Tyttö tuulettaa paljaita jalkateriään auton sivuikkunassa. Hulliin on joku matka. Kadun varressa seisoo vene. Kortit kääntyvät miten kääntyvät. Hänellä on pakarakipua silmissä, poika sanoo. Mies työstää kakkosnelosta kuulosuojaimet päässä. Silinteripäinen tyttö, joka on piirretty, itkee ja hieroo rystysillä silmiään itkun merkiksi. Nainen puhuu toiselle. Ei, nainen puhuu toiselle naiselle, jonka kuva näkyy taulutelevision ruudussa. Miehen takana värikäs rykelmä, jonka tunnistaa kukkakimpuksi. Kiitos sinne Jerusalemiin, hiuksensa värjännyt vihreäjakkuinen nainen sanoo.

Mies esittelee Arkhimedeen ruuvia. Syrakusan kiviä järjestyksessä ja epäjärjestyksessä. Nainen mustassa kaavussa nuolee jäätelötötteröä. Parthialainen vetäytyminen tulee selitetyksi, samoin valtakunta tyhjästä. Mies kävelee raunioissa suurta sinivihreää varjoa kantaen. Kivessä on, mikä kiveen on hakattu. Totinen mies, kruunupää. Tuon täytyy olla Colosseum, ja onkin. Rodoksen kolossista on jäljellä maine. Portaat, jotka puolivälissä jäävät varjon alle. Kiviä, kiviä jotka puhuvat. Vesi kimaltelee valossa, niin kuin se olisi sille lasten leikkiä. Antikytheran koneen rekonstruktio, maailmankaikkeus laatikossa. Kuu sellaisena kuin aurinko sen näyttää. Kaikki uusi oli uhka.