No, jatketaanpa, eikä välitetä lentävistä näyistä. Kolme miestä penkillä puistossa. Todisteita tasan viisi, sen kuudennen lisäksi. Kantille kolme vuotta leiriä, siihen tyssää teidän suunnitelmanne. Ja kaikki on puulaatikossa yhtä järjetöntä. Joskus meidän merkillemme käy vielä kehnommin, tässä lehmusten alla, Galileassa. Siis kulkuri, yksin maailmassa, jokunen taikuri tai valehtelija. Sotkivat kaiken mitä puhuttiin, nimittivät koiraksi. Alkoivat vihata rahaa, mikä ei liity olennaisesti tähän juttuun, hyvät ihmiset. Onneksi niin ei käy, vaikkei sekään kyllä auta. On tullut ilta ja pimeä, jotta valot pääsevät tehtäviinsä. Yksin, aina yksin. Pää irti.

On matkan pää, kun rakkaus alkaa. Kehitystä havaittavissa, ja äänet väkijoukossa katoavat. Pimeässä portaat tai polku taloon, joka lienee koti itkevälle naiselle. Maestro kyllä saa säveltää rauhassa, myös huonoina hetkinään. Mitä hyvänsä voi tapahtua, ja parempi niin. Seksi mutkistaa asioita. Sääkin on ihan sekaisin, taivas sisällä. Joka hetki varuillaan, osoite kengässä. Talo pitää puoliaan arvokkaasti, niin kuin ihmiset. Noutaja on autollinen toisia, pianon ääniä seinän takaa, lunta kevyesti, maahan kiirehtimättä. Peilin ohi peremmälle, missä on kukkia. Palmu kuuntelee selloa turvassa, leijonan kidassa pianoa sormin koskematta. Mätä perunakin on tärkeämpää kuin aika. Seinästä vettä, musiikkia puun sisältä. Mitään ei jäänyt.

Se on kuulemma hyvä. Historian hauskin huomisen työlista: muista pysytellä erossa synnistä, sillä merenkäynti voi olla rankaa, jäykkää ja etäistä. Jatka siitä. Anna anteeksi.