Seinällä on Trotskin kuva. Nuokkuva mies saa pillitupakkaansa tulen. Pöydällä palaa öljylamppuja. Takatukkaisen miehen nenästä tulee verta. Hänellä on silmälasit ja nippu papereita kädessään. Huoneen takaseinällä on punainen vaate, johon on kirjoitettu venäjänkielistä tekstiä. Syytettyä kehotetaan nousemaan. Mies vastaa huis, hais, hois. Samassa huoneen sähkövalot syttyvät.

Mies istuu lattialla ja rikkoo lasia silitysraudalla. Lasimurska on parasta rotanmyrkkyä, hän sanoo. Nainen saa haavan jalkapohjaansa. Miksi meidän täytyy käydä läpi nämä kärsimykset, nainen kysyy. Kaikki kostetaan neljänteen polveen, mies vastaa. Se tekee kaksisataa vuotta. Mutta mistä laskeminen olisi aloitettava?

Heitellään lumipalloja talvisessa maisemassa, joka voisi olla Suomea. Taivas liidunvalkoista lunta valoi, nainen lausuu sängyssä makaavalle lapselle. Mies päättelee naisen olevan raskaana. Tyttö ratsastaa keinuhevosella. Kello lyö kuusi. Tyttö haluaa jäätelöä, koska sadussa on kerrottu jäätelöstä. Kuuluu moottorin ääni. Tuomiopäivän ääni, mies arvelee. Panssarivaunu ajaa pihaan. Mies ja nainen kuuntelevat tuulen ulvontaa sängyssä maaten. Vieras kertoo lapsille puussa kasvavista appelsiineista. Aamulla on valoisaa. Tohtori luo lunta.

Mies rojahtaa ovesta sisään kasvot veressä. Sudet ulvovat. Tohtori ruokkii potilasta puisella kauhalla. Mies nousee ylös ja soittaa urkuharmonia. Miehet tappelevat. Toinen osoittaa toista revolverilla. Mies kahlaa hatuitta päin umpihangessa. Susi, haukka. Mies virittää revolverin ja työntää aseen piipun suuhunsa. Laukaus. Kaatuu hangelle. Niin lipuvat esiin vuosisadat pimeydestä ja varjoista.