Keskitymme tulevaan, emme välitä menneestä. Ihmiset puhuvat romahduksesta, mutta huivipäinen nainen nauraa kädet puuskassa kioskin edustalla. Kaikkea palmut joutuvatkin kuuntelemaan, valkoista fosforia, diplomatiaa, aseellista voimaa järkevässä suhteessa. Sen sijaan myrkkyjen vaikutukset näkyvät nopeasti seuraavan seitsemän vuoden aikana. Vahva tunnistautuminen: näyttää kuvia, joita ei itse näe, käytännössä hiilen mukana. Mutta etu ei saa ihmisiä vaihtamaan yhtiötä. Paljon alemmas ei voi enää mennä.
Pitää kysyä, onko mies valinnut itse silmälasinsa. Tuo on selvästi hömötiainen, ja kun säteily on voimakkainta, sana on småkryp. Niiden aikuisikä rajoittuu talvikuukausiin, sen sijaan puu kuoli jo edellisenä kesänä. Vehnää toisessa muodossa New Yorkin muotiviikoilla, kun mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi. Piste fi. Sama, tuttu koti, kun he olivat nuoria. Olen vain luontaisen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Teen omat vaatteenikin. Ei silti, että piittaisin, mutta tuota on tylsä kuunnella, jos kääntää selkänsä jollekin. Melkein madalsin ääntäni. Siitä riittää jaettavaksi asti. Peitä, hoida ja unohda. Lopputulos: kaksi kolmesta ostaisi kyyhkysen, koska jokainen rakkaustarina on erilainen.
Vihkosta katselisi pitempään ja orkidea vaasissa tekisi ihmeitä, jos jonottaa kylmässä yössä vain kuullakseen hänen äänensä. En koskaan tajunnut, minkä ilon minulle soit. Sinun kanssasi on niin kivaa. Olet ihana, kun puhut tuhmia. Haluan kokea sen joka vuosi.
Moikka vaan. Tuollaista ei ole oikeasti, eikä mikään pysäytä sinua nopeasti ja tehokkaasti. Ja tuon vihreän haluaisin riisua keskiviikkona yhdeksältä, mutta tilanne on monimutkainen. En voi lakata ajattelemasta häntä, mutta se ei ole iso juttu. Näyttelijät liioittelevat usein, ja nämä ovat tunteita, jotka menevät pois. Ehkä olen väärässä. Toisaalta, mitä vikaa on aurinkokuivatuissa tomaateissa? Tahdon, että ymmärrät yhden asian. Kestää hetken ennen kuin pääsen yli siitä. En tiedä mitä tehdä. Tällaista ei oikeasti ole.
Tähän väliin jotain kevyttä ystävien kesken jaettavaksi. Jokainen rakkaustarina on erilainen. Sitä on vaikea estää. Pystyn kyllä kertomaan tunteistani. En täydellisesti, mutta siedettävästi, ja nyt ollaan tässä. Olen rakastumassa sinuun. En tajua sitä, mutta ei tehdä siitä numeroa. Syy on jo tutuksi tullut. Ihmiset kääntyvät pois seinillä olevasta taiteesta, mutta siitä ei jää jälkeä yhtään mihinkään. Muuten irvailu jatkuu vanhaan malliin ja talojen ylle nousee sakeaa savua, jos sopiva vaate löytyy. Oma, todellinen koko on hämärtynyt. Nämä miehet marssivat Eurooppaan.
Joka kolmas heistä kaatui, joukossa syvällisiäkin miehiä. Ei siinä paljon pohdiskeltu. Söimme leipää kuolleiden tovereidemme vierellä. Minusta tuntui, että jouduin luopumaan omastatunnostani. Miljoonia ihmisiä kuoli. Miten hiuksenhieno ero hyvän ja pahan välillä. Joutenolon seurauksena kenraalit alkoivat vaihtaa ajatuksia. Univormun kantaja oli muita ylempänä. Tarvittiin 3,75 miljoonaa päätä, ja se näkyi katukuvassakin. Kohta postiljoonikin kantoi miekkaa valan täyttämiseksi. Kaikesta tästä puhuttiin vain suljettujen ovien takana.
En tee muita kuin elokuvia. Pääasia, että pääsee pois tulesta. Olimme pienessä kylässä, kun hän kysyi, oliko meidän syytä pelätä henkemme puolesta. He olivat ihmisiä, jotka turvaavat tiensä moneen suuntaan. Se oli kuin Hannibalin ajatus tuoda norsut Alppien yli. Riski oli valtava. Se oli ajan henki. Kuinka hiljainen pieni joki. Havaitsimme linnan. Jokainen joutui itse vetämään rajan hyvän ja pahan välillä. Sota ei olekaan leikintekoa. Emme vilkuilleet sivuille.
Lautasellinen omenoita, malja viimeiselle venäläiselle luodille. Poika sytyttää kynttilän. Mielessä ranskalaiset tytöt ja vaarojen ja miesten maailma. Minä voin antaa ajatuksillenne oikeat sanat, sotilas sanoo. Ne odottavat aamunkoittoon, sillä aikaa kun me levitämme saksalaista kulttuuria epätoivoiseen maailmaan. Yhden univormun alta löytyy aina toinen. Ihmiskäden aiheuttama vahinko tai kaksi vastakkaista. Puhelin soi. Aistien pitäisi palata pian. Musiikki tulee ja lähtee saman tien.
Ruumiita on useita, seinähullun tekosia. Korvat sulkemalla näkee paremmin. Sumua metsässä tai metsää sumussa. Nainen nukkuu vähän ja on järjestelmällinen. Nuoruus sen sijaan ei ole ongelma. Joku on ¨nähnyt paljon vaivaa löytääkseen tammen, mutta outous, se jos mikä on erikoisalaamme. Tämäkin vaikuttaa asetelmalta. Ehkä faksi kertoo sodan kauhuista, Olympos-vuoren eläimistä. Goyan matkimiseen on oltava jokin syy, mutta ei näin ilmiselvällä tavalla. Joskus ihokin tarvitsee apua sodan kauhujen takia. Se on eri asia. Sitten täytyy etsiä muualta, kuten Goya vedoksillaan.
Oli säkkipimeää. Hän tekisi mitä ikinä lystäisi, kunhan vain joku kertoisi näkemästään. Musiikkia, joka liikkuu mutta on paikallaan. Hän väärentäisi kuviaan, jotta olisi vaikuttavampi. Mutta kun täällä ei ole mitään, ja värien sekoittamistakin epäillään rikokseksi. Ei kaikkea tarvitse repiä palasiksi. Ikään kuin täydellinen lahja ratkaisisi kaiken. Senpä vuoksi hän joutui improvisoimaan. Ihan vapaasti. Koska päätöksiimme vaikuttaa se, mitä emme vielä tiedä, se mikä on vasta tulossa. On siis aika tehdä päätös siitä, mitä aiot katsoa seuraavaksi.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti