkaan keltaisen puseron. Tai helppo elämä, sellainen joka antaa kaiken anteeksi siivosti, rauhallista värimaailmaa etsien.

Yhden asian sanovat heti kättelyssä: söitpä mitä tahansa, saat kenet tahansa. Mitä väliä. Voisi olla Pitäjänmäki, palveluksen velkaa, tiilet käden jäljiltä, rahaa enemmän kuin tavallisesti. Sittenhän kaikki on hyvin. Mieluummin ei. Mitään kiloa painavampaa ei saisi nostaa kuulokkeet korvilla sähkönousujen kanssa. Tuotto on varma seuraavat kaksi vuotta, niin kuin viimeksi. Miten se toimii, älä kysy. Pikku hetki, olkaa niin kuin kotonanne. Näyttääkö siltä, että tämä on leikkiä? Kukaan ei tykkää ajaa pimeässä. Fiksu ja aikaansaapa ihminen liikkumattomana peilissä.

Talo valtiolle tuli vähän äkkiä, tyttö päästään sekaisin, ei tyhmiä riskejä syksyisessä metsikössä. Kaiken lisäksi soitto ja laulu olivat upeita. Tarkoitus oli tehdä jotain omaa.

Löysimme pinkin talon. Opettelimme miten äänemme soivat erilaisissa tilanteissa. Minne voisin painaa pääni viimeistelemättä, ilman ajatuksia Los Angelesissa. Huone oli suuri, ovi oli tässä, portaat tuossa. Sai olla kamujen kanssa ja tehdä musiikkia jälkipolville. Aurinko siunasi valollaan ihmisiä, jotka vaihtoivat instrumenttejaan. Metsä joka oli peilissä. Helppoa kun sen osasi. Ilma tuoksui musiikilta. Laulu oli historian tunti, tivolin vierailu, työskentelyä hiljaisuudessa. Olimme nälkäisiä, tuskin elossa, uudesta vinkkelistä. Se neliminuuttinen muutti kaiken, sävelistä vai sydänsuruista. Mieluummin antoi viedä sen uusiin seikkailuihin. Monet odottivat syksyä, jolloin elämä alkoi, elonkorjuun mukana. Äänessä soi huoli, ja unohdin kitaran. Loppua ei kuulu valmiissa tuotteessa. Musiikki oli hyvää. Puhalsimme kahta kosketinta. Ja niin edespäin.

Entä ihmisten mielipiteet? Kiistaa syntyi leikkauksesta, ja monet osallistuivat politiikkaan, koska sillä oli epävakauttava vaikutus. Muiden maiden historia: avuttomat ihmiset vihan armoilla. Emme voi pelastaa jo kuolleita, mutta jossain vaiheessa isähahmo on tuhottava.

Paikat sikin sokin kylmässä asunnossa, rapistuneessa harmaassa talossa lumen keskellä. Jätteiden seassa Pahan kukkia. Näin työt valaistaan, ylhäältä käsin, jotta kädet näkisivät. Aamulla noustaan sängystä. Monet etsivät kirjoja. Talo palaa. Terapeutti ei päästä tanssikurssille. Keitto on erinomaisen maistuvaa. Koulussa menee ei kovin hyvin. Ne on idiootteja, kuten otsassa lukee. Mutta ei syytä huoleen. Blake on lahja.

Kaivoon putoamisesta voi seurata mitä vain. Tämä on eri tutkimus. Kaikki tehtiin miehen ehdoilla. Oli raskasta kun hän halusi salata kaiken. Mutta sen näkee, kun ihmisen kasvot pysähtyvät. Sodan jälkeen näky päätyi maalaukseksi. Tiestä tuli läpimurto. Tärkeintä oli pyrkiä säilyttämään puhdas mieli. Innoitusta ei pitänyt päästää haihtumaan.

Tuolit pyysivät tulla maalatuksi. Niin ja koivut hujan hajan tai suorassa rivissä. Kuuset lumisessa maassa, kauneuden vallassa. Signaali tuli etelästä, mutta miten tänne saisi toimivan tussin?

Olisi asiaa. Hienot vaatteet kodittomalla, pitkäsäärten geenit ja hyvät hampaat. Kipakka temperamentti, ei silminnäkijöitä. Firma tekee käteiskauppaa, ei paha ihminen, joka murtaa peukalot nopeasti ja tehokkaasti. Nuket pystyvät mihin tahansa. Rotta livahtaa jätskille ilmoittaakseen paluustaan. Ei ihme, että ovat tuppisuita. Mokat ovat oma lukunsa, epäröinti napin painamisessa.

No, jatketaanpa, eikä välitetä lentävistä näyistä. Kolme miestä penkillä puistossa. Todisteita tasan viisi, sen kuudennen lisäksi. Kantille kolme vuotta leiriä, siihen tyssää teidän suunnitelmanne. Ja kaikki on puulaatikossa yhtä järjetöntä. Joskus meidän merkillemme käy vielä kehnommin, tässä lehmusten alla, Galileassa. Siis kulkuri, yksin maailmassa, jokunen taikuri tai valehtelija. Sotkivat kaiken mitä puhuttiin, nimittivät koiraksi. Alkoivat vihata rahaa, mikä ei liity olennaisesti tähän juttuun, hyvät ihmiset. Onneksi niin ei käy, vaikkei sekään kyllä auta. On tullut ilta ja pimeä, jotta valot pääsevät tehtäviinsä. Yksin, aina yksin. Pää irti.

On matkan pää, kun rakkaus alkaa. Kehitystä havaittavissa, ja äänet väkijoukossa katoavat. Pimeässä portaat tai polku taloon, joka lienee koti itkevälle naiselle. Maestro kyllä saa säveltää rauhassa, myös huonoina hetkinään. Mitä hyvänsä voi tapahtua, ja parempi niin. Seksi mutkistaa asioita. Sääkin on ihan sekaisin, taivas sisällä. Joka hetki varuillaan, osoite kengässä. Talo pitää puoliaan arvokkaasti, niin kuin ihmiset. Noutaja on autollinen toisia, pianon ääniä seinän takaa, lunta kevyesti, maahan kiirehtimättä. Peilin ohi peremmälle, missä on kukkia. Palmu kuuntelee selloa turvassa, leijonan kidassa pianoa sormin koskematta. Mätä perunakin on tärkeämpää kuin aika. Seinästä vettä, musiikkia puun sisältä. Mitään ei jäänyt.

Se on kuulemma hyvä. Historian hauskin huomisen työlista: muista pysytellä erossa synnistä, sillä merenkäynti voi olla rankaa, jäykkää ja etäistä. Jatka siitä. Anna anteeksi.

Mies myy kelloja, ajetaan vasemmalla, tietä joka on punainen, niin kuin kaikki maa. Tästä tulee valo. Painamalla nappia näkyy kuva. Euroopassa monet kuolevat, tehtaat valmistavat kastikkeita, saippuaa, ruokaöljyä. Päällä liikkuu banaaneja, kunhan on rahaa. Autot eivät mene minnekään. Limonadia vihreässä tai ruskeassa pullossa. Parasta syödä ennen kuin Jumala käskee lopettaa.

Kuljemme koko ajan paikasta toiseen. Siinä kaikki. Koirien perässä halki jäätyneen maailman. Teemme niin, koska aurinko antaa meille elämän, tai verinen karhu jota vaaralliset vedet ympäröivät. Se täytyy nähdä, minimimäärä merkkejä, jonka perusteella jonkin asian erottaa ihmisen tekemäksi. Näkyvissä ainoastaan Buddhan kasvot, sohvan kokoiset varpaat, valmiina tulemaan maailmaan kun sen viimeiset päivät koittavat. Kultaisesta portista valtavan tyhjän pihan yli katsoo Rastrelli, unelmoi koristeet, koristeiden koristeet ja koristeiden koristeiden koristeet, vesille työnnettävän veneen, pienet vasket, intiimit syleilyt, aikakoneen. Siellä missä hiekkaa tehdään yöt ja päivät, siihen asti kunnes se on valmista. Silta joen vai joki sillan vuoksi, on kävelijälle eli sillan eli joen ylittäjälle sama. Niin kuin ovi tai oviaukko, kummastakin pääsee sisään tai on pääsemättä. Takaperin, nurinkurin tai ylösalaisin. Saha, kenkä ja sormukset, kunhan ette kerro kellekään.

Ihmisen hampaat lentävät. Vahva pukuni, nainen sanoo haava otsassa. Lännentarina muutamassa hetkessä. Ratsastajapatsas, joka on puoliksi puu. Pantteria ei näy missään, ja vanhuksen suu on tyhjä, vain siksi että se on lakiin kirjoitettu. Huoneista kuljetaan käytävän kautta toisiin huoneisiin tai ulos. Lukee kirjaa, kunnes nukkuu. Avaimet heittää ikkunasta.

Anteeksi, verinen tomu, joka sodan koirat päästää irti. Haluamme tietää miksi. Kyyneleet rakkaudesta puhukoon. Kuoleman syyt on viety kirjaan, hyvä että Rooma pääsi siitä. Hyvät teot jäävät elämään, paha seuraa miestä hautaan. Oi ymmärrys, joka paennut on järjettömiin eläimiin. Silloin joku maksaa kalliisti tai makaa tuossa. Ette ole kiveä, olette ihmisiä kivisillä portailla, joita varjot kuluttavat. Jos vaikka suola loppuu.

Ikävän kunniaksi hyvää, pitkästä aikaa pienet ikkunat. Kunhan siihen ei mene kauan. Läpinäkyvä pää, siinä sen näkee. Se selviää kyllä samalla aaltopituudella. Hippu kasvaa vuoreksi, pelliltä on hyvät näköalat. Jeesus on runoelmassa ilmielävä.

Tietäkäätte, että maanantaisin on tyttö kuumempi kuin T-mallin auto. Kaupungit sikin sokin, kaduilla märkää joka heijastaa vain oman harmaansa. Kaikkialla portaita, veljiä jotka kanssamme huutavat Jumalan nimeä. Hyvää luille, tähtien tiedettä. Ettekö muka tienneet, kuinka rukkasia siedetään, mistä juodaan burgundia. Hyvä on. Fantasian vuoksi tarinasta oli sovittava. Sokeria töissä, ja taas portaat.

Toisinaan selitystä ei ole. Kunnes tulet hulluksi. Eilisestä puheen ollen, joskus suhteet vain päättyvät. Ja koira muuttuu kissaksi.

Toisaalta mukavaa kun löytyi ajanviete, josta kaikki voivat nauttia. Silti jokin vaan ei tuntunut oikealta. Se näkyi vedessä. Kolmatta pyörää ei ole, eikä tämä ole harjoitus. Tai pyramidihuijaus. Kaikkia sattuu joskus. Ihan niin kuin puhuminen auttaisi. Kaikki itkee joskus. Valot saa nappia painamalla, mansikan makuista toimintaa missä tahansa, milloin tahansa. Paras kertoa loput säännöt huomenna.

Nännit yritettiin epätoivoisesti lisätä jälkeenpäin. Kaikki meni hienosti, ja löysimme tien toiseen maailmaan. Sillä oli hintansa ja loppu tuli sekunneissa.

Tuollainen olisi pieni puu, jos siinä pysyisi. Puisia rakennuksia ja aurinkoinen portti, jota ei enää ole. Ihmiset pitivät paikasta, eivätkä halunneet sieltä mihinkään. Näinkö meille käy? Hidasta hiipumista pikku hiljaa.

Vaaleanpunaiset sukkahousut tytöllä, naruin sidotut sandaalit, musta mini, kantaa hedelmävatia ja italiaa päässään. Viisi väittämää, joidenkin sanojen paikalla tyhjää täytettäväksi. Vankileiri suljetaan vasemmalla kädellä. Säästöt tarkoittanevat, palmu kuuntelee. Lakko kestää maanantaihin, puhelu tallentuu. Kameran eteen ei lisätä pakkasta. Uinuvilta eivät muutokset karkaa, lattialle puiset palat. Tyynyssä leijona, säteilyä kirjekuoresta, että saa ihmiset nauramaan. Sitä oikein kirkastuu kun ajattelee ja suustakin tulevat oikeat sävyt. Kissan kontit, joku viisaampi minua, ei yhtään rumaa kohtaa.

Ennen kuin totuin siihen, tämähän oli maailman paras paikka, kultapallo. Joku sanoo ei ja nyökyttelee päätään, puree huultaan. Keho ei osaa valehdella viestejämme. Vaikka huomaamme rahat ja huonot elintavat. Toiset ovat hyviä tulkitsemaan puhetta, mikä on ovelaa, vaikka tietää tulleensa bluffatuksi. Silmiin katsominen auttaa keinottelemaan lepakot.

Virsi loppuu joskus, hänen toinen puolensa. Nyt on aika toteuttaa unelmat, perhesaaga sekunneissa. Todella surullista. Ilman pyjaman housuja emme juuri käy ulkona. Kaksi tai viisi minuuttia riittää. Monet hallitsee mustan ja sametin ja tekee hyvää pikkupurtavaa. Sitä täytyy kunnioittaa. Ihan looginen juttu, valo ikkunassa, pikku hetki, kiila välissämme. Sen avulla löydetään eksynyt koira. Jonon ohi puuhun.

Mieti asiaa. Olemme oikeasti lännenelokuva ja silti jotenkin totta. Pitkä rivi miehiä mahdollisesti Suomessa, ja palmu kuuntelee kiltisti. Varsin suuri pudotus ja miehen viheltävä ässä kädet paperilla. Kauaskantoisia uudistuksia räntäsateessa, vaikka elämä on pilalla. Kuten oletettavaa on, se on kypsyystesti, koska öljyn uudelleenjako on yhä kesken. Tuntuu, että mikään ei auta. Viesti oli väärä vuositolkulla. Pling, ja nimi tuli tutuksi. Se oli kuin rakastuminen. Meren olemassaoloa ei aina muista, kun ei muista rantojakaan.

Toisin kävi. Opimme yhtä ja toista. Noutaja noutaa, niin sitä pitää. Sormus sormeen ja ase vyölle. Siihen kyllästyy. Nainen näkee oman kuvansa. Yölläkin kukka kukkii. Mies on vuori. Huomenna unohdetaan järjestys.

Siinä hän on. Annan teidän muistella. Se on kätevää, koska kuvaa arveltiin pilaksi. Karmivaa, kuten sanoin. Vien teidät minne vain haluatte. Sehän olen minä, pikkutarkka tekemään virheitä, lopettamaan keskeneräisiä asioita taskussa pienen pieni salaisuus.

Se oli kesätyö pyörämatkan päässä. Joku tilpehööri, jäitä lasissa. Vuokrasin yleensä huoneen. Siellä oli hyvä tunnelma ja valo, joka näki ihmeitä. Odottaessaan saattoi lukea tai laulaa. Satoi kaatamalla, olin paniikissa.

Tällä tavoin en oppisi koskaan rakastamaan. Olen käynyt sitä läpi ja surrut. Näin kävi.

Vartija ei tee kierrosta joka tunti. Sotilas ampuu lumessa makaavan loukkaantuneen hevosen. Punaposkinen tyttö saa kuulla totuuden. Kaikki tiet länteen on katkaistu. Naisella sylillinen heiniä. Vasemmalla ja oikealla vaanii kuolema.

Näpit irti. Sotilas, poika vain, syleilee äitiään. Nyt hän nukkuu, tai on kuollut. Hauta on pieni luminen kumpu ja siinä puinen risti. Päästä meidät pahasta. Hevoset vetävät kuormia jään yli. Lastenvaunut, kuollut hevonen. Lapsi tulee maailmaan, tyttö. Ilta hämärtyy, hevosten karva on lumessa. Aamu valkenee. Lentokoneen ääni. Kaksi hävittäjää aloittaa tulituksen. Valkoinen hevonen karahtaa takajaloilleen. Vaunu vajoaa jäihin. Mies sukeltaa pintaan ja saadaan nostettua jäälle.

Ehkä näin on käytävä. Meistä ihmisistä ei ole väliä. Vauva itkee. Ihmiset värjöttelevät harvaan laudoitetussa vajassa. Toivo tulee puheeksi. Suudellaan. Nainen katsoo pieniruutuisen ikkunan takaa.

Huhtikuu. Ruoho on vihreää. Ollaan pyörien päällä taas. Jolla on liikaa, antakoon omastaan. Kreivittären pyörä nostetaan autosta. Täitä riittää omasta takaa. Syödään ja nukutaan ulkoilmassa. Käki kukkuu, syylliset ammutaan. Kaikki etsivät jotakuta.

Auto jatkaa toiseen suuntaan. Nainen nousee portaita. Mies penkoo muuton laatikoita. Kranaattien iskiessä linnut nousevat lentoon. Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa. Nainenkin on varis! Mies lupaa sateita. Kaikki on tuhoutunut. Olet itsesi pahin vihollinen.

Mies ja vaimo vuoteessa, mies vasemmalla, vaimo oikealla. Ihanan väriset huulet. Taitaa olla puheen paikka. Kuulinko oikein? Sekä koira että poni, tai siis hevonen. Emme odota ihmeitä. Kaipasin sinua, mies sanoo. Voi tuota sinun suutasi. Piirrätkö pisamiakin? Kun sain vaeltaa kukkuloillasi, en halunnut itkettää sinua. Öisin on vielä tukalampaa. Oli typerää päästää mies sisälle. En ajatellut. Jätetään se lakimiehille. Siihen on vielä aikaa. Tämä oli virhe.

Miehet puhuvat suupielestään. Siis miesten puhe tulee suupielestä, vaivuttaa uneen, tyhjentää taskut. Huipulle syntyy tilaa. Hän on ratkiriemukas ja asuu Manhattanilla, ei pidä perunalastuista. Siskokin on sihteeri, lukee muotilehtiä. Haluaa asioita, joita ei ole edes nähnyt, toisin kuin äiti lapsuudessa.

Pitkä ulottuvuus tuntuu erilaiselta. Sama koskee ihoani. Aika on tekijä. Nyt on mahdollista milloin tahansa. Kone alkaa liikkua. Kone värisyttää. Kenkä putoaa jalasta. Tuuletin on ihana, kun se vilvoittaa, tekee asiansa. Ei tiedä, miksi itkee. Myy rottinkihuonekaluja, mutta on turhamaisuuteensa tympääntynyt, tekee hiuksistasi eloisat.

Teidän kaltaisenne kirjailija on vahvassa asemassa rohkaisemaan ihmisiä kuuntelemaan rönsyjäni. Saaduilla voitoilla oli kova hinta. Siihen sekoittui tunne, etten koskaan haluaisi itse kokea samaa. Sotilaita ruokapöydän ääressä. Sitten lapset toivat kurpitsoita. He sanoivat ääneen, miten asia oli. Nyt oli jo kelirikko. Tavoite päästä Moskovaan kirkkaana mielessä. Yöt olivat pahimpia. Aika mateli. Täit vilkastuivat lämmössä. Oli hiirenhiljaista. Oliko joulu vielä olemassa vai oliko se harhaa, johon yhä uskoimme.

Päämäärä oli lähellä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Siihen me jäimme, lumiselle lakeudelle. Totta kai se pani miettimään. Hävetti mennä parturiin. Häviö oli vain ajan kysymys. Niin se vain oli.

Kenraali, joka kantoi karbiinia kuin rivisotilas, eikä tehnyt eroa postinkantajan ja kreivin välillä. Kunnes mitään ei ollut jäljellä. Mutta siinä oli myös vaaransa. Yksitoista päivää, ja sitten hän oli poissa. Seinällä pysähtynyt maalaismaisema. Katossa lamppu ilman varjostinta. Kirjoituskoneen ääni. Se oli ennen kuulumatonta. Se ei saanut olla totta.

Loppu oli tullut. Totta puhuen en ajatellut mitään. Halusin vain jäädä henkiin. Siitä näkee unia.

Iso, epämääräisen muotoinen sali, siellä täällä vuoteita ja kerrossänkyjä. Mies raapii päätään. Toinen lausuu sanoja, sanoja, sanoja. Oi muista mua rukouksissain ja anna vitonen. Katossa öljylamppu vinossa. Ryysyjä, niiden alla ihmisiä. Jakkara. Miehen päässä ruttuinen huopahattu. Parempi jos palkitset hyvyyteni jo täällä, mies sanoo. Lippalakki ja parta, molemmat venäläistä mallia. Nenä ruttuisessa naamassa. Nuori mustakulmainen mies kuviollisessa paidassa. Varrelliset saappaat. Vanha parrakas mies lämmittelee viluisia käsiään. Nähtävästi lähtö edessä.

Elävät ilman kunniaa ja omaatuntoa, eikä kirppu ole kirppua kummempi. Seiniin on matkaa, mutta ei sen väliä, niissä ei ole mitään katsomista. Naru vyönä miehellä, joka on palo. Onko hän ollut paroni? Ihmisinä synnytään, ihmisinä kuollaan, kiertolaiset taivaan avaruudessa. Kyllä meidän kelpaa. Herramaisuus on kuin isorokko: ihminen paranee, arvet jäävät.

Nuori mies ja haitari, risaisissa housuissa. Naisia kukin. Ruttuinen peltimuki.

Elämä tekee pedoksi, nainen sanoo. Olen liikaa täällä.

Poliisilla kaksirivinen tumma päällystakki, isokokoinen vyönsolki, parta molemmin puolin poskia. Huiviin kääriytynyt nainen ristii itsensä. Pitelee seinistä kiinni ja voihkii. Siksi olen tullut pehmeäksi.

Läiskitään korttia ajan täyttämiseksi. Olisiko kaikki murheet koottu tähän maailmaan? Muisti mainio. Ala vaan valmistaa itseäsi. Seiniin on pitkä matka, ei niissä ole katsomista. Nainen sairas, kuolema lempeä meille kaikille. Apinoilla vain tunnearvoa. Nolottaa tehdä tätä sinun nähtesi.

Saat puhua minuutin, sitten et enää puhu. Kysy, johtuiko se apinoista.

Pudotan avaimeni, mies kengissä ruohikolla. Hedelmät halkeavat. Tapan sinut kaikilla tavoilla. Tulee nälkä, monta monituista vuotta myöhemmin silmästä menee näkö. Kaunis pitsiverho. En halua vaihtaa puheenaihetta, kaikkea mitä oli, tumma nainen punavalkean mekon alla. Muovipussi päähän, osaan pidätellä henkeäni pitkän aikaa. Tuo tuossa on rinta, aika pieni, sopiva. Pöydällä televisio, jossa on kummalliset raamit. Huulet, jota katselisi, luojan polvet. Apinat kultaa, palkkio kolmeen osaan, laupias Jumala.

Maan päällä jossain löytyy totuuden maa. Sen täytyy löytyä.

Lurjus sinä olet etkä mikään oppinut. Kaikkea sitä keksitään. Ovat perustaneet uuden uskonnon, ja menen katsomaan sitä. Olen avun tarpeessa. Olen varas, varkaan poika, myrkkyinen matelija. Se nähdään. Tikkaat jonnekin, mitä ei näe.

Täytyy asettua paikalleen ja rukoilla maailman syntien tähden. En minä ole sinua tyhmempi. Koetan olla ihmisiksi. Miten kaunis harmaa on. Hölynpölyä valehtelet. On hauska saada ihmiset hyvälle tuulelle. Älä kysele enempää.

Mitä mietit sinä, joka elät koiraa kehnommin? Pillini on tässä. Hiljaa, nyt minä puhun. Kajahtaa komealta. Kamelilla ei ole korvia ollenkaan, se kuulee sieraimillaan. Jollei ole käsiä, ei ole ihmistäkään. On siis totta, että kalatkin juovat vettä.

Rakenteen etuna on, että sitä voi jatkaa mistä tahansa.

Aikamme on nyt. Vihreät hansikkaat, kaunis keltainen, kirjailtu takki. Mustatakkinen vanha mies pyörätuolissa, keppi kädessä. Nuoren tytön totinen hymy. Presidentti vielä kaksikymmentäviisi minuuttia, matkalla Teksasiin. Ja toinen. Portaat alas on kuljettava.

Katrina on puheissa. Sininen huivi, punainen huivi. Punainen solmio, ihmisten meri, sininen matto. Portaat alas on kuljettava. Muista hengittää, muista nielaista. Ihminen on punertava elävä pinta. Kolmen sotilastorven musiikki.

Kätellään. Puhetta ei kuule. Suudelma naisen poskelle. Istutaan alas. Senaattori puhuu. Ihminen on punertava meri. Jonkun kengän pohja. Mark this morning. Kaksi mikkiä. Rukoilkaamme. It all comes from You. Nuori on sulkenut silmänsä. Taivas on sininen silloinkin kun olemme eri mieltä.

Sielun kuningatar hatussa. Laulussa järjettömän hidas tempo.

Oikea käsi pystyssä. Air and Simple Gifts. Viulu ja sello, puhallin, koskettimet. Pianistilla mustat torikauppiaan sormikkaat. Musiikki musiikkia loputtuaankin.

Kaikki seisovat. Takeltelua. Tykkien vuoro. Puheen vuoro.

Mies katsoo vasemmalle ja mies katsoo oikealle. Naisella on punaiset korvaläpät. Mies puhuu käsin, nopeuttaa puhettaan. Aurinko vasemmalla poskella. Aplodeja. Yksinäinen patsas. Etusormi. Puhe hidastuu. Ääni ilmestyy äänen päälle. Tyttö ottaa kuvaa. Mies haukottelee. Naisen ääni miehen äänen päällä, sama asia, kaksi kieltä. Tauko. Portaat ovat seinämä. Oikea kämmen talvisen auringon valossa. Mies mustassa pipossa ja punaisessa takissa nyökyttelee päätään. Totista väkeä. Vasen etusormi. Oikea nyrkki. Sormus vasemmassa nimettömässä. Sädehtivä lippu takin liepeessä. Lehdettömiä, talvisia puita. Talven sydämessä, yhteisten vaarojen edessä, jäiset virrat. Emmekä kompastelleet.

Hyvin kiinni hetkessä. Pieni unohtunut parta alahuulessa. Valo tekee omiaan sinisillä portailla. Liivin napit kiinni. Pitkä, outo hiljaisuus. Pöydällä kolme juomalasia ja jotain mitä ei ymmärrä. Pitkä hiljaisuus. Laulua. Käsi sydämelle. Miehen harmaa päälaki. Erilainen päivä kuin kaikki muut. Äänetön torvi, outo nimi. Samat ihmiset kahteen kertaan. Musta tyyny oman muotonsa sisässä. Mustatakkinen mies pyörätuolissa nostetaan mustaan auton. Naisen kirkkaan punaiset sormikkaat. Portaat on laskeuduttava. Pariskunta nousee vihreään helikopteriin. Ikkunan alla keltainen kahva. Vesi heijastaa puiden oksat. Lavat alkavat liikkeensä. Kopteri nousee ja katoaa rakennuksen taakse. Ihminen on punertava meri.

Olen otettu, mutta nyt on aika rankkaa. Mies sillalta jokeen muovipussi päässä. Punatukkainen, venäläisen näköinen nainen maalaa huuliaan.

Täällä ei ole mitään nähtävää. Päiväsi meni juuri pilveen, ja yhtäkkiä olet sovussa maailman kanssa.

Kaupunki pimeni seitsemäksi tunniksi, ja minä olen väsynyt. Nokosilla. Minulla ei ole aikaa purkauksiin.

Mikään ei ole mustavalkoista. Toivun kyllä siitä. Lopulta kaikki käy hyvin.

Se oli tämä käsi. Todella huono ajatus. Jalkani. En enää siivoa hänen jälkiään. Yksi kavioista astuu pääskyn päälle.

Laumoittain hevosia kaikissa eri väreissä loputtomien tasankojen keskellä. Heleän keltaisia kukkia. Tyhjää tilaa niin paljon, ettei silmä kanna. Matalat joet vaihtavat usein uomaansa, siis nimeä. Vähien vesien virta, musta joki. Pari tuhatta vuotta vanha rauniolinna entisellä rantatörmällä, ehkä hunnien hävittämä. Kukaties lännestä tulleita sinisilmäisiä. Kauan sitten käytössä olleiden esineiden jäänteitä. Kaksi autopahaa, muutama hassu puu.

Siitä länteen kameli on olennainen tekijä ihmisten elämässä. Ja aina vitsauksena hiekka, joka uhkaa tukahduttaa kaiken alleen. Puuhun sidottu aasi jossain Aasiassa, missä maa on muhevaa ja hedelmällistä. Ylenpalttisen torin kuhina ennen siestaa. Peli punaisella pöydällä.

Mies oli tietenkin Marco Polo. Makaava, punainen Buddha, jonka silmä liikkumatta näkee. Ihmisiä, muutama kameli vuoria vasten, kansojen rippeitä paimentamassa lampaitaan. Pojat ratsastavat aasilla. Lampaat ylittävät puron. Ihmiset pystyttävät asumuksensa sinne, missä heidän vuohilleen ja lampailleen riittää laidunta.

Kolmen tuhannen metrin korkeudessa punapukuinen nainen, rikas ja väkevä, kehrää villalankaa. Uiguureilla ei ole omaa kirjakieltä. Voi syntyy. Keitto on tehty jakin maidosta ja teestä. Tee on uiguurien ainoa C-vitamiinin lähde. Kiinan muuri on lähes viisituhatta kilometriä pitkä.

Linnaan vie ratsutie. Täällä ei ole enää ketään, ketä pelätä.

Jotta tästä hauraasta tulitauosta tulisi kestävä, luksuksen on kyllä vähennyttävä. Kaikki kuulolle. Rakastan haasteita, istua baarissa ja murjottaa.

Toisaalta, miksi viedä kokaiinia Kolumbiaan? Olin kokonaan unohtanut viidakossa elämisen. Tämä kosteus estää minua ajattelemasta. En tiennyt, että se on tarpeen. Kyse oli siitä tytöstä. Aloin kirjoittaa ajatuksiani paperille, eikä siitä ollut tulla loppua.

Töistäni ei ole aina pidetty, joten joku soittakoon hänelle puolestani. Monelle tämä on miehuuskoe. Tai luulen niin. Miten voin todeta asioiden nykytilan? Tieto tulee pian, eikä kukaan voi sille mitään. Ja mitä tämä kaikki tulee maksamaan?

Enemmän aikaa yhdessä koko tammikuun. Haluatte varmaan nähdä sen. Tiedät liian paljon ollaksesi syytön. Ei kerrota siitä kenellekään muulle. Kerro vain mitä tarvitset. Kukaan ei saa tietää tästä.

Hän halusi minun puhdistautuvan. Huone oli tyhjä. Silloin halusin totella häntä.

On pimeä, syödään. Joku koputtaa oveen. Tapaan henkilön, joka jätti puhtaan elämän muutamia vuosia sitten. Nyt hän vastustaa syntiä, mutta vapautti hirviön. On niin pimeää, ettei näe. Kuoressa on toinen kuori. Puhelin soi. Olet tullut kotiin. Joko ehdit katsoa postisi?

Hänellä oli kaunis ääni, mutta hän valehteli. Kynsiä on kymmenen, mutta rakkaudella ei makseta laskuja. Siitä puhuttiin jo. Missä välissä ajattelit nukkua?

Aurinko on parempi opettaja. Sillä hetkellä tuntui, että koko elämä olisi vilissyt silmien edessä.

Huoneen muodosta on vaikea tehdä johtopäätöksiä, kun sitä ei näe riittävän etäältä. En halunnut menettää linjojani. En minä ole aina yksin. Ei tunnu missään. Lupaa minulle yksi asia. Nyt poltetaan kumia. Keltaisessa liikkuu jotain epämääräistä ja tämä tarina on tosi lämmin kasvutarina. Voi hyvin joka päivä tappajan jäljillä. En ole nähnyt sinua kahteenkymmeneen vuoteen, mutta tiedän sinusta kaiken. Tuossa lukee loppu. Olisiko liian intiimiä, jos syöttäisin sinua? Juuri noin koira sanoo, ja nyt voit avata silmäsi.

Tässä uudelleen maalatussa huoneessa minäkin olen ylpeä sinusta. Se on aina ollut unelmani. Pohdin sitä jatkuvasti hillittömällä voitolla. No, nyt sekin on myöhäistä leijonan karjuntaa.

Oli tarkoitus katsoa asuntoa, mutta katsoinkin naista. Kutsut ovat tänään neljältä, ja nyt se kiroilee. Ihmisten puhetta kuulee valikoidusti. Et tiedä, millainen urakka se on. Sain juuri loistoidean, ja nyt sinua itkettää. Onpa peijakkaan iso sana. Ai niin, en välitä tippaakaan.

Äläkä hyväksy vastalauseita. Kahdeksan viikkoa minua on liima, joka pitää kaiken yhdessä. Älä ikinä lähde luotani, maistuva kotimainen. Sinua on höynäytetty, enkä tiedä mitä tehdä.

Ihmiset eivät pysy kärryillä. Se on pelottavaa. Se on totta.

Ja nyt sinä olet pätevä johtaja keltaisessa päällystakissa. Ehkä sinunkin on aika katsoa peiliin. Puraisin kieleeni, mutta olen silti pahoillani. Kukaan ei oikein tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Torvet soivat komeasti, vaikka tässä maassa on vähän juhlan aiheita.

Tie oli pitkä ja kuoppainen, bluesin ruumiillistuma. Pian meitä tuijotettiin kuin olisimme kultakaloja. Saatoimme kokeilla vapaasti. Kokemus opetti, mitä kaaoksesta seuraa.

Happotestien ansiosta olemme pysyneet näin pitkään yhdessä. Hän tuntui elävän toisessa ulottuvuudessa. Hän opetti meille paljon ja opettaa yhä. Se oli ihanne.

Äänitimme puoli tuntia kaupungin raskasta ilmaa ja puoli tuntia autiomaan raikasta ilmaa ja käytimme sitä komppiraitana. Sain tehtävän tuottaa hirveää meteliä. Niin myös tehtiin, pianokikkoja. Kaikkihan keksivät koko ajan uusia ideoita flyygelin äärellä. Jokainen meistä on yksi pää ja värikäs hiljaisuus. Kun se meni metsään, kaikki hyppivät riemusta. Se laiva ei ollut ohjattavissa. Elämä jatkui yhtä sekavana. Emme tajunneet muuttuvamme jalat maassa. Sen kuulee tässä. Tältä se sitten kuulosti.

Valoa ajatusten välissä. Musiikki sopii tähän ajatteluun. Laulut ovat pään asia, jos kuppisi on tyhjä. Olemme pienessä huoneessa. Hänellä on kaikki mitä tarvitsen. Ihmettelen miksi rakkaus näkee sateen läpi kun teemme lauluja. Se vie meidät ajassa eteenpäin.

Pöytänne on tässä. Kolmas on tällä hetkellä ulkomailla. Ilmaannun ovesi taakse. Kaikilla on mielikuvitusta, enkä tarvitse muuta. Pitäisikö minun uskoa, mitä kerrot minulle?

Mitä ikinä tarvitset, hetken aikaa, yhdessä asumista, lihaa piiloon. Kaikki on cool, enkä vitsaile. Meidän pitäisi puhua, mutta en ehdi nyt, koska ajan partaani. Siinä vasta voimankäyttöä. Pelivelkasi tai se yksityiskoulu, ja minä kun luulin että katkot vain jalkoja.

Se mistä halusin puhua… Nukahdin kerran omaan oksennukseeni, ja paras ruska on sitä paitsi jo mennyt. Naisten salaisuudet tuntuvat niin hyviltä, koska useimmat miehet haaveilevat nukeista. Ikkunani läpi ei lennä ensimmäistä kertaa tiili. Tämän miehen kanssa ei ollut helppo olla samaa mieltä. Miten se näkyy yhteiskunnassamme? Päälle päin luonto näyttää sopuisalta. Kaikki pyrkivät kohti valoa. Siitä alkaa myös oma taisteluni. Minun lienee parasta paljastaa korttini. Selityksen täytyy johtua aivoista. Ulosteiden ja mädän lihan inho, siis yleisesti hyväksyttäviä ominaisuuksia. Prosessi alkaa näissä huoneissa. Valintaan käytetään paljon aikaa, kengännumero, allergiat, silmien väri. Pitääkö jazzista tai Aston Martineista?

Kylläpä kaupunki osaa olla kaunis. Mustekala, lemmikki ja kirahvi. Ne ja vain ne ovat kuolemattomia. Tarkemmat silmät, parempi suojaväri. Meissä ihmisissä on jotain todella outoa. Lehdet kääntyvät, ja silti haluamme olla miellyttäviä, silti halu lohduttaa on jäljellä. Jotain lämmintä pitää saada. Ajattelin vain, että soittaisit käsiraudat ranteissa.

Varjot ovat tarkoituksellisia, muuten istut loppuikäsi veden alla kiven takana. Sade kastelee matalan mökin, jonka ikkunassa koira haukkuu. Äänet ovat valoni ja soitan mieluummin muiden teoksia. Jonkun pitää vain muistuttaa minua nälästäni. Minä näen näkymättömiä asioita, kuten viattomuuden. Ja mihin kaikkeen aika riittääkään keskellä erämaan avaruuksia, kylmissäni, mutta nyt jo parrakkaan naisen kyydissä. Kylmä sydän taskukoossa, eikä hyviä ihmisiä ole paljon. Voitte jatkaa unianne. Perille on pari mailia.

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on puhelimen pirinässä. Mykkä puhelin on merkki, senkin suupaltti. Toivottavasti korkeus ei huimaa päätänne rahaa vaihtaessa. Väkeä on kuhisemalla, jotta voimme elää turvassa ja rauhassa. Hetki on juhlava. Kastan sinut Alaskaksi. Kuka on juonut tuosta viimeksi? Mistä nuo varjot tulevat? Ammuskellaan elokuvateatterissa, koska saarelta ei pääse pakoon. Tämä on varmasti tärkeä hetki, lahja Ranskan kansalta. Voisin ajatella sitä koko päivän. En pidä syksystä, rakastunut pikku vapaudenpatsas. Pudottaa nyt aseensa, näin kiperässä paikassa.

Sauma ratkeaa. Kymmenen sekuntia. Mies katsoo alta kulmain, mitä lihaa Caesar syö. Viha ei ole tähdissä, vaan meissä itsessämme. Jos hylkäämme sen kotona, ehkä kukaan ei katso. Teet minut hulluksi. Itken vuoksesi ja kaikki on hämärää. Lue loputkin.

Löysimme mukavan talon. Näkö sumenee välillä. Onko väite totta? Se on lehden etusivulla. Ei, jos pelaamme bridgeä sillä aikaa kun mies puhuu mikrofoniin. En puolusta häntä kuulopuheiden perusteella. Siinä asian pahuus, paperi kirjoituskoneesta. Jotain sellaista odotinkin pommien ja ideologian tasolla. Hän kuitenkin unohti tarkistaa, mihin uimahyppy päätyisi, jos jostain kuuluu musiikkia. Että siitä tulee totta siellä missä sinä olet. Pimeinkin yö loistaisi valoa, jos tulet. Mihin aikaan juna lähtee?

Tai tuli mieleen, entä jos olemmekin väärässä? Se oli vain ajatus. Kohtuudellakin on rajansa, kun vannoo kertovansa totuuden. Sulkekaa ovi. Miettikää asiaa. Ovat laittaneet kaiken näyttämään asialliselta. Ihmiset haluavat viihtyä, joten pidetään kieli keskellä suuta seuraavat viikot.

Yhtä asiaa ihmettelen. Valoa, joka valkoisen saa noin hohtamaan. Lähdetään mekin tanssien, koska rakastamme Yhdysvaltoja, olipa kyse miehistä tai naisista. Historia kostaa, eikä siihen mene kauan, sillä televisio voi myös opettaa. Ehkä se on toiveajattelua. En osaa sanoa. Mutta kahdessa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Ihmisiä raunioiden keskellä, tietyin ehdoin. Kaikki tiet ja rajat Egyptissä. Kehnoimmasta päästä on purettava, mutta miten rakkaus kohteli kirjailijaa itseään? Jotain ihme väripalloja kymmenen kuukautta myöhemmin kaikkien noiden kokemusten jälkeen.

Sittenhän kaikki on ollut ihan turhaa. Jännittää ihan hirveästi. Kakku pöydällä kuolemaa odotellessa. Auto kääntyy pihaan. Ruusuja joka paikassa, siis on. Raskas kulma, ei millään pysty muistamaan. Riittää jo, ihan oikeasti. Otetaan sille. Muuttaminen on rankkaa. Lukee vanhoja lehtiä, tähän väliin jotain kevyttä. Julkaisematon romaani on aina vaarassa. Halusin lopettaa sen painajaisen. Tämä on ihan hullua. Vastapuolella köyhä, nuori nainen. Olin umpikujassa. Enhän mä tiennyt susta mitään. Halusin tietää. Halata pimeässä, aamulla juoda kahvit ja teet. Siis aivan liikaa yhteensattumia saadakseni tämän jutun loppuun kaikessa ja kaikesta. Ensimmäisen kerran elämässäni pala pohjoista vastaamalla oikein kaikkiin kysymyksiin. Mitä sinä haluat? Helppoa elämää, katsella päälläsi kaunista vihreää. Yhdessä samaan suuntaan punertavassa iltahämärässä. Älä kerro kellekään.

Minun aluksellani jaetaan kaikki, mutta luuletko, että voit tuosta vaan tulla reviirilleni? Tieto vaarasta leviää nopeasti, ja valinta on helppo. Jalkapallon kokoinen sammakko johtaa joukkoa, mutta se tarvitsee naaraan avukseen. Se ääntelee rohkaisevasti. Suoraan sanoen inhottava tyyppi. Mitä ne siinä oikein näkee?

Turvautua nyt väkivaltaan ongelmien ratkaisemiseksi. Täällä kaupungissa on erilaista. Kun luokses kuljen, en yötä pelkää, ja jälkeläiset tulevat perässä. Sateita voi joutua odottamaan vuosikausia. Tai 14,06 sekuntia. Kaikki on ihan pientä tai liian suurta, kerran vuodessa kunnon potti. Nainen alhaalla matalassa vedessä, jos sinun täytyy kadota. Aina vaarassa sunnuntaina. Kaikkihan on hyvin. Kirjoituskoneen ääni vasemmassa korvassa. Kopsataan se ja pannaan eteenpäin. Näitten kanssa voitte liikkua vapaasti. En minä näitä sääntöjä laadi. Tuollaiset ovat puhkoneet ihmisten silmiä. Kiva paita, ihmisiä käsivarret ylös kohotettuina matkalla lääkäriin. Joku pääsi peloistaan. Se on siis totta. Joku sitoi sen hänen puolestaan. Silta joka ei ole silta. Odota kun sanon yli. Tämä on ollut kovaa minullekin. Kiva paita taas. Sohva ulkosalla. Niin kai sitten. Mutaa buutseissa, mutaa kengissä. Avaimella sisään. Riimisanakirja. Koskiko kukaan mihinkään? Laulun kirjoitti kurki.

Kokonaisuus on tärkeä, ja jokainen pieni pala on se timantti. Kaikki nämä ja satoja muita, kun ikää tulee koko ajan lisää. Kahdet hyvät sääret, autio aseman edusta. Siksi mä haluan että sä kerrot kun karhu nukkuu ja leipä pysyy ilmassa. Vastaamalla oikein arkisin löysin jotain. Huvin vuoksi kirjaan heidätkin. Ei väliä sillä, onko rikos ruma vai kaunis, kunhan vain kulkee hameessa. Selvästi Italian maisema, pitkä käsin kirjoitettu kirje. Mikä nautinto se onkaan! Lentää kukasta kukkaan, siitä joukosta saattaa löytyä joku minullekin. Pääsin vihdoin eroon tomppelista. Noilla tuoksuville pikku sormille minä vastaan kyllä, mutta sydämeni epäröi ottaa oppia tuskasta. Tämä tästä enää puuttui. Kuka röyhkimys uskalsi järkyttää mieltänne? Tuo kalpeus ja nuo lauletut kyyneleet. En lähde täältä ennen kuin tiedän mistä tässä on kyse.

En välitä enää varoa. Odotan teitä kotonani. Kertokaa tarkasti mitä tapahtui. Kukaan ei tullut. Kipu antoi minulle voimaa vääntäytyä irti. Jos hän huokailee, huokailen minäkin, kuolen tuhat kuolemaa kuin saari ympäri vuoden. Ensi kertaa en tunne kipua ihan selvänä. Me selviämme tästäkin yhdessä. Haluan aivoni takaisin, mutta maa on nyt erilainen. Suunnitelma on seuraava. Ensin herätys. Sitten vasen käsi Raamatulle. Kyse on salaliitosta. On muutoksen aika, on ratkaisujen aika – ja jatkuvan päänsäryn. Ansaitset loistavia tuloksia kuukauden jokaisena päivänä. Pelkään, että mielenterveytenne järkkyy pehmustetussa sellissä. Meillä on niin vähän näytettävää, että teidän kannattaa lukea tämä ihan pöllyssä. Ihmiset eivät kuuntele minua eivätkä puhu kanssani. Olen sairas, tosi sairas. Minkä perusteella muka? Sitä on vaikea uskoa, jos ette pysty rauhoittumaan. Se oli vuosia sitten. Vessaa kyttää junan kissa. Eihän se ollut enää entisensä. Kukaan ei ole mikään. Hitto mitä elämää. Oonks mä kertonu tän?

Koira juoksee kadun yli, laikukas eläin. Olemme oppineet jotain parranajosta. Tässä on meidän kaikki kengät. Niiden sijoittelussa on jotain häikkää. Kaiku on masentunut. Sä dissaat niitä itsekin. Eikä jätkät tiedä mikä on Tanskan pääkaupunki. Sieltä on hävinnyt viisi kiloa dynamiittia. Sitten mennään varmaan joku aika kalalle. Mä esitän Anton Tsehovia, siispä pakenen. En muista enempää. Mutta helposti pystyn lihottamaan jopa kaksikymmentä kiloa. Silloin on helppo vinguttaa nuorikkoaan. Tunti meni purkaessa tai maailmanloppua odotellessa. Röyhkeitä kuljetuksia läpi linjan. Pidäkin huolta ettei mene varttia kauempaa tai kahta kamelia tai muuten tulee ongelmia tai liikaa töitä. Roisto pysyköön manalassa. Teille toistamme hyvän virren: paha saa palkkansa ja pahat kuolevat niin kuin elivätkin laguunilla soudellessa tai veden hoidellessa omia asioitaan.

Sali oli täynnä mahtavasti yleisöä. Sitä vartenhan ystävät ovat. Oli ihan eri juttu mennä Espanjaan ilman sinua.

Olimme tuhmia, mutta emme ajaneet humalassa. Sen sijaan tämä on yhtä vallatonta naurunremakkaa. Ajattelen vain sitä.

Ionescolla oli kalju sopraano, juusto tai joku muu le mot juste. Miksi kerron asiasta? Olenkohan allerginen liimalle?

Kaikki voi muuttua, kun todella pidät hiuksistasi, mutta onko se sallittua?

Elämä on nyt, kaikkina ikäkausina. Nyt tiedän, miksi sitä sanotaan hyväksi kirjaksi, ja koko sen ajan kissasi oli piilossa sukkalaatikossa. Se kielikello! Päättelyn mestari!

On kunniakkaan teon aika. Nyt, kun persialainen mattosi on kokenut alkupalavahingon, senkin elostelija.

Luoti poistettiin juuri, ja seinässä oli rakkauden graffiti.

Pane jäitä hattuun. Hän tulee jalan, idästä päin. Yleensä aluetta laajennetaan spiraalimaisesti.

Kunhan et ammu minua vihreässä valossa. Uhrit eivät aina halua tietää, mitä tapahtui.

Olemalla keskenämme, rapsuttelemalla susia hatutta päin. Anna siis elämän maistua Siperiassa, riippumatossa jättimäisten kirsikkain keskellä. Ehkä maailma ei olekaan paha paikka.

Ihmettelen nuudeleita näyttelyssä, jos saan uudet kengät. Ilahdun, jos joku pitää taiteesta. Ja voi kun olisi pian taas nälkä. Taas tuo vihreä mekko, jonka haluaisin riisua päältäsi, kulhollinen mansikoita, kun kasvat isoksi kuukauden jokaisena päivänä. Vehnää valmiissa muodossa.

Maku on kuitenkin timantti, tunteella ja tarkkuudella, mutta työkavereille se on ongelma, sillä olosi on raukea ja rentoutunut ja näytät ihan lännenmieheltä. Mikä on epistä, kun kokeilen uikkareita.

Pysy siis aivan paikallasi. Mitä yhdestä retkahduksesta. Tässä ei ole kyse nuudeleista, sen sijaan joku on panon tarpeessa, ja asia on loppuun käsitelty. Hän rakastaa kiihkeästi elämää ja pystyy itkemään, kunhan joku vain älyää pyytää sitä. Eikö olekin hyvää matskua, Kama Sutra iäkkäille? Elämä kasvaa sisälläsi, täynnä intiaanien historiaa. Mutta jotkut ystävistämme eivät ole yhtä avarakatseisia. Hymyillään vaan ja nyökytellään. Tunnen itseni niin onnekkaaksi.

Klik.

Salama ei räpsähtänyt, mutta ihme riippuu siitä, kuinka paljon kuulitte. Siis melkein kuin dopingia, oikein isolla kädellä. Ei muuta, mutta onnea kaikille, se alkaa tänään kymmeneltä. Ei uskoisi, että Annie Leibovitz unohtaa filmin kamerastaan. Hieno hetki olla elossa!

Käyn läpi puhettani, jonka sokeat belgialaiset nunnat ovat kirjoneet ylös tähtiin. Ihmiset esittävät eläimiä musiikin tahtiin kykenemättä rakastamaan. Eikö kaikki hehkukaan keijujen valoa? Ne liljat ja laulu ja tähdet. Vau. Vaikea sanoa ei. Kaikki mitä sanot rakkaudesta pitää paikkansa ainakin Yhdysvalloissa ja Romaniassa.

Näin rajua muutosta ei kukaan osannut odottaa. Kaikki keinot on kuitenkin otettu käyttöön kiistan ratkaisemiseksi Ukrainan vastaisella rajalla. Mutta mitään ei ole tapahtunut. Sen jälkeen alkaa täälläkin hampaiden kalina. Kuka varastaa ja mitä, sen pitäisi selvitä näiden porttien takana. Vastaus on tiukassa.

Miten siitä pääsee yli? Tiedän, että tämä on vaikeaa, mutta kysymykset ovat tärkeitä.

Naiset katsovat toisiaan huolestuneina. Muistelevat miltä siellä kuulosti ja tuoksui. Miksi hän itki. Haistoin hänen sampoonsa, kun hän pyysi jäätelöä. Miksi heittää koru roskiin? Takassa oli tuli. Norman Rockwell olisi voinut maalata tämän. Koru ei kadonnut itsestään.

Tulemme toimeen kaikkien kanssa. Siksi esitän kysymyksiä, eikä meillä ole afäärejä, vaikka pelkäisimme pimeää. Aloin kiinnittää huomiota tyttöihin, siihen miltä hänen hiuksensa tuoksuivat. Hän on koneella tuntikausia. Siksi se ei ole minusta outoa. Siinä iässä tein varmasti samoin.

Suo anteeksi, koska voin lukea sinua. En usko, että kerroit kaiken roskiksesta. Tämä on naurettavaa. Hän on… rikki. Itse lopetin tupakoinnin yli kuukausi sitten. Tunnet tämän paikan kuin omat taskusi. Silloin elämä vilisi silmissä kuin filmi aikuisempaan makuun.

Sitten se jatkuu. Elämä, ajan myötä. Lohikäärmeet ovat. Mutta lohikäärmeet, ne voi tappaa.

Kissa labyrintissa! Punaraidallinen kissa punaisessa labyrintissa. Eikä tämä ole vitsi.

Vaimoni osti siilin. Hän laittoi sen lattialle ja lähti ostamaan ruokaa.

Kyseessä on joku omituinen julkkisfetissi: en käytä käsiä vaan tuotteita. Soitimme lääkärinkin.

Luvassa on piloja, muttei oikeasti. Sen sijaan ajokoiraa ei naurata, pihalla, Suomen syksyssä, vaikka mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi.

Tämähän on mahtavaa! Näytän hyvältä pimeässä tai chillaan Björkin kanssa Islannissa.

Täytyy piirtää vatsalihakset, vaikka Tupac oli Biggien mentori.

Kun pääsee huipulle, alkavat vaikeudetkin. Nainen saa mieheltä lahjaksi hiekkaa – kenkälaatikossa.

Lopettaa nyt ennustusten tekeminen, koska ne ovat liian tarkkoja.

Hyvä Luoja, mitä ongelmia teillä on! Kertoa keksittyjä tarinoita lohenvärisestä paidasta aivan kuin se olisi pinkki. Pääasia, että kaikki tulee taas kuntoon. Aivan kuin rakennus, joka ei ole vielä pilviin asti valmis.

Tai jättimäinen sieni sisätiloissa. Sen täytyy olla keksitty, tai massaa paperista, koska jokainen rakkaustarina on erilainen, omituisesti ajoitettuna.

Ja taas palmu, joka on pantu kuuntelemaan ihmisten puheita.

Niinhän se on, että universumi yhdistää meitä toisiimme, jotta meillä olisi keskenämme jotain puhuttavaa. Tavallaan se toimii. Kädet huitovat sen, minkä on jäätävä monimutkaiseksi. Niin kuin sana paketti, josta on tehty paketti, tai kuuset, jotka on tehnyt kanerva.

Molemmat tuottivat hyvää, mutta johtivat umpikujaan Tampereella. Tuossakin meinasi romaanihenkilölle käydä kalpaten, noiden kivien sijoilla. Sen sijaan korjataan taloja, joiden menoja värikkäät abstraktiot hiljaisina tarkkailevat. Toisaalta punaiset ämpärit ovat säästyneet iskuilta.

Tässä vaiheessa emme voi muutakaan, kaksi toisilleen vierasta ihmistä asunnottomien soppajonossa.

On tosi hiljaista ja edessä lisää kovia aikoja. Esimerkkinä Espanja, jossa ei ole lainkaan kiihdytyskaistoja, tai fiktio, jonka ylivaltaa horjuttavat vain keittokirjat.

Mutta tehot puuttuivat yhä. Se pysäytti.

Viime vuoteen asti näytteleminen oli vain leipäpuu. Talon edessä avautui sinappipelto, jossa koira metsästi kaniineja. Se näytti hienolta pojasta, joka oli varsinainen pelleilijä ja matki perheen eläimiä juopon äidin naurattamiseksi. Isä puolestaan oli kauppamatkustajan perikuva.

Tyyppi takuulla epäonnistuisi, kuin häkkiin vangittu villieläin.

Sen jälkeen kaikki halusivat hänet. Miehen, jolla oli punainen huopahattu. Se oli uusien löytöjen ja uuden innostuksen aikaa.

Lähdetään keikuttamaan molekyylejä, hän sanoi.

Taas tuo lohenvärinen paita, lapsena kokemamme vääryydet, illasta iltaan. Se koskee myös muita hyviä näyttelijöitä, ihmisiä portaissa, joille on melkein pakko virnuilla. Avonaisia haavoja, joiden edeltä kaikki muut saivat väistyä.

Kameran edessä voi joskus olla hyvinkin yksinäistä. Siinä se. Muuten olet omillasi.

Töiden järjestäminen ei ollut vaikeaa. Pahat tekomme usein jäävät eloon, hyvät haudataan. Voi kättä, joka veren kaasi.

Kirous tätä sukukuntaa painaa, rikollinen toiminta satamissa ja hellyydenkaipuu. Toivo siitä, että voisi olla hyvä ihminen.

Mikä siinä oli mahdotonta?

Se, ettei ollut hänen iltansa.

Hullut ihmiset ja pitkä viikonloppu aikuisempaan makuun kieleni solmuun sai. Vain yksi arkki voi riittää sinulle, joka rakastat sydäntäsi tai haluat jazzia, musiikkia poskille.

Joku piilottelee sokeria. Kuin papupata, jos haluat suoraa puhetta ja toimintaa. Laulu on tarttuva ja presidentti tuote. Miten tämä meni näin tiukaksi?

Kerrotaan vain totuus ja pannaan rähinäksi. Voimme istua ravintolassa vaikka alasti. Ei se kuvasta todellisuutta.

Meillä ei ole edes koiraa. Tähän tulee teehuone, niinhän tässä lukee, ja avajaisiin jonotetaan. Emmekö voi rakentaa sen varaan, mitä meillä jo on?

Nyt ei puhuta jostain tekaistusta tarinasta. Se vain vaikuttaa harkitulta. Oli päätös mikä tahansa, se ei tunnu omalta.

Masentava työ. Kysymys kuuluu, miksi runoilija ei ollut saanut vastausta.

Haluan vain istua elokuvissa ja itkeä, hän vastasi.

Eipä siihen ollut paljon sanottavaa. Näin elämäni vilisevän silmissä kuin filminauhan ja hampaat tulivat syömään.

Katso tarkemmin ja näet enemmän. Annetaan jollekulle kenkää. Tarjolla on herkkuja, mutta tiedä häntä, ollako ystävällinen vai julma.

Jopas jotakin. Että Luoja osasikin tehdä teidät molemmat! Teistä saisi somat kirjatuet.

Ilmastointi sammutetaan viideltä, koska se on kaunis näky, kuin Doris Dayn elokuvasta. Huomenna on uusi päivä, ja me osaamme pitää hauskaa.

Voi sinua. Sinulla on ollut rankka päivä, vaalean punaisissasi.

Sanat ja niiden vaikutus. Minä keräilen kieltä. Voisin lyödä sillä rahoiksi.

Sanotaan, että elämä jatkuu. En tiedä. Lopeta sen miettiminen. Muista syödä jotain.

Hänen ihonsa on kuin paperia. Onko tämä maailmanloppu, joten tehdään mitä huvittaa?

Minulta ei enää yritetä salailla asioita. Tämä on kaikki mitä miellä on, ja se valuu sormieni välistä kuin hiekka.

Keskitymme tulevaan, emme välitä menneestä. Ihmiset puhuvat romahduksesta, mutta huivipäinen nainen nauraa kädet puuskassa kioskin edustalla. Kaikkea palmut joutuvatkin kuuntelemaan, valkoista fosforia, diplomatiaa, aseellista voimaa järkevässä suhteessa. Sen sijaan myrkkyjen vaikutukset näkyvät nopeasti seuraavan seitsemän vuoden aikana. Vahva tunnistautuminen: näyttää kuvia, joita ei itse näe, käytännössä hiilen mukana. Mutta etu ei saa ihmisiä vaihtamaan yhtiötä. Paljon alemmas ei voi enää mennä.

Pitää kysyä, onko mies valinnut itse silmälasinsa. Tuo on selvästi hömötiainen, ja kun säteily on voimakkainta, sana on småkryp. Niiden aikuisikä rajoittuu talvikuukausiin, sen sijaan puu kuoli jo edellisenä kesänä. Vehnää toisessa muodossa New Yorkin muotiviikoilla, kun mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi. Piste fi. Sama, tuttu koti, kun he olivat nuoria. Olen vain luontaisen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Teen omat vaatteenikin. Ei silti, että piittaisin, mutta tuota on tylsä kuunnella, jos kääntää selkänsä jollekin. Melkein madalsin ääntäni. Siitä riittää jaettavaksi asti. Peitä, hoida ja unohda. Lopputulos: kaksi kolmesta ostaisi kyyhkysen, koska jokainen rakkaustarina on erilainen.

Vihkosta katselisi pitempään ja orkidea vaasissa tekisi ihmeitä, jos jonottaa kylmässä yössä vain kuullakseen hänen äänensä. En koskaan tajunnut, minkä ilon minulle soit. Sinun kanssasi on niin kivaa. Olet ihana, kun puhut tuhmia. Haluan kokea sen joka vuosi.

Moikka vaan. Tuollaista ei ole oikeasti, eikä mikään pysäytä sinua nopeasti ja tehokkaasti. Ja tuon vihreän haluaisin riisua keskiviikkona yhdeksältä, mutta tilanne on monimutkainen. En voi lakata ajattelemasta häntä, mutta se ei ole iso juttu. Näyttelijät liioittelevat usein, ja nämä ovat tunteita, jotka menevät pois. Ehkä olen väärässä. Toisaalta, mitä vikaa on aurinkokuivatuissa tomaateissa? Tahdon, että ymmärrät yhden asian. Kestää hetken ennen kuin pääsen yli siitä. En tiedä mitä tehdä. Tällaista ei oikeasti ole.

Tähän väliin jotain kevyttä ystävien kesken jaettavaksi. Jokainen rakkaustarina on erilainen. Sitä on vaikea estää. Pystyn kyllä kertomaan tunteistani. En täydellisesti, mutta siedettävästi, ja nyt ollaan tässä. Olen rakastumassa sinuun. En tajua sitä, mutta ei tehdä siitä numeroa. Syy on jo tutuksi tullut. Ihmiset kääntyvät pois seinillä olevasta taiteesta, mutta siitä ei jää jälkeä yhtään mihinkään. Muuten irvailu jatkuu vanhaan malliin ja talojen ylle nousee sakeaa savua, jos sopiva vaate löytyy. Oma, todellinen koko on hämärtynyt. Nämä miehet marssivat Eurooppaan.

Joka kolmas heistä kaatui, joukossa syvällisiäkin miehiä. Ei siinä paljon pohdiskeltu. Söimme leipää kuolleiden tovereidemme vierellä. Minusta tuntui, että jouduin luopumaan omastatunnostani. Miljoonia ihmisiä kuoli. Miten hiuksenhieno ero hyvän ja pahan välillä. Joutenolon seurauksena kenraalit alkoivat vaihtaa ajatuksia. Univormun kantaja oli muita ylempänä. Tarvittiin 3,75 miljoonaa päätä, ja se näkyi katukuvassakin. Kohta postiljoonikin kantoi miekkaa valan täyttämiseksi. Kaikesta tästä puhuttiin vain suljettujen ovien takana.

En tee muita kuin elokuvia. Pääasia, että pääsee pois tulesta. Olimme pienessä kylässä, kun hän kysyi, oliko meidän syytä pelätä henkemme puolesta. He olivat ihmisiä, jotka turvaavat tiensä moneen suuntaan. Se oli kuin Hannibalin ajatus tuoda norsut Alppien yli. Riski oli valtava. Se oli ajan henki. Kuinka hiljainen pieni joki. Havaitsimme linnan. Jokainen joutui itse vetämään rajan hyvän ja pahan välillä. Sota ei olekaan leikintekoa. Emme vilkuilleet sivuille.

Lautasellinen omenoita, malja viimeiselle venäläiselle luodille. Poika sytyttää kynttilän. Mielessä ranskalaiset tytöt ja vaarojen ja miesten maailma. Minä voin antaa ajatuksillenne oikeat sanat, sotilas sanoo. Ne odottavat aamunkoittoon, sillä aikaa kun me levitämme saksalaista kulttuuria epätoivoiseen maailmaan. Yhden univormun alta löytyy aina toinen. Ihmiskäden aiheuttama vahinko tai kaksi vastakkaista. Puhelin soi. Aistien pitäisi palata pian. Musiikki tulee ja lähtee saman tien.

Ruumiita on useita, seinähullun tekosia. Korvat sulkemalla näkee paremmin. Sumua metsässä tai metsää sumussa. Nainen nukkuu vähän ja on järjestelmällinen. Nuoruus sen sijaan ei ole ongelma. Joku on ¨nähnyt paljon vaivaa löytääkseen tammen, mutta outous, se jos mikä on erikoisalaamme. Tämäkin vaikuttaa asetelmalta. Ehkä faksi kertoo sodan kauhuista, Olympos-vuoren eläimistä. Goyan matkimiseen on oltava jokin syy, mutta ei näin ilmiselvällä tavalla. Joskus ihokin tarvitsee apua sodan kauhujen takia. Se on eri asia. Sitten täytyy etsiä muualta, kuten Goya vedoksillaan.

Oli säkkipimeää. Hän tekisi mitä ikinä lystäisi, kunhan vain joku kertoisi näkemästään. Musiikkia, joka liikkuu mutta on paikallaan. Hän väärentäisi kuviaan, jotta olisi vaikuttavampi. Mutta kun täällä ei ole mitään, ja värien sekoittamistakin epäillään rikokseksi. Ei kaikkea tarvitse repiä palasiksi. Ikään kuin täydellinen lahja ratkaisisi kaiken. Senpä vuoksi hän joutui improvisoimaan. Ihan vapaasti. Koska päätöksiimme vaikuttaa se, mitä emme vielä tiedä, se mikä on vasta tulossa. On siis aika tehdä päätös siitä, mitä aiot katsoa seuraavaksi.

Nousta autoon ja lähteä. Olen miettinyt meitä kahta, ja kiusanteko häiritsee ystävyyttämme etenkin syntymäpäivänäsi. En halua ajatella aikaa – jos sillä ei ole merkitystä, millä on? En ole enää sirkusapinasi, jolla on silmät niskassa. Paikkakin on romanttinen ja kepposet vaarallisia, viimeinen hiipuva tähti maan tasalla. Siitä tulee voittajaolo, mutta onko sinulla nälkä vai ei? Ja miksi haluat tulla kun kasvat isoksi?

Jotain tylsää tapahtui jollekin rumalle joskus keskiajalla, lyhyt vapautus tuskasta ja kärsimyksestä, vaikka fossiilit ovat ystäviäni. Oven takana elävä karvainen leikkitoveri, jota kutsun mozzarellaksi.

En pysty lopettamaan tätä. En ole seksituulella juuri nyt, mutta ei ihme että äitini vihaa minua.

Ainoa surullinen asia oli, etten ollut paikalla kun kaikki alkoi. Kerro siis meille, mitä pelkäät. Siten voit luoda itsesi uudelleen.

Meitä neuvotaan olemaan hyviä jossakin, mutta se on vain puolet siitä tarinasta, joka auttaa pysymään sellaisena kuin olemme. Olenko siis taivaassa, jos mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi? Ajanotto alkaa nyt. Se oli hänestä niin hullu ajatus. Tämähän on hyvää, saanko kokeilla pinkkiä?

Minä rikoin koiran! Katsoimme sen dokumentin yhdessä. Siis katson telkkaria, jos joku kaipaa minua.

Ole kiltti ja ala juoda. Yhdeksänkymmentä sekuntia on pitkä aika, nyt täytyy vain päästä eroon tästä tuolista. Älä katso sitä. Ette kai pakota minua katsomaan siltä yksin? Tästä lähtee.

Se on silti kaunista ja kissan viikset. Tyttöhuolia? Mitä se onkin, se on takuulla tapahtunut minulle. Asia on monimutkainen. En pysty nukkumaan lähipäivinä Detroitissa. Tämä oli minun hetkeni valokeilassa, mutta varaudun myös epäonnistumiseen. Kiista pahentaisi tilannetta. Asun täällä keskustassa, kun unkarilaiset palelevat. Ilman laatu on huono ja jäät arvaamattomia. Periaatteessa kyllä. Eihän tämmöistä voi unohtaa.

Me hylkäsimme hänet. Minä jouduin terapiaan. Ajoit autoni yli traktorilla. Pukeudun vain ensin. Etkö ole kiintynyt häneenkään? Olit kerran pikkutyttö. Vieraita on tullut joka puolelta. Jäi lompakko, kello ja avaimet. Milloin tapasit viimeksi normaalin ihmisen?

Menin eilen naimisiin, koska yritin olla hänelle mieleen. Oletko keskuudessamme? Tässä on nätti vaimo. Löytyi hiuksia ja verta, yksi morsiusneidoista. Hommani oli kerätä kertakäyttökamerat. Kehotin vaihtamaan mietoihin. Mitä tapahtui, kun heräsit?

Puku oli paiskattu nurkkaan. Kenties en ollut kyllin lähellä kuolemaa. Tämä on julma bisnes, nyt myös Ruoholahdessa. Nainen on tosiaan miestä lyhyempi, hulluna lakiin omassa portaikossaan. Sano jotain. Riittää kun kiität. Olet tiennyt vastauksen alusta alkaen. En tiennyt mitä tehdä. Minulla oli kamera kädessä, ja silloin elämä vilisi silmissä ku filmi.

Et ole miettinyt, mitä minulta pyydät, pelkäät rakastumista, elämistä varjossani. Vihreä auto, se olisi valhetta. Päätin tehdä simpukkakastiketta, koska nämä ovat tärkeät treffit. Hänellä on varmaan kirja ja kukka, kaunis kuin postilaatikko. Tein juuri läpimurron, täydellisen sekoituksen ilkeyttä ja runoutta, koska hän on täydellinen vastakohtasi, jos myyt kirjoja massoille. Ainoa miellyttävä asia olivat hiukset, hyvin öljytty kone kolmannella raiteella. Taksikuskit sekopäitä joiden sydänmoottori piipittää, ylitsepääsemätön este joka pilaa elämäni jälkeenpäin, tai vähät välittää puheistani. Tällainen yhteydenpito on yleensä hyödytöntä, ja minusta tuntuu kamalalta jos olen aiheuttanut murhetta. Jonain päivänä selitän kaiken, kultaseni. Marssit kohti tuntematonta. Hän johti Espanjaa, se tapahtui Espanjassa, hot dog laulaa, mutta pitääkö silloinkin olla hiljaa? Sovimme niin hyvin yhteen, enkä mahda itselleni mitään. Joka lauantai unelma jostain toisesta. Tietää kaiken, koska häneltä puuttuu tappajanvaisto. Se on todella tylsää ja armotonta. Pian mekin olemme pelkkä muisto. Mutta säilytämme kaikki katot ja seinät.

Minä jatkan mautonta pikku elämääni, kun vandaalit pääsevät joen yli ensin erikseen ja sitten yhdessä. Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä erolta, Kristus vai keisari, keisari vai Kristus. Hänen kansansa kimppuun hyökkäiltiin jatkuvasti, meidän meremme kokonaisen kansakunnan kuljettamiseen. Se on merkillistä, maa hedelmällistä. Hirveätä, miten kaikki muuttuu vuosien saatossa, yksi toisensa jälkeen. Miehet katsovat tuleen, kunnes koossa on koko sarja ja kaupunki hävitetty maan tasalle. Palmuja tuulessa, valtava kaupungintalo, kirjasto kauneimmillaan. Afrikan Rooma, elämänlanka, tietynlainen kauppa, vehnää pienillä laivoilla. Tonneittain ruukunpalasia, valtava operaatio, ilmaista viljaa hyvää hyvyyttään, ässä kädessä yltäkylläisyyden maassa sirkushuvien aikana kohtaamatta lainkaan vastarintaa. Ironinen laivasto, lapsi kehdossa hunneja vastaan. Vastalahjaksi nokkamiesten pöytä, kahden poikalapsen syntymä, vielä yksi lehti kääntämättä. Jo toisen kerran pelastava ritari, joka pilasi kansansa nimen ikiajoiksi täällä Roomassa. Ketään ei tapeta eikä kiduteta vuosisatojen kuluessa, mutta patsain lastattu laiva upposi. Luxorius oli runoilijoista tärkeimpiä, tässä ihastuttavassa paikassa. Juhla-asuja ei enää tarvittu, hehän olivat voittajia.

Säilyttää tai keksiä sotakoneen nousu ja tuho, ikään kuin en olisi koskaan mennyt naimisiin kanssasi, kanssasi naimisiin dans un film. Samaa himphamppua. Kristallipallostakin saisi enemmän selvää. Tapahtuu kai muutakin kuin hermoromahduksia, ennustajaeukkojen taloudellisia katsauksia. Hetkinen, taisin keksiä ihmisen. Tarkoitan sodanuhkaa. Eurooppaa pitää tarkastella avoimin mielin. Ruusulla nimi kuin nimi, mutta Lontoossa tavataan. Se on sinun heiniäsi après le banquet, kun autot olivat vielä autoja. Puolan tilanne askarruttaa, yleensä satelee tai on sumua. Mitä halusitte kuulla minulta? Tilanne voi riistäytyä hallinnasta, sillä amiraali on heikkona sinuun. Voi sentään, kai hän jotain kieltä puhuu. Latinantapaista kuplivaa nauruherralle. Ihminen on harmaan sävyjä tajuava eläin, tyhjä tuoli, häntä ei voi mikään korvata. Nyt olisi amatöörien aika.

Menkää Amsterdamiin, missä sateenvarjoilla ei ole eroja. Tämä voi olla vaarallista kahdella f:llä. Olihan ihmeellinen katoamistemppu, jota en ehdi selittää. Se on signaali. Oven takana auto, auton edessä ovi, harmaita miehiä. En osaa selittää, en ole varma kersantin tunnuksista. Vanha kulkuri vain, ihan totta. Kirjoituskoneen ääni, tulisitteko kertomaan siitä, puhumme kaikki englantia. Niin arvelinkin avaimenreiästä. Ihmisiä ikkunain takana, puuteria nenälle, puhuimme juuri tulppaaneista. Tuulimyllyissä oli mukava tutustua. Amme vuotaa, puhelin on mykkä ja minut on ryöstetty. Häikäilemätön vai rakastunut uusi ihminen, jolla oli paljon sanottavaa? Ei varsinaisesti. Elämä maanantaina, perässä venäläisiä, kaksi kappaletta. Omistaja asuu Espoossa, mutta tuskin sieltä mitään löytyy, viime aikoina ei niinkään. Suurin osa häipyy kerran tai pari, ei nyt, sen teollisuuspampun poika. Muutamassa vuodessa ketju toimii kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Hirveä nälkä, pakko olla, onpahan yksi happopää vähemmän, sairaseläkkeellä. Tää on mun paikka, tän kokosesta. Ajan hitaasti Espooseen, ikävät asiat, jotain ihme väripalloja, kukka napinlävessä, reseptinä rakkaus vastustamaton, josta riittää voimaa enemmän kuin lähellä on konditoria. Älä yritä mitään. Minäkin palvon neitsyttä, heikko pumppu kielsi puhelimet. Älkää katsoko taaksenne, jos puhelin soi, seepra joka täytettynä näkee ikkunasta sen mikä ei ole näkyvissä, auton perävalot, vanhan kaupungin, sen mikä estää täysin rakastamasta.

Voi meitä! Onnemme oli suotuisa, ja nyt se kaiketi kääntyy. Hän ei saa sinua ajatuksistaan. Pannaanko hänet pimeään, tyttö hatussa vai kukka hatussa? Menkää omin päin, hullu eukko. En kuullut tuloanne. Vanhat talot ovat kiehtovia, ja nojatuoli kuuluu ikkunan ääreen. Kankaalla peitetty iso salaisuus, mutta vanhempi mies ei ole varma. Repeytyvän kankaan ääni, jota paljas seinä todistaa, ihmiset Jules Vernen lattialla. Suutelen sinua asemalla, ja tämä on ehkä elokuvaa, mutta mitä olet tehnyt poissa ollessani? He laittoivat minut toimimaan näin, laskemaan leikkiä verestä. Kuljeksi, oppi ranskaa, tutustui rikkaaseen naiseen. Tutkimus on kuulemma päättynyt, ja verhot vedetty edestä. Avain tulee ovesta heti kissan jälkeen. Mikä sekasotku. Tuolit käyvät ympäriinsä. Minulla ei ole nimeä, enkä halua tietää mitään sinusta.

Unohdamme kaiken tähänastisen. Etsin kirjettä, jotain selittävää merkkiä. Portaissa mies kantaa musiikkia tai soitintaan. Tietääkseni, kärsikö hän. Kaikki on matkalaukussa, ette unohtanut mitään. Ette tiedä, mutta ovet on suljettava. Patja nojaa seinään, mies nappaa kengän kiinni ilmasta. Katsellaan vain toisiamme. Tämä on ihanaa, kun ei tiedä mitään. Purkautua koskematta, olkapäät törröttäen, miljoonilla nimillä. Tämä on oma tukkani, kamera ylhäällä, tänään improvisoidaan. Olympia, avaa etuovi. Lapsuus on minulle hajuja, on todella rikos vanheta. Kaikki tuntevat täällä toisensa. Nouset ilmaan, sormet juoksevat koskettimilla, sunnuntaina messun jälkeen, eivätkö puuni olekin kauniita? En halua kuulla juttuja menneisyydestä ja sen sellaisesta. Hyppää vain tikkunekkulaivaan ja soita. Isäni oli juoppo ja äitini hyvin runollinen ja juoppo, vankila jossain, pidin siitä. Valo ei löydä kasvojemme kokonaan, ei ainuttakaan hyvää muistoa. Vihasin sitä työtä, kuumaa ja likaista, hävisin aina rakastamaan luontoa. Menit halpaan, minä osaan lentää, beibi. Kuin leikkisi lapsena aikuisena, kielikello, joka kirjoittaa paljon runoja, Ei nimen nimeä, mutta jatka totuuksiasi.

Talon takana oli kaksi puuta, se joka sai ekana orgasmin, voitti. Tuntuu kuin puhuisin tikkaille tai soitto estää nukkumasta. Pois se käsi. Ihmiset pelästyvät kovin helposti pimeää, niin kuin mies, joka kantaa lehtensä. Minut löytää piilosta, ei alku vaan loppu, ovat tietävinään kuka olen, onnellinen kanssasi. Et edes hyvästele, panet tekemään sellaista, mitä en le koskaan tehnyt. En tullut tänne itkemään kanssanne. Sama väri, sama malli. Työ pakottaa lukemaan kaikki ne yksityiskohdat, ilman intohimoa mutta säännöllisesti.

Tapahtui jotain, mitä en osaa selittää. Siksi hän aloitti varmaan seinistä. Näen sitä kaikkialla, koko ajan. Autoja, lihasäilykkeitä, savukkeita, hymyilyä julisteissa. Jollei pop-avioliitto toimi, olet parempi kuin Rita Hayworth.

Siellä sataa, mutta tämä päättyy tähän. Löydät elämäsi arvoitukset täältä, kultakimalteisen soturisi, paikan jossa voit tuntea itsesi turvalliseksi. Ei taiteessa, missä ihmiset laulavat toisilleen ja hyppivät lattian läpi peilien kesken, lamput käsissä. Siitä on vuosia. Kaupunkiin tuli kiertävä tivoli, joka kätki meidät maailman julmuuksilta. Se nerous on muuttunut hulluudeksi isäni haudalle. Niin kuin mies, joka hyppää valkean ratsun selkään, laulaa nukkuessaan ja kutsuu nimeäni. Mitä jos en muistaisi liikaa jossittelua varmasti kuin päivä valkenee sydäntäni tätä. Tai haukkaa, joka kiertää Kaliforniaa tai miestä riippuvassa matossa.

On ratkaisujen aika, kun bussi jättää tinkimättä suutelevat nuoret, hedelmän puusta, sinivalkean kirahvin, nykyisen tai tulevan. Luulin siis, mutta erehdyin. Minun elämäni on muuta, jotain ihme värillisiä palloja, siilautuva valo, mustat lasit kummallakin. Viiden minuutin tauko, kirje minulta, meidän lapsemme, purukumi jota söit Pariisissa. En tiedä hänen nimeään, en tiedä nimeä. Tämäkin melodia annettu, varastettu rakkaus joka koskee, ei ole muuta. Poistaa kielet, rikkoa kitara, aarre joka tekee köyhäksi, eikä enää kuulu musiikkia yön.

Vedessä kävelevät ihmiset, mustavalkea pikku apina, hattu kertoo keitä olemme. Ruusu joka on ja on ja on, koska se ei pysy. Kävely tekee hyvää, kauan menee, että saan sinut omakseni, yö sateessa tai sade yössä.

Kesäkuu parantaa käsillään. Pui töissä. Et voi olla Sveitsi. Halusin kuulla sen sinulta. Minä istun keskellä. Houkutuksia riittää, mutta ei leikitä ettei niitä olisi. Ase tuli täydestä. Se on kuulemma totta, tyttömäinen piirre, maanantai joka ei varoita, aiemmin unta. On niin paljon asioita, en tiedä mistä aloittaisin. Sitten he eivät ole kristittyjä, jotka muistuttavat että ovat vankilassa, juovat tätä vettä. Luulin olevani kova ja nähneeni kaikenlaista eräänä varhaisena aamuna, kun tartun aseeseen mustaan pukeutuneena, näissä sateissa kun olen väsynyt ja nukahdan ja sanon kesäkuu painajaisille tai muistoille, nyt on aika.

Yhdessä kunnes renkaat kuluvat puhki, ja minä alan nauraa. Onko kipusi hahmotonta? Olen kuullut monta ripittäytymistä, eikä auringonkukka tuoksu. Menetkö siis pimeään paikkaan, kun satakielet laulavat? Vien sinut sinne missä ei ole pimeää eikä kirjoja lattialla. Sinne missä tehdään ihmeitä käsillä ja latinalla.

Tyhjä roskatynnyri on kevyempi kantaa labyrinttiin, jonka keskellä härkä neuloo papukaija olkapäällä. Penelopella on pitkiä päänsärkyjä. Se kurvikas hurmaaja ei merkitse minulle mitään, mutta onneksi et tullut torstaina. Kysymys kuuluu, onko toisella puolella kukkalaatikkoja ikkunalla. Se on saksaa, ja kun heräsin, vaahtokarkkini oli kadonnut.

Isäni oli kaksi tuntia omilla teillään. Se ei tee hänestä uskotonta. Vanhempani ottivat kuvan kukkakimpun kanssa. Katsokaa kuvia, joissa meillä oli hauskaa leijonien, tiikereiden ja karhujen keskellä. Tekijä kohtelee äitiäni kuin kuningatarta. Minun on pakko kysyä, ettekö osta mitään? Putosin kärryiltä. Miltä se sinusta tuntuu? Tarvitsen apuasi. En halua vankilaan. Hänet passitettiin hoitoon viime yönä. Viime yönä rouva siteerasi häntä sanatarkasti. Tämä ei pääty tähän. Luulisi hänen nauttivan tilanteesta, koska tyttären kommentti oli osoitettu minulle. Peli ei ole pelattu. Kulkeeko hän taksilla vai miehen kyydissä, jos maanalainen on korttelin päässä? Aikuiset eivät ikinä kuuntele. Minun pitää lukea maantietoa. Onko siellä trumpetin soittaja? Minä soitin bassoa. Lyhyt hame, paitapusero, kertomatta kuka oli. Olisin ollut raivoissani. Riippuu, mitä kysyt häneltä. He osaavat asiansa. Isän käytös oli yhä sekavampaa. En muista tarkalleen. Ihmiset puhuvat, jotta totuus tulisi esiin. Nappasit voiton äitisi leuoista ja annoit vinkin sähkökatkoksesta. Älä syytä minua, syytä mustasukkaisuuttasi. He opettivat analysoimaan tunteita, ei tuntemaan niitä. Pidän myös kohdasta tämän jälkeen. Puhaltajilla on pehmeät huulet ja notkeat sormet. Hän itse on naurettava, ja mittanne tuli täyteen. Näyttäkää, miten fiksun lapsen he saivat aikaan. Hän oli pelkkä nolla. Siinä se vika olikin.

Leuka pystyyn, poika. Vai lähdet sinä Italiaan? Heitin siellä keikan hurrikaanikaudella. Kamalaa sellainen epätietoisuus. Laulu taitaa olla erosta, sukujemme kotimaa. Katsokaa tätä paikkaa, se on ollut täällä tuhat vuotta. Silta vanhan miehen mielessä. Puhutaan jostain muusta, kyllä kadut voivat odottaa englantia elokuvista. Tämä on Napolin yliopisto ja musiikki ymmärtää. Eikö sana kuulu? Naiset juovat vesiä, mies syö päärynän, mutta rakastaa äitiään. Ukko pysyy kuvioissa. Yksi viidestä on vitun vasikka. Meri, joka arvaa kaiken. Kello on kymmenen kymmenen. Tämä rakennus on ollut joskus uusi. Unikko huuhtoo, vasaralla päähän, ruusuja verestä. Koira kävelee pergolan poikki kiirehtimättä. Miettimiset on mietitty. Sain elinvuosia, näytän esimerkkiä. On teillä hedelmät täällä.

Puhuvat toisella äänellä, että tänne ei saisi tulla. Vasara vain putosi, eikä minua koskaan huomata. Monellako nuolaisulla tikkarin saa syödyksi? Maailma ei saa koskaan tietää, missä avaimet olivat. Halusin vain säikytellä, ja muut saavat maksaa siitä. Ovi on vanhempi kuin avain, jos molemmat ovat aidan eri puolilla, kun härkä kuolee. Kokeilisit sinäkin, näkö paranee reippaasti. Niin kauan kuin jaksan muistaa, kuuntelen. Alatte kuulostaa vihaisilta. Rima on asetettu matalalle, se on pahasti sairas. Kissoja Kiinaan, kolme lakia, neljä sappikiveä. Miksi riemuita lihavuudesta, kun se käy alle vartissa, vanha kiinalaisten inhokki, jos tämä riisuu paidan ja pöksyt. Ja moiselle taputettiin. Maria päätti antaa pojalleen nimen Jeesus. Kyseessä on viimeisin tekniikka, viiksekäs poika ja rakkauden anatomia. Jaloissa valoja, uudelleen ja uudelleen, mitä tahansa myönnytyksiä. Halusin esitellä elämääni ja sitten kuulen biisin radiosta. Kuka antoi luvan kumartaa, höpinäheikki? Häikäisevä hymy, kova kuin elämä. Hampaat käyvät syömään, kun haluatte hyvää. Olenko taivaassa, jos mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi?

Seksikäs ja kaunis nainen, miehiä joita en ole koskaan nähnyt. Ensi kertaa meillä on täällä suihkulähde. Rankka syyskausi ei riitä kuvaamaan tunteitani. Kaikki naisessa, olemme sinisissä, silloin ei kuvata. Se on lahja Urbinon herttualta, mutta siinä esitetään tärkeä kysymys kuolemaani saakka. Pettynyt vai realistinen? Ehkäpä, mutta jatkan unelmointia ja annan neuvon. Anna pois se, mistä eniten välität, sillä sulka tekee tiettäväksi vaatimattomimman lahjani. Siinä on kaiverrus, nöyrällä sydämellä, suurempi kuin mitkään rikkaudet, jotka portista ratsain menevät.

Kädet taskussa kulmakauppaan, missä sanat lentävät kirjaimina ilman halki. Tukka mennyt, kansi auki ja musiikkia tulee. Näin ihmiset istuvat kotona, kasvot seinää päin tai ikkunaa. Meitä kuvataan puista, mutta onneksi minulla on sinut. Lupaan sen, tosin tällä kertaa ilman aseita. Kadulla tyttö, joka tuntee Madeleinen. Punaisella autolla mennään, jos teen roolin eteen kaikkeni. Ja viiva se on peililläkin. Älä edes mene sinne. Tule, niin näytän sinulle jotain minkä olen ahneuksissani kuvitellut arvokkaaksi. Potkaisen oven sisään, enkä näe mitään. Jotkut perheet ovat sitten onnellisia! Järjestelevät asioitaan, ja rooli on yhä minun. Auto liukuu katollaan pimeässä, kunnes tulee hiljaista.

Tristan on kuollut, ja minä valvon vuoteesi äärellä sitä mikä on jäljellä. Outoja otuksia imperiumin kaukaisista kolkista. Karhun kokoisia koristeita, kivestä tehtyä mutaa tyvestä puuhun. Bakteereja koskettimilla jatkuvassa muutostilassa. Koiria, kyyhkyjä, kaaleja, linnulle pitempi nokka, pörheämpi höyhenpuku, julmimmalla tavalla. Kamppailua, kärsimystä ja kuolemaa taloustieteen piiristä. Tässä kurjuudessa eivät Jumalan työt näy. Teorioita syytävä kone, kirjainten järjestys näkymättömässä maailmassa. Keitä olemme ja mistä tulemme? Työn väsyttämiä ihmisiä jakamassa onneaan.

Pitäisitkö siitä parempaa huolta? Aamiaisen aikaan puhelin soi. Mies hyvästelee vaimonsa. Opettaja selittää kreikan käden. Sen luonteessa on jotain totuttua suurempaa ja aina tyylikästä. Käy osoitteessa, kun se vielä hengittää. Käy itse katsomassa, aloita vaikka nimestä. Se tyyppi autossa, se on niiden kahvintoimittaja. Liikemies, joka kuuntelee järkeä tai kuiskintaa. Miksi oletat, että osaan vastata? Keitä metaa kanssani, vähän niin kuin jälkijunassa. Viimeinen osuus on aina tärkeä, kuin rumpusetti josta puuttuu rumpu. Käykö kaksi kolmesta, happo joka syöpyy läpi. Ajattele asiaa niin, että teet sille palveluksen. Kukka syttyy hellasta, portti menee kiinni. Kaupoista ei löydy tarpeeksi isoa saavia. Kannattaa pysyä kaukana. Mehän heitettiin kolikkoa. Katsokaa noita kasvoja. Hän on pelkkä pikkunarkkari ja nolla. En ole ollut oma itseni, mutta rakastan sinua silti. Kaikki on mahdollista viidessä sekunnissa, lumoava talvilook, neljä purkkia eurolla. Hyvää kannattaa odottaa, vehnää toisessa muodossa, aina viimeiseen lusikalliseen. Tila josta ei tiedä mikä se on, Italian valloittava ääni, yhden kilon säkki. Koko elämäni vilisi silmissä, ku filmi. Pelkkää lihaa. Turha hötkyillä Se on pelkkää lihaa, enkä epäröi soittaa sille. Sopiiko, että lähetän sekopäävaimoni uhkailemaan? Kiitos tästä mahdollisuudesta. Nyt tiedän kummalla teistä on pallit. Herra omassa kodissaan. Katto vuotaa läpi ja amme on puhki. Että sellaista. Aloita jotain maukasta.

Ensiesittelyssä nyt, ja olo sen mukainen. Ei ollut rahaa tippiin. Lähdin kerran Acapulcoon pelkkä hammasharja mukanani. Meidän kaikkien pitää kuolla johonkin. Uusimme tänään ensitreffimme. Hän tunsi olonsa halvaksi ja likaiseksi, ja hän piti siitä. Mutta päässä ei liiku mitään radiosta. Kas, kynttilänne on sammunut. Mulla ei ole keittiössä mitään ennakkoluuloja. En näe mitään, enkä ole tatuoinut kieltäni. Lupaat vaan. Näin elämäni vilisevän silmissäni kuin filminauha. Tuon sellon mukanani, joten voisit siivota autosi. Ihmiset jättävät usein vääriä viestejä. En välittänyt koko lempinimestä. Hän osaa ilmaista tunteensa. Me luulimme, että he tanssivat. Muuan mies sanoi olevansa druidien jälkeläinen. Älä sano sanaakaan. En halua miettiä tätä liikaa. Sello kuulosti surulliselta, niin kuin se olisi tarvinnut minua. Odotus, jännitys, toivo. Petyn koko ajan enemmän.

Tässä kohtaa apina alkaa sekstailla, mikä on älyttömän hyvä juoru. Kaiken lisäksi blondi. Siksi hän ei ole osa perhettämme. Kiinnostaa nähdä kuinka hoidat sen, mikä on vaakalaudalla. Vitsin pitää olla huippuhauska. Minähän kerroin kameroista. Hups, ruoka tippuu suusta. Katsotaan paria tilannetta ja kysytään, missä kulkee raja, senkin tuhma tyttö. Noin yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella silloin elämä vilisi silmissä. Hyvää kannattaa odottaa, hohtavan puhtaita tuloksia. Siinä on mies paikallaan. Lauantaina oikeuden puolesta. Elämä vilisi silmissä kuin filminauha, sitten se jatku. En keksi mitään itse, lähetän vaan kaiken eteenpäin. Komiikka on osaltani ohi. Pitää varoa sanojaan. Raha tietää ongelmia, koska tietokone oli ennen tässä, mutta onneksi olen tottunut tappamaan aikaa.

Seinälle isketty karhun talja. Latu kulkee Munkkiniemessä, Laajalahti ilman Keilaniemen torneja. Ihmiset lämmittelevät avotakan ääressä. Mies lukee kirjaa sängyssä makaavalle naiselle. Huoneen tapeteissa on kukikas kuvio. Nainen nukahtaa. Tulevatko hylkeet luoksemme pyytämättä? Koira seuraa metsästäjiä jäälle. He lähestyvät rantaa jäätä pitkin ryömien. Hylkeet nousevat avannosta. Yksi saa osuman. Saalis hinataan maihin veneessä, johon on kiinnitetty jalakset. Juodaan maljat onnistuneen kaadon ja paroni Henrikin kunniaksi. Mies näppäilee kitaraa lattialla takan ääressä istuen. Kitaran kieli katkeaa. Katkennut kieli tietää huonoa onnea, nainen sanoo. Katkennut kieli voidaan korjata, niin kitarassa kuin elämässäkin, mies vastaa. Tämänkin näkymän haluan piirtää. Mäkiluoto on McElliott. Huivi on merkki. Mitä tuo lentokone tekee täällä?

Auringonvalo peilissä, mies kalliossa. Tähti punainen, vuori korkea. Kaksi ihmistä makaa sannassa. Koira haukkuu, poro antaa maitoa ja verta. En halua vahingoittaa sinua, otan vain vähän voimaasi. Miehet haisevat raudalle ja kuolemalle. Onpa pehmeä iho, tuollaista ei ole edes naisilla. Pääset sienillä toiseen maailmaan. Jatkat omaasi toisen elämällä. Joki toi kirjeen. Runoni ovat muka kiihkomielisiä, itse kirjoittaa vain ilmiantoja. Antoi vielä valokuvankin. Ymmärrättekö? Itse Jesenin. Kirjoitin kauneudesta ja luonnosta, etten sekoaisi sodassa. Sanoilla ei ruokita, eikä sängyssä pääse nukahtamaan. Niin tein kuin olen lukenut ja nähnyt. Haisette lialta ja sodalta. Entten tentten. Älä pelästy, huudan kun tuntuu hyvältä. Haen sinulle lientä, joka ajaa myrkyn pois. Kuulin kuinka vaikersit. Miellyin sinuun heti alussa. Sielu on sodasta ontto. Syö, haluan huutaa myös ensi yönä. Ei tämä ole teatteria. Täällä on hyvä, mutta sekoan. Haluan toisenlaista elämää. Mutta ethän sinä olekaan käki. Haluaisin kirjoittaa runoja ja säveltää musiikkia, vaikken osaa kumpaakaan. Lentäjä on tyttö. Hän osasi muuttua koiraksi ja toi kuolleet ulvomalla takaisin. Täällä heidän tiensä erosivat. Lumi tuli tänä vuonna aikaisin. Teillä on samat nimet kuin heillä.

Mitä nämä lapset tekevät? Se on kompakysymys. Oletetaan tässä harjoituksessa, että se on mahdotonta. Voi kuinka paljon sääntöjä! Tule kokemaan jazzin uusi syke, löydä sinäkin tie terveellisempään elämään. Siihen menee muutama vuoro. Useita astioita on särkynyt. Se voi olla pieleen mennyt labrajekku. Ehkä hän sai kymmenen miehen voimat, sokeria, soijaöljyä, muttei hilloa. Henry ehti jo sulaa, enkelipölyä, Hulkin voimat. Kuulin sairaasta pelistäsi, joten tutkitaan kasvi, kivat mustat silmät, amorinkaari. Todisteet lattialla ovat todisteita, pohjassa öljyistä ainetta. Putositko tikkailta, alipalkattu nero? Kuka keksikin ponnarin, ei kuullut huutoa. Mutta mikä sulattaa hopean ja polttaa sydämen? Moottoripyörän akku ilmanvaihtokanavassa. Pirullisen ovelaa. Se voisi olla kultakaivos, mahtava myrkkymies ja allerginen rehellisyydelle. Olet liian lähellä reunaa, luodinreikä otsassa. Olen vain padawan jedimestarin edessä. Haasteita, arvoituksia, tätä työtä. Sen täytyy olla leikki.

Toisille tämä on miehuuskoe tai läpimurto, merkki jostain suuresta. Kasvosi ovat siihen tehdyt, colapullo kädessä ja setteri vieressä. Enkö muka sovi Coca-Colan kasvoiksi? Tuota kangasta voisi kosketella, kun seuraavan kerran vietä kesää Italiassa. Tekikö hän tämän sinulle, vaikka suhde oli platoninen? Paketti toimitettiin illalla. Tiedän pienen hotellin, kuten laulussa sanotaan, mutta kerron silti. Eikö pieni olekaan kaunista, toisin kuin me? En kommentoi. Tai jossittele koko elämäsi sinikettuturkissa. Se on aina vaikeinta. Yhtäkkiä tunsin itseni vanhaksi, ja äitini inhosi sitä. Se on sekä hyvä että huono asia. Ei siinä ole mitään väärää, että päätyy mullan alle. Ehkä aika on muuttanut mieleni pariksi päiväksi muutaman tunnin kerrallaan. Ethän anna sen hurmata sinua? Katsoin tätä paikkaa uusin silmin. Herkkua, joka meni nopeasti pahaksi. Kaikkien muiden työ on helppoa, joten satsataan nyt televisioon. Pelottavan hyvä idea, jos koira vielä tulee pihalleni. Välillä on hyvä nähdä elämänsä vilisevän silmissä. Pelkäsin jo pahinta. Kävelyäsi kelpaa katsella ja pidän toimintavastasi. Se on jo koettu. Tuon naisen päällä punainen ei mene hukkaan. Neitsyydellä ei tienaa, mutta tämä on sinun tapasi auttaa. Kaikki liha on pyrstössä, ilman varoitusta. Tehtäväni on antaa sinulle, mitä haluat. Menemme katsomaan, kun uima-allas täytetään. Ja jos kello tulee yksi, ammutaanhan kyyhkysiäkin.

Kokonainen kaupunki valkean kankaan peitossa. Mies kävelee puuhun. Tiedätkö kaverin, joka myy urheilusukkia. Afrikassa on itikoita jotka tappavat ihmisiä. Kuinka isoja niiden täytyy olla. Ilo joutuu putkaan, jonkin suuremman asian instrumentti. Näillä miehillä on kaikkea muuta paitsi rakkautta.

Löysin maailman, jossa muodoilla ei ole väliä. Palkittu inkivääriporkkana, iso muutos, ei mitään tekemistä. Se äskeinen nainen saisi nostaa puseroaan. Pääni kihisee tietoa, kun Hiltonin tyttö lypsää lehmää. Tavaaminen näyttää hienommalta elokuvissa. Hän kulki pitsiliinassa kadulla, ja viisi varvasta on nyt yksi tykyttävä tynkä. Keskity tähän iloon kuin olisi eilispäivä. Voisit nähdä sydämesi, tuoksuna kurkku ja vihreä tee, ja sillä selvä.

Onneksi tämänkin asian voi korjata rahalla joka arkipäivä puoli kuusi. Ovatko nuo raidat leveät vai ohuet? Monalla on kasvotkin, ja rakastan yhteistä aikaamme. On semifinaalit, vaikken ole kovin yllättynyt. Annoin hänelle ainoan avaimeni. Ihmeellinen on elämä sylitanssien kera. On ollut hyvin rankka päivä ja tahdon vain yhden upean yön.

Palasin pari päivää sitten tähän köyhään maahan. Torakka kylpyhuoneen lattialla. Ulkoiset seikat eivät koskaan kiinnostaneet minua. Ostin auton, ostin mekon. Tärkeintä on se, mitä ajattelen asioista. Nautin siitä, miten viulun jousi lentää kielillä, nyt ja kolmekymmentä vuotta sitten. Vanhempani kasvattivat minut ajattelemaan ihmisiä. Oli sadunomaista matkustaa maaseudun halki. Lopulta löytyi itse lahja, niin hento ja kallisarvoinen. Tiesimme sen siitä, miten se oli kääritty.

Sininen bussi jättää. Nainen osoittaa hedelmiä, ei muuta. Älä soita, kun mallit kävelevät. En tee mitään, ja sitten taas, en mitään. Rakkaus ajaa ihmiset tekoihin, eikö se ole hyvä merkki. Totuus, jonka haluan uskoa, täydellinen linkki, vehnää toisessa muodossa. Varmasti peloissaan, ja sinä tuomitsit hänet. Minä nauratin häntä, eikä hän katsonut tietä. Nyt minä pyydän ihmettä.

Mies kannattaa vihreän valon projektia, eikä kipu rajoita naisen työtä. Vain yksi teistä tulee selviämään Kiinassa. Ihmiset kävelevät hitaasti rinta rinnan. Laiska tuuletin, kamalan paljon pehmeän harmaita varjoja. Miehet neuvottelevat. Tämä lasti puhuu kiinaa. Saat pitää veneen ja pääset kotiin, mies lupaa. Kun joudutte liemeen, olette kuin kuka hyvänsä. Miehet tutkivat karttaa ja juovat pienistä laseista. Vene etenee pimeässä. Mitä on tiedossa? Kerron kun on aika.

Ylittäkää Marine Avenue varoen. Mikä on päivän sana? Lapset ovat siinä iässä, että odottavat meiltä täydellisyyttä. Musiikki taukoaa ja tanssilattia tyhjenee. Naisella on pitkät hansikkaat, hänen silmillään voisi valaista pienen aukion metsän keskellä. Musiikki alkaa taas. Kukaan ei kulje yksin omasta tahdostaan. Nainen valkoisissa shortseissa pesee mustaa autoa. Ajattelen, että elämä on kuin limusiini, kuljettaja sanoo. Naisella on hattu, jonka joku on haaveillut. Näin tapahtuu ensimmäisenä päivänäsi Pariisissa. Ne kosteat kastanjapuut. Miten sanotaan ranskaksi, sisarellani on keltainen kynä? Oi, Audrey! Kuka auttaa minua ranskan kielessä ja kääntää hattuni lierin alas? Näimme kesälesken ja kävimme persialaisessa huoneessa, ryömi sinäkin riippumattoosi, sitten kiipeämme Annapurnalle. Koko homma altaaseen kellumaan. Soitankin vain hyvästelläkseni. Sota loppuisi, jos kukaan ei hyökkäisi.

Lensin ilmaan syödessäni juustoa. Pääsette Milanoon kauniin neidin hoidettavaksi. Kirkon kattoon on maalattu ihmisen näkemiä kuvia. On ihme, ettette houraile, kun kellot soivat. Toin teille moskiittoverkon ja pullon vermuttia. Ehkä lapsistamme tulee samanlaisia. Mies voi ristiä kätensä hiljaisuuden keskellä. Posetiivari nappaa kolikon hattuunsa. Nainen ulottuu sotilasta juuri ja juuri olkapään tasalle. Hevonen noukkii jotain maasta. Paras on karhun muotoisessa pullossa. Olet hieno mutkaton tyttö, vaikka ensin pidin sinua sekopäisenä. Juna viheltää, toisen kerran. Sade vain ropisee. Aika rientää. Olisi pitänyt ostaa lähtiäislahja, pilli lohduksi pimeyteen.

Sataa Italian harmaassa maassa. Nainen kirjoittaa kirjettä kynttilän valossa, ikkunasta näkymä yössä kimmeltävälle järvelle. Tämä on sensuroitu. Sotaa käydään oikealta vasemmalle. Hevoset vetävät valtavia kuormia tykkien jylistessä keskellä pimeää. Koneiden ääniä. Hautausmaa saa osuman. Juna saapuu asemalle. Missä olet? Musiikki pauhaa, enkä minä pelkää, kun pojat hyppivät veteen. Moottoripyörä katoaa, huippu on porkkana. Alkaa seitsemän sillan tien rakentaminen, ja sen jälkeen kuolen. Ihmisiä istumassa lasin rajaamissa kopeissa, auton lavalla Leninin pää. Minäkin vedän elokuvani pois kilpailusta. Olet vapaa, näin se meni. Se oli niitä harvoja kertoja, kun jaksettiin jauhaa. Kaikki puhuivat keskenään, koko poppoo. Haaveillaan, että muutetaan se tai tämä, ja jotkut haaveista toteutuvat. Olin jonkin sortin hyvänahkainen anarkisti, katukiviä kuormaajan kauhassa, ja tämä runollinen puoli miellytti kaikkia. Katsokaa, ne ovat kuin kuolleita lintuja, sumua Kaarlen sillalla. Kevät, joka päättyi elokuussa, äänetöntä musiikkia hattu päässä. Ylämäki hidas ja pitkä, siinä ehtii mietiskellä kaikenlaista.

Eikö olekin hienoa olla vapaa! Kaksi kolmesta ostaisi itselleen kyyhkysen. Ihmiset kantavat sydäntään joka paikkaan. Älä luulekaan sitä Venetsiaksi. Aika paljon kaikesta on hiuksia. Tuollaisten täyteläisten värien keskellä voisi asua loput päivänsä. Nainen siristää silmiään, kunnes ei lopulta näe mitään. Portista kulkee kaikenlaista tavaraa ihmisten kantamana. Tuosta musiikista tietää, mihin se kuuluu. Ensin mies ja hänen jälkeensä poika puhuu melkein käsittämättömiä. Miten lähellä koko ajan on, ettei ymmärrä sanaakaan. Nämä kaksi tai kolme ääntä jakavat kaiken keskenään. Mitään eroja ei ole. Se on pelkkä kirja, tyttö sanoo, ja onhan se uskottava.

Kitara on melkein suurempi kuin tyttö, joka sitä soittaa. Ole kiltti hänen vaginalleen, mies sanoo. Naisella on suuria vaaleanpunaisia ruusuja hiuksissaan. Niitä ei näe joka päivä. Avoauto on pölyinen, toinen etulyhty on sammuksissa ja tämä on Rolling Stones. Asunnossa on neliöitä, muttei ainuttakaan tavaraa. Miten vähän heillä on päällään. Helle saa ihon kiiltelemään. Mitä kaikkea ihmiset osaavat. Harmi, että tuulettimia on vain yksi, mutta onneksi se on kääntyvää mallia. Mies makaa kylvyssä sininen naamio silmillä, pian hänen ympärillään häärii koko joukko ihmisiä. Rakennus on pienen linnan kokoinen. Valokuvista näkee, että tyttö meloo, soittaa pianoa ja lukee Vonnegutia. Murharaportti on reikäjuustoa, mies sanoo. Hän piteli sitä kuin koira luutaan. Amerikkalaiset näyttävät erilaisilta huoneissaan. Saattavat olla keskimäärin pitempiä, mutta voi johtua myös tuumista ja jaloista. Ase on kevyempi, jos sen sisällä on vettä. Veri tuli vahingossa, mutta leviää lattialle tasaisena länttinä. Koira haukkuu oven takana, sen kuono näkyy lasin läpi. Tämä huone on melkein paljaampi kuin ihmiset. Mitä kertoo sanaton mies itsestään vaalea, hullunkurinen lippalakki päässä? Nainen tuntuu tietävän, sipaisee hiukset korvansa taakse. Mies ja nainen tarinoidensa vallassa.

Poika ei tottele isäänsä. Nainen pyytää Gogolia istumaan alas. Mies latoo pöydälle nipun valokuvia. Toinen hieroo talkkia jalkateriinsä viidakossa sadekatoksen alla. Hai näyttää kitansa. Kurjet tanssivat, Rooma palaa, ihmisiä laskeutuu hollantilaisesta lentokoneesta. Nainen kirkuvan vihreässä hameessa valokuvaajien ympäröimänä. Oletko käynyt Kreikan saaristossa, mies kysyy. Berliinissä kuljetaan ilman matkalippuja, sotilailla on keihäät, tytöllä maalatut silmät. Vene purjehtii merellä, kortit kääntyvät. Roomasta taistellaan, Hollannissa käydään sotaa. Miehet rakentavat autoa, naisella on sylintäysi kukkia. Mies istuttaa yrttejä tuulisessa puutarhassa. Tumma mies laulaa mustalaismusiikkia. Toinen on kammannut hiuksensa. Naiset ovat pukeutuneet valkoiseen, miehet mustiin. Nainen maalaa toisen kasvoja kynttilänvalossa. Se ei ole rakkautta, mutta me ymmärrämme toisiamme, mies sanoo. Tämä on koulu, jota lapset käyvät. Ja tämä on Kuutamosonaatti.

Seuraavana päivänä alettiin kaivaa esiin kuolleita. Pieni tyttö astelee raunioissa kynttilä kädessä. Ihmisistä ei jäänyt jäljelle mitään, mutta mitä merkitystä luvuilla on? Äiti silittää lapsensa päätä, aivan kirjaimellisesti. Sitten iho alkoi märkiä. Väsyneen näköinen mies, parta ajamatta. Tiellä lojuu autonkappaleita, nopeusmittarin viisari nousee sataan, hääparin ylle viskotaan riisiä. Sinulle, joka rakastat sydäntäsi, kuinka monta tuntia viikossa on? Ihmiset puhuvat puhelimessa, helikopteri nousee ilmaan, olemme tiimi ja pidämme yhtä. Auto syttyy palamaan, poika on kateissa. Kuluselvitys on valmis, klemmareita myöten. Raidat ovat puserossa.

Possu kulkee kissan perässä, mies käyttää kaivinkonetta, traktori on vihreä. Lehmä seisoo ihan liikkumatta. Ovi johtaa maan sisään. Suomea venäläisittäin puhuva nainen meikkaa kaljupäistä miestä. Kynsien vuoro. Vaatekaapin hyllyt täynnä korkokenkiä, peruukkeja. Miten ihminen selviää kaiken tuon mudan kanssa? Tuo on mittari, mutta mitä se mittaa? Ihmisiä savun keskellä. Mies, jonka vasen korva on näkyvissä, sanoo korvaavaan. Joutuu pinnistelemään kuullakseen, mitä mies puhuu. Nainen pesee miehen hiuksia. Noita punaisia ei ymmärrä, ennen kuin selitetään. Tyttö kävelee tunturissa, näpertää koruja juurista. Tuota ei tapahdu luonnossa. Hampaat tulevat syömään. Tuotakaan ei osaisi itse nähdä.

Lusikka menee suuhun. Kaikki värit eivät ole kohdallaan. Ilmassa pyörii hedelmiä. Ihanat raidalliset pöksyt. Nelihenkisen perheen kuva. Näyttää olevan vähäluminen talvi. Kaksi harmaata kynttilää, mustia autoja parkkihallissa. Mies menee autoon avaimitta. Istuimella on pehmolelu. Nainen avaa postia. Kuvun alta näkyy kakku. Teinityttö tekee itsestään kuvia valolla. Nainen kirjoittaa, nainen hymyilee, nainen lähettää lentosuukon. Kupu on nostettu kakun päältä. Puukko tupesta, kodittomia hampaita. Sulaa suklaata, tietoa puusta. Jessen nimi onkin Aku.

Auto törmää ja jää kyljelleen, tyttö itkee suruaan, poika makaa eikä liiku. Mies muistaa naista kukkasin. Naisella on 60-luvun rintaliivit. Työpöydillä kirjoituskoneita. Raija yrittää muistaa oman nimensä, kun miehellä on kynä suussa poikittain. Pöytä valmistuu, vuoristoradassa ei ole värejä. Maanviljelijä tekee kuvapatsaita. Mies silittää naisen hiuksia. Nainen kysyy, mitä on tapahtunut. Koivisto puhuu. Olutta juodaan kolpakoista. Kädet rasvataan iltaisin. Tämä on Beatles. Tuomiojan tukka on näkemisen arvoinen ja ihmisten iloa on kiva katsella. Onko teillä tili Pukevassa, nainen kysyy. Oven pielessä kauniin vihertävän rusehtava tapetti. Seinässä kulku kielletty. Pomo lukee aikaa. Jumala yksin tietää, mitä olisin ilman sinua. Airam duunaa termoksia ja Seutulaan on tullut geishoja. Leikkaaja syö taas eikä taaskaan puhu. Hei hei, kuinkas hurisee. Harvoin tyttö elää saa. Kun päättyy tää, muisto vain jää. Kieli vaihtuu toiseen.