Et ole miettinyt, mitä minulta pyydät, pelkäät rakastumista, elämistä varjossani. Vihreä auto, se olisi valhetta. Päätin tehdä simpukkakastiketta, koska nämä ovat tärkeät treffit. Hänellä on varmaan kirja ja kukka, kaunis kuin postilaatikko. Tein juuri läpimurron, täydellisen sekoituksen ilkeyttä ja runoutta, koska hän on täydellinen vastakohtasi, jos myyt kirjoja massoille. Ainoa miellyttävä asia olivat hiukset, hyvin öljytty kone kolmannella raiteella. Taksikuskit sekopäitä joiden sydänmoottori piipittää, ylitsepääsemätön este joka pilaa elämäni jälkeenpäin, tai vähät välittää puheistani. Tällainen yhteydenpito on yleensä hyödytöntä, ja minusta tuntuu kamalalta jos olen aiheuttanut murhetta. Jonain päivänä selitän kaiken, kultaseni. Marssit kohti tuntematonta. Hän johti Espanjaa, se tapahtui Espanjassa, hot dog laulaa, mutta pitääkö silloinkin olla hiljaa? Sovimme niin hyvin yhteen, enkä mahda itselleni mitään. Joka lauantai unelma jostain toisesta. Tietää kaiken, koska häneltä puuttuu tappajanvaisto. Se on todella tylsää ja armotonta. Pian mekin olemme pelkkä muisto. Mutta säilytämme kaikki katot ja seinät.

Minä jatkan mautonta pikku elämääni, kun vandaalit pääsevät joen yli ensin erikseen ja sitten yhdessä. Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä erolta, Kristus vai keisari, keisari vai Kristus. Hänen kansansa kimppuun hyökkäiltiin jatkuvasti, meidän meremme kokonaisen kansakunnan kuljettamiseen. Se on merkillistä, maa hedelmällistä. Hirveätä, miten kaikki muuttuu vuosien saatossa, yksi toisensa jälkeen. Miehet katsovat tuleen, kunnes koossa on koko sarja ja kaupunki hävitetty maan tasalle. Palmuja tuulessa, valtava kaupungintalo, kirjasto kauneimmillaan. Afrikan Rooma, elämänlanka, tietynlainen kauppa, vehnää pienillä laivoilla. Tonneittain ruukunpalasia, valtava operaatio, ilmaista viljaa hyvää hyvyyttään, ässä kädessä yltäkylläisyyden maassa sirkushuvien aikana kohtaamatta lainkaan vastarintaa. Ironinen laivasto, lapsi kehdossa hunneja vastaan. Vastalahjaksi nokkamiesten pöytä, kahden poikalapsen syntymä, vielä yksi lehti kääntämättä. Jo toisen kerran pelastava ritari, joka pilasi kansansa nimen ikiajoiksi täällä Roomassa. Ketään ei tapeta eikä kiduteta vuosisatojen kuluessa, mutta patsain lastattu laiva upposi. Luxorius oli runoilijoista tärkeimpiä, tässä ihastuttavassa paikassa. Juhla-asuja ei enää tarvittu, hehän olivat voittajia.

Säilyttää tai keksiä sotakoneen nousu ja tuho, ikään kuin en olisi koskaan mennyt naimisiin kanssasi, kanssasi naimisiin dans un film. Samaa himphamppua. Kristallipallostakin saisi enemmän selvää. Tapahtuu kai muutakin kuin hermoromahduksia, ennustajaeukkojen taloudellisia katsauksia. Hetkinen, taisin keksiä ihmisen. Tarkoitan sodanuhkaa. Eurooppaa pitää tarkastella avoimin mielin. Ruusulla nimi kuin nimi, mutta Lontoossa tavataan. Se on sinun heiniäsi après le banquet, kun autot olivat vielä autoja. Puolan tilanne askarruttaa, yleensä satelee tai on sumua. Mitä halusitte kuulla minulta? Tilanne voi riistäytyä hallinnasta, sillä amiraali on heikkona sinuun. Voi sentään, kai hän jotain kieltä puhuu. Latinantapaista kuplivaa nauruherralle. Ihminen on harmaan sävyjä tajuava eläin, tyhjä tuoli, häntä ei voi mikään korvata. Nyt olisi amatöörien aika.

Menkää Amsterdamiin, missä sateenvarjoilla ei ole eroja. Tämä voi olla vaarallista kahdella f:llä. Olihan ihmeellinen katoamistemppu, jota en ehdi selittää. Se on signaali. Oven takana auto, auton edessä ovi, harmaita miehiä. En osaa selittää, en ole varma kersantin tunnuksista. Vanha kulkuri vain, ihan totta. Kirjoituskoneen ääni, tulisitteko kertomaan siitä, puhumme kaikki englantia. Niin arvelinkin avaimenreiästä. Ihmisiä ikkunain takana, puuteria nenälle, puhuimme juuri tulppaaneista. Tuulimyllyissä oli mukava tutustua. Amme vuotaa, puhelin on mykkä ja minut on ryöstetty. Häikäilemätön vai rakastunut uusi ihminen, jolla oli paljon sanottavaa? Ei varsinaisesti. Elämä maanantaina, perässä venäläisiä, kaksi kappaletta. Omistaja asuu Espoossa, mutta tuskin sieltä mitään löytyy, viime aikoina ei niinkään. Suurin osa häipyy kerran tai pari, ei nyt, sen teollisuuspampun poika. Muutamassa vuodessa ketju toimii kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Hirveä nälkä, pakko olla, onpahan yksi happopää vähemmän, sairaseläkkeellä. Tää on mun paikka, tän kokosesta. Ajan hitaasti Espooseen, ikävät asiat, jotain ihme väripalloja, kukka napinlävessä, reseptinä rakkaus vastustamaton, josta riittää voimaa enemmän kuin lähellä on konditoria. Älä yritä mitään. Minäkin palvon neitsyttä, heikko pumppu kielsi puhelimet. Älkää katsoko taaksenne, jos puhelin soi, seepra joka täytettynä näkee ikkunasta sen mikä ei ole näkyvissä, auton perävalot, vanhan kaupungin, sen mikä estää täysin rakastamasta.