Odottaa sopivaa hetkeä, nuolen lävistämä sydän pähkinänkuoressa. Vapaus on historiaa, mutta tapeteista täytyy neuvotella, Volga metsässä, koivun ja kuusen juurella puoliksi maan unohtamana. Siis mitkä ovat aineen todelliset vaarat, siihen etsitään vastausta. Muodollisesti asiasta päättää Ranska, Saksassa mielipiteet ovat jakautuneet kahtia, etenkin kun nuori mies autoineen päätyy kirkon katolle, toisin kuin nämä kreikkalaiset, jotka ajattelevat lastensa parasta eivätkä haudo koston ajatuksia. Ja onhan toisaalta nainen, joka tietää mitä tekee pukiessaan hymynsä liitteeksi kirkkaan keltaisen puseron. Tai helppo elämä, sellainen joka antaa kaiken anteeksi siivosti, rauhallista värimaailmaa etsien.

Yhden asian sanovat heti kättelyssä: söitpä mitä tahansa, saat kenet tahansa. Mitä väliä. Voisi olla Pitäjänmäki, palveluksen velkaa, tiilet käden jäljiltä, rahaa enemmän kuin tavallisesti. Sittenhän kaikki on hyvin. Mieluummin ei. Mitään kiloa painavampaa ei saisi nostaa kuulokkeet korvilla sähkönousujen kanssa. Tuotto on varma seuraavat kaksi vuotta, niin kuin viimeksi. Miten se toimii, älä kysy. Pikku hetki, olkaa niin kuin kotonanne. Näyttääkö siltä, että tämä on leikkiä? Kukaan ei tykkää ajaa pimeässä. Fiksu ja aikaansaapa ihminen liikkumattomana peilissä.

Talo valtiolle tuli vähän äkkiä, tyttö päästään sekaisin, ei tyhmiä riskejä syksyisessä metsikössä. Kaiken lisäksi soitto ja laulu olivat upeita. Tarkoitus oli tehdä jotain omaa.

Löysimme pinkin talon. Opettelimme miten äänemme soivat erilaisissa tilanteissa. Minne voisin painaa pääni viimeistelemättä, ilman ajatuksia Los Angelesissa. Huone oli suuri, ovi oli tässä, portaat tuossa. Sai olla kamujen kanssa ja tehdä musiikkia jälkipolville. Aurinko siunasi valollaan ihmisiä, jotka vaihtoivat instrumenttejaan. Metsä joka oli peilissä. Helppoa kun sen osasi. Ilma tuoksui musiikilta. Laulu oli historian tunti, tivolin vierailu, työskentelyä hiljaisuudessa. Olimme nälkäisiä, tuskin elossa, uudesta vinkkelistä. Se neliminuuttinen muutti kaiken, sävelistä vai sydänsuruista. Mieluummin antoi viedä sen uusiin seikkailuihin. Monet odottivat syksyä, jolloin elämä alkoi, elonkorjuun mukana. Äänessä soi huoli, ja unohdin kitaran. Loppua ei kuulu valmiissa tuotteessa. Musiikki oli hyvää. Puhalsimme kahta kosketinta. Ja niin edespäin.