Pöytänne on tässä. Kolmas on tällä hetkellä ulkomailla. Ilmaannun ovesi taakse. Kaikilla on mielikuvitusta, enkä tarvitse muuta. Pitäisikö minun uskoa, mitä kerrot minulle?

Mitä ikinä tarvitset, hetken aikaa, yhdessä asumista, lihaa piiloon. Kaikki on cool, enkä vitsaile. Meidän pitäisi puhua, mutta en ehdi nyt, koska ajan partaani. Siinä vasta voimankäyttöä. Pelivelkasi tai se yksityiskoulu, ja minä kun luulin että katkot vain jalkoja.

Se mistä halusin puhua… Nukahdin kerran omaan oksennukseeni, ja paras ruska on sitä paitsi jo mennyt. Naisten salaisuudet tuntuvat niin hyviltä, koska useimmat miehet haaveilevat nukeista. Ikkunani läpi ei lennä ensimmäistä kertaa tiili. Tämän miehen kanssa ei ollut helppo olla samaa mieltä. Miten se näkyy yhteiskunnassamme? Päälle päin luonto näyttää sopuisalta. Kaikki pyrkivät kohti valoa. Siitä alkaa myös oma taisteluni. Minun lienee parasta paljastaa korttini. Selityksen täytyy johtua aivoista. Ulosteiden ja mädän lihan inho, siis yleisesti hyväksyttäviä ominaisuuksia. Prosessi alkaa näissä huoneissa. Valintaan käytetään paljon aikaa, kengännumero, allergiat, silmien väri. Pitääkö jazzista tai Aston Martineista?

Kylläpä kaupunki osaa olla kaunis. Mustekala, lemmikki ja kirahvi. Ne ja vain ne ovat kuolemattomia. Tarkemmat silmät, parempi suojaväri. Meissä ihmisissä on jotain todella outoa. Lehdet kääntyvät, ja silti haluamme olla miellyttäviä, silti halu lohduttaa on jäljellä. Jotain lämmintä pitää saada. Ajattelin vain, että soittaisit käsiraudat ranteissa.

Varjot ovat tarkoituksellisia, muuten istut loppuikäsi veden alla kiven takana. Sade kastelee matalan mökin, jonka ikkunassa koira haukkuu. Äänet ovat valoni ja soitan mieluummin muiden teoksia. Jonkun pitää vain muistuttaa minua nälästäni. Minä näen näkymättömiä asioita, kuten viattomuuden. Ja mihin kaikkeen aika riittääkään keskellä erämaan avaruuksia, kylmissäni, mutta nyt jo parrakkaan naisen kyydissä. Kylmä sydän taskukoossa, eikä hyviä ihmisiä ole paljon. Voitte jatkaa unianne. Perille on pari mailia.

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on puhelimen pirinässä. Mykkä puhelin on merkki, senkin suupaltti. Toivottavasti korkeus ei huimaa päätänne rahaa vaihtaessa. Väkeä on kuhisemalla, jotta voimme elää turvassa ja rauhassa. Hetki on juhlava. Kastan sinut Alaskaksi. Kuka on juonut tuosta viimeksi? Mistä nuo varjot tulevat? Ammuskellaan elokuvateatterissa, koska saarelta ei pääse pakoon. Tämä on varmasti tärkeä hetki, lahja Ranskan kansalta. Voisin ajatella sitä koko päivän. En pidä syksystä, rakastunut pikku vapaudenpatsas. Pudottaa nyt aseensa, näin kiperässä paikassa.

Sauma ratkeaa. Kymmenen sekuntia. Mies katsoo alta kulmain, mitä lihaa Caesar syö. Viha ei ole tähdissä, vaan meissä itsessämme. Jos hylkäämme sen kotona, ehkä kukaan ei katso. Teet minut hulluksi. Itken vuoksesi ja kaikki on hämärää. Lue loputkin.

Löysimme mukavan talon. Näkö sumenee välillä. Onko väite totta? Se on lehden etusivulla. Ei, jos pelaamme bridgeä sillä aikaa kun mies puhuu mikrofoniin. En puolusta häntä kuulopuheiden perusteella. Siinä asian pahuus, paperi kirjoituskoneesta. Jotain sellaista odotinkin pommien ja ideologian tasolla. Hän kuitenkin unohti tarkistaa, mihin uimahyppy päätyisi, jos jostain kuuluu musiikkia. Että siitä tulee totta siellä missä sinä olet. Pimeinkin yö loistaisi valoa, jos tulet. Mihin aikaan juna lähtee?

Tai tuli mieleen, entä jos olemmekin väärässä? Se oli vain ajatus. Kohtuudellakin on rajansa, kun vannoo kertovansa totuuden. Sulkekaa ovi. Miettikää asiaa. Ovat laittaneet kaiken näyttämään asialliselta. Ihmiset haluavat viihtyä, joten pidetään kieli keskellä suuta seuraavat viikot.

Yhtä asiaa ihmettelen. Valoa, joka valkoisen saa noin hohtamaan. Lähdetään mekin tanssien, koska rakastamme Yhdysvaltoja, olipa kyse miehistä tai naisista. Historia kostaa, eikä siihen mene kauan, sillä televisio voi myös opettaa. Ehkä se on toiveajattelua. En osaa sanoa. Mutta kahdessa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Ihmisiä raunioiden keskellä, tietyin ehdoin. Kaikki tiet ja rajat Egyptissä. Kehnoimmasta päästä on purettava, mutta miten rakkaus kohteli kirjailijaa itseään? Jotain ihme väripalloja kymmenen kuukautta myöhemmin kaikkien noiden kokemusten jälkeen.

Sittenhän kaikki on ollut ihan turhaa. Jännittää ihan hirveästi. Kakku pöydällä kuolemaa odotellessa. Auto kääntyy pihaan. Ruusuja joka paikassa, siis on. Raskas kulma, ei millään pysty muistamaan. Riittää jo, ihan oikeasti. Otetaan sille. Muuttaminen on rankkaa. Lukee vanhoja lehtiä, tähän väliin jotain kevyttä. Julkaisematon romaani on aina vaarassa. Halusin lopettaa sen painajaisen. Tämä on ihan hullua. Vastapuolella köyhä, nuori nainen. Olin umpikujassa. Enhän mä tiennyt susta mitään. Halusin tietää. Halata pimeässä, aamulla juoda kahvit ja teet. Siis aivan liikaa yhteensattumia saadakseni tämän jutun loppuun kaikessa ja kaikesta. Ensimmäisen kerran elämässäni pala pohjoista vastaamalla oikein kaikkiin kysymyksiin. Mitä sinä haluat? Helppoa elämää, katsella päälläsi kaunista vihreää. Yhdessä samaan suuntaan punertavassa iltahämärässä. Älä kerro kellekään.