perjantai 2. tammikuuta 2009

Lapsi nykäisee hiuksen toisen päästä. Lapset piirtävät avaruusolioita. Vuohet laiduntavat niityllä. Matala valkoinen rakennus heijastuu vedestä. Mies valkoisessa paidassa kävelee piikkilanka-aidan vierustaa.

Miehet äänittävät valaiden ääntelyä. Se kuulostaa raskaan, ruosteisen rautaoven kirskunnalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että oudoimmat eliöt näkee omalla etupihallaan.

Ohjaajalla on naama täynnä vakoja ja muhkuroita. Nyt hän kävelee syksyisessä, kauttaaltaan ruskeassa maisemassa. Lämmin valo tulee matalalta. Jussi heittää seinälle varjonsa. Älä kysy niin vaikeita.

Siitäs saitte, tyhmät jättiläiset. Naisella on sydän solisluiden välissä. Mikä jatkuu? Mies huhkii verstaassa. Nainen koskettaa tulta kielellään. Hyvä perse. Nyt se jatkuu. Seinillä on taidetta. Taidetta on seinillä. Köyhät eivät laula. Työstän tässä yhtä ajatusta. Äiti pyyhkii pölyjä. Suutelee poikaansa. Mies esittelee naiselle kirjaa. Tuikkaanko sen sisään? Ironista kyllä, se on elokuvan ensimmäinen repliikki. Tuli nielaisee miehen. Mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi.

3 kommenttia:

  1. Koetan kuvitella, miten tämä on esitetty, mutta se ei ole kovinkaan helppoa. Etenkin tuo mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi.

    Onpa hyvä, että olet keksinyt tämä proggiksen. Tosin kyllä luulen, ettei siitä ole apua minun satunnaisiin keskusteluihini, joissa toinen äkisti olettaa minun tietävän televio-ohjelmien nykytilasta... :D

    VastaaPoista
  2. Tämä on kanavasurffailun tulosta. Pieniä pätkiä sieltä täältä, mukana myös mainoksia. Esimerkiksi tuo mansikkajuttu (jossa mainostetaan en muista mitä, mutta niinhän se on usein, että muistaa mainoksen muttei mainostettavaa tuotetta). Siinä mies pitelee ensin mädännyttä mansikkaa, joka sitten muuttuu silmissä takaisin tuoreeksi.

    VastaaPoista
  3. Niidenhän pitäisi mainostaa sitä tällä tekstillä eikä millään kornilla tv-mainoksella.

    VastaaPoista