Laiva on rakennettu järven pohjaan ja on siis uppoamaton, kuten Kiinakin. Mies pääsee hattu päässä muistomerkin sisään ympärillään vanha maailma. Uskomaton jäänne, ja vierailu on pian ohi. Turhauttavaa. Mies haluaa ötököitä. Käärme maistuu hieman kumimaiselta. Maailman pisin hautausmaa, kuin maailman reuna. Soturien tyhjät kädet, läpikuultavat ruukut. On nousemassa myrsky, joka pyyhkii hämähäkinseitit. Voima on vanha ja väsynyt. Siihen on varauduttava ykkösketjun voimin. Yksi kättelee kaikki, grafiikka katselee ja kuuntelee.

Nousua siivittää tukku hyviä ominaisuuksia, joilla täytetään teatterit. Siitä kertoo Matti. Aurinkoja on kolme. Muutoin aamu on pilvinen, ja itku tulee silmään. Nyt aurinkoja on jo parikymmentä. Yksi on punainen pallo Intiassa. Pohjoisessa leipä on pääruoka, nyt siihen tuli reikä. Tämä on suuri häpeä. Tässä tuntuu kumina. Sumu peittää. Pojat nauravat. Vuohelta, joka on musta, lähtee henki. Tanssitaan nuotiolla. Ensin syödään makeaa. Sotilaat tarvitsevat voimia. Vatsa on kauppiaitten osa. Mukava hetki, meren antimia ja kookos. Kaikki on kaaosta, ja sitten asiat vain yhtäkkiä järjestyvät merellä. Sillan punaiset pylväät, pippuri kiipijä kuten viini tai vanilja. Teenmaistajalla neljätuhatta sanaa. Punainen kala puhuu toiselle punaiselle kalalle. Ruoka on maalattu perusvärein. Jonkun nimi on Lolo.

Kun kuva on väärinpäin, mikä on väärinpäin? Nykyinen rakenne on kelvoton, suuri vaarojen lähde. Askel ulos maailmasta, siellä ei tapahtunut mitään. Tässä kehittyy joka päivä, aina oppii uusia asioita. Isoisäni helistin, ei millään pahalla. Kuvan voi varmasti värittää. Se on aika yes Euroopan kartoilla. Yli vaikeistakin kiusauksista, aika alkaa nyt. Kalaa pään päällä.

Jos masentaa, ahdistaa tai stressaa, voi vetää kiinalaisen kipaleen, joka ei merkitse mitään, mutta on jännempää kuin miltä näyttää. Tulen lietsominen on aina yhtä kivaa ja taivaallista. Aika on kumia tai paahdettu ankka. Kauppa käy. Hirviöt paperia. Ei hassumpaa. Maistuu kengältä. Riisi on solisti. Jos sitä on tarpeeksi, voi lentää.

Ole rohkea, ole kaunis. Sukella täysillä mukaan siihen, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Neljä taputusta. Niinhän se oli?

Ehkä lennänkin. Hän on herttainen, fiksu ja hauska. Pidämme jopa samoista kirjoista, vaikka olen idiootti. Hän sen sijaan on hauska ja suurenmoinen, ei itsepäinen typerys. Koskien seuraavaa, missä tuulet käy, löytyvät itsensä kimpusta. Sehän on hyvä asia, mutta onko se sallittua? Ihan pieni leikkinen mökki, kolme herkullista makua ja kehitysmaat. Miehet ovat erilaisia. Unohdimme sen kumpikin. Olemme kuin luodut toisillemme. Pälä, pälä, pälä. Hän on leijasuunnittelija ja liimanhaistelija. Suljen silmäni, jotta se olisi vähemmän tuskallista, ja nainen lausuu rahat pengär.

Pöydällä muovia, keltaista ja läpinäkyvää. Ei saa selvää. Kello käy takaperin joka aamu. Kuolemantähteä rakennettiin yhdeksäntoista vuotta. Negatiivinen väri, kylmä ja etäinen. Uskonnollista taidetta, tiukka katolinen kasvatus, kalliimpi kuin talo. Maallinen valtakunta tarvitsee tasa-arvoa. Meitä vahditaan ostoksien kanssa huonon käytöksen vuoksi. Tarpeeton toisto. Hevonen on rautias, tuollainen kukkakeppi, enimmäkseen roskapostia. Kuva kuuluu entiseen elämään, kaksi luodinreikää rinnassa, kuninkaitten kokoa. Se on loppu nyt, ja Suomi on suuri maa. Sen luonteessa on jotain totuttua suurempaa. Ehkä miliisi voi auttaa. Kahdet erikokoiset kengät, kolme eri-ikäistä ruusua. Ei pidä kääntää selkäänsä ovelle, ruusupuskasta, metsällä. Kaikkien toimien pitää miellyttää Herraa. Tuskan päärynä, hintelä, ujo, vetäytyvä, kriisissä. Poltettu, ei identiteettiä. Elämä on hyvää ja seuraa toista kuin koira. On ratkaisujen aika, kun tiedät mitä haluat.

Kuka kiittää ketä ratsailla tai ase kädessä ihannemaassa ja silti linssi menee huuruun. Pariisilaiset ovat jossain määrin erilaisia, tavallisia ihmisiä, joita tuotiin kuulustelukoppiini. Kääntää toinen poski, se esti minua toimimasta kuulustelijana. Kysymys kuuluu, miksi, miksi kantaa kivääriä Eedenin puutarhassa. Sen saa kuulemma itse päättää Ranskan puolesta.