Tuollainen olisi pieni puu, jos siinä pysyisi. Puisia rakennuksia ja aurinkoinen portti, jota ei enää ole. Ihmiset pitivät paikasta, eivätkä halunneet sieltä mihinkään. Näinkö meille käy? Hidasta hiipumista pikku hiljaa.

Vaaleanpunaiset sukkahousut tytöllä, naruin sidotut sandaalit, musta mini, kantaa hedelmävatia ja italiaa päässään. Viisi väittämää, joidenkin sanojen paikalla tyhjää täytettäväksi. Vankileiri suljetaan vasemmalla kädellä. Säästöt tarkoittanevat, palmu kuuntelee. Lakko kestää maanantaihin, puhelu tallentuu. Kameran eteen ei lisätä pakkasta. Uinuvilta eivät muutokset karkaa, lattialle puiset palat. Tyynyssä leijona, säteilyä kirjekuoresta, että saa ihmiset nauramaan. Sitä oikein kirkastuu kun ajattelee ja suustakin tulevat oikeat sävyt. Kissan kontit, joku viisaampi minua, ei yhtään rumaa kohtaa.

Ennen kuin totuin siihen, tämähän oli maailman paras paikka, kultapallo. Joku sanoo ei ja nyökyttelee päätään, puree huultaan. Keho ei osaa valehdella viestejämme. Vaikka huomaamme rahat ja huonot elintavat. Toiset ovat hyviä tulkitsemaan puhetta, mikä on ovelaa, vaikka tietää tulleensa bluffatuksi. Silmiin katsominen auttaa keinottelemaan lepakot.

Virsi loppuu joskus, hänen toinen puolensa. Nyt on aika toteuttaa unelmat, perhesaaga sekunneissa. Todella surullista. Ilman pyjaman housuja emme juuri käy ulkona. Kaksi tai viisi minuuttia riittää. Monet hallitsee mustan ja sametin ja tekee hyvää pikkupurtavaa. Sitä täytyy kunnioittaa. Ihan looginen juttu, valo ikkunassa, pikku hetki, kiila välissämme. Sen avulla löydetään eksynyt koira. Jonon ohi puuhun.

Mieti asiaa. Olemme oikeasti lännenelokuva ja silti jotenkin totta. Pitkä rivi miehiä mahdollisesti Suomessa, ja palmu kuuntelee kiltisti. Varsin suuri pudotus ja miehen viheltävä ässä kädet paperilla. Kauaskantoisia uudistuksia räntäsateessa, vaikka elämä on pilalla. Kuten oletettavaa on, se on kypsyystesti, koska öljyn uudelleenjako on yhä kesken. Tuntuu, että mikään ei auta. Viesti oli väärä vuositolkulla. Pling, ja nimi tuli tutuksi. Se oli kuin rakastuminen. Meren olemassaoloa ei aina muista, kun ei muista rantojakaan.

Toisin kävi. Opimme yhtä ja toista. Noutaja noutaa, niin sitä pitää. Sormus sormeen ja ase vyölle. Siihen kyllästyy. Nainen näkee oman kuvansa. Yölläkin kukka kukkii. Mies on vuori. Huomenna unohdetaan järjestys.

Siinä hän on. Annan teidän muistella. Se on kätevää, koska kuvaa arveltiin pilaksi. Karmivaa, kuten sanoin. Vien teidät minne vain haluatte. Sehän olen minä, pikkutarkka tekemään virheitä, lopettamaan keskeneräisiä asioita taskussa pienen pieni salaisuus.

Se oli kesätyö pyörämatkan päässä. Joku tilpehööri, jäitä lasissa. Vuokrasin yleensä huoneen. Siellä oli hyvä tunnelma ja valo, joka näki ihmeitä. Odottaessaan saattoi lukea tai laulaa. Satoi kaatamalla, olin paniikissa.

Tällä tavoin en oppisi koskaan rakastamaan. Olen käynyt sitä läpi ja surrut. Näin kävi.