Seuraavana päivänä alettiin kaivaa esiin kuolleita. Pieni tyttö astelee raunioissa kynttilä kädessä. Ihmisistä ei jäänyt jäljelle mitään, mutta mitä merkitystä luvuilla on? Äiti silittää lapsensa päätä, aivan kirjaimellisesti. Sitten iho alkoi märkiä. Väsyneen näköinen mies, parta ajamatta. Tiellä lojuu autonkappaleita, nopeusmittarin viisari nousee sataan, hääparin ylle viskotaan riisiä. Sinulle, joka rakastat sydäntäsi, kuinka monta tuntia viikossa on? Ihmiset puhuvat puhelimessa, helikopteri nousee ilmaan, olemme tiimi ja pidämme yhtä. Auto syttyy palamaan, poika on kateissa. Kuluselvitys on valmis, klemmareita myöten. Raidat ovat puserossa.

Possu kulkee kissan perässä, mies käyttää kaivinkonetta, traktori on vihreä. Lehmä seisoo ihan liikkumatta. Ovi johtaa maan sisään. Suomea venäläisittäin puhuva nainen meikkaa kaljupäistä miestä. Kynsien vuoro. Vaatekaapin hyllyt täynnä korkokenkiä, peruukkeja. Miten ihminen selviää kaiken tuon mudan kanssa? Tuo on mittari, mutta mitä se mittaa? Ihmisiä savun keskellä. Mies, jonka vasen korva on näkyvissä, sanoo korvaavaan. Joutuu pinnistelemään kuullakseen, mitä mies puhuu. Nainen pesee miehen hiuksia. Noita punaisia ei ymmärrä, ennen kuin selitetään. Tyttö kävelee tunturissa, näpertää koruja juurista. Tuota ei tapahdu luonnossa. Hampaat tulevat syömään. Tuotakaan ei osaisi itse nähdä.

Lusikka menee suuhun. Kaikki värit eivät ole kohdallaan. Ilmassa pyörii hedelmiä. Ihanat raidalliset pöksyt. Nelihenkisen perheen kuva. Näyttää olevan vähäluminen talvi. Kaksi harmaata kynttilää, mustia autoja parkkihallissa. Mies menee autoon avaimitta. Istuimella on pehmolelu. Nainen avaa postia. Kuvun alta näkyy kakku. Teinityttö tekee itsestään kuvia valolla. Nainen kirjoittaa, nainen hymyilee, nainen lähettää lentosuukon. Kupu on nostettu kakun päältä. Puukko tupesta, kodittomia hampaita. Sulaa suklaata, tietoa puusta. Jessen nimi onkin Aku.

Auto törmää ja jää kyljelleen, tyttö itkee suruaan, poika makaa eikä liiku. Mies muistaa naista kukkasin. Naisella on 60-luvun rintaliivit. Työpöydillä kirjoituskoneita. Raija yrittää muistaa oman nimensä, kun miehellä on kynä suussa poikittain. Pöytä valmistuu, vuoristoradassa ei ole värejä. Maanviljelijä tekee kuvapatsaita. Mies silittää naisen hiuksia. Nainen kysyy, mitä on tapahtunut. Koivisto puhuu. Olutta juodaan kolpakoista. Kädet rasvataan iltaisin. Tämä on Beatles. Tuomiojan tukka on näkemisen arvoinen ja ihmisten iloa on kiva katsella. Onko teillä tili Pukevassa, nainen kysyy. Oven pielessä kauniin vihertävän rusehtava tapetti. Seinässä kulku kielletty. Pomo lukee aikaa. Jumala yksin tietää, mitä olisin ilman sinua. Airam duunaa termoksia ja Seutulaan on tullut geishoja. Leikkaaja syö taas eikä taaskaan puhu. Hei hei, kuinkas hurisee. Harvoin tyttö elää saa. Kun päättyy tää, muisto vain jää. Kieli vaihtuu toiseen.