Mies myy kelloja, ajetaan vasemmalla, tietä joka on punainen, niin kuin kaikki maa. Tästä tulee valo. Painamalla nappia näkyy kuva. Euroopassa monet kuolevat, tehtaat valmistavat kastikkeita, saippuaa, ruokaöljyä. Päällä liikkuu banaaneja, kunhan on rahaa. Autot eivät mene minnekään. Limonadia vihreässä tai ruskeassa pullossa. Parasta syödä ennen kuin Jumala käskee lopettaa.

Kuljemme koko ajan paikasta toiseen. Siinä kaikki. Koirien perässä halki jäätyneen maailman. Teemme niin, koska aurinko antaa meille elämän, tai verinen karhu jota vaaralliset vedet ympäröivät. Se täytyy nähdä, minimimäärä merkkejä, jonka perusteella jonkin asian erottaa ihmisen tekemäksi. Näkyvissä ainoastaan Buddhan kasvot, sohvan kokoiset varpaat, valmiina tulemaan maailmaan kun sen viimeiset päivät koittavat. Kultaisesta portista valtavan tyhjän pihan yli katsoo Rastrelli, unelmoi koristeet, koristeiden koristeet ja koristeiden koristeiden koristeet, vesille työnnettävän veneen, pienet vasket, intiimit syleilyt, aikakoneen. Siellä missä hiekkaa tehdään yöt ja päivät, siihen asti kunnes se on valmista. Silta joen vai joki sillan vuoksi, on kävelijälle eli sillan eli joen ylittäjälle sama. Niin kuin ovi tai oviaukko, kummastakin pääsee sisään tai on pääsemättä. Takaperin, nurinkurin tai ylösalaisin. Saha, kenkä ja sormukset, kunhan ette kerro kellekään.

Ihmisen hampaat lentävät. Vahva pukuni, nainen sanoo haava otsassa. Lännentarina muutamassa hetkessä. Ratsastajapatsas, joka on puoliksi puu. Pantteria ei näy missään, ja vanhuksen suu on tyhjä, vain siksi että se on lakiin kirjoitettu. Huoneista kuljetaan käytävän kautta toisiin huoneisiin tai ulos. Lukee kirjaa, kunnes nukkuu. Avaimet heittää ikkunasta.

Anteeksi, verinen tomu, joka sodan koirat päästää irti. Haluamme tietää miksi. Kyyneleet rakkaudesta puhukoon. Kuoleman syyt on viety kirjaan, hyvä että Rooma pääsi siitä. Hyvät teot jäävät elämään, paha seuraa miestä hautaan. Oi ymmärrys, joka paennut on järjettömiin eläimiin. Silloin joku maksaa kalliisti tai makaa tuossa. Ette ole kiveä, olette ihmisiä kivisillä portailla, joita varjot kuluttavat. Jos vaikka suola loppuu.

Ikävän kunniaksi hyvää, pitkästä aikaa pienet ikkunat. Kunhan siihen ei mene kauan. Läpinäkyvä pää, siinä sen näkee. Se selviää kyllä samalla aaltopituudella. Hippu kasvaa vuoreksi, pelliltä on hyvät näköalat. Jeesus on runoelmassa ilmielävä.