Kissa labyrintissa! Punaraidallinen kissa punaisessa labyrintissa. Eikä tämä ole vitsi.

Vaimoni osti siilin. Hän laittoi sen lattialle ja lähti ostamaan ruokaa.

Kyseessä on joku omituinen julkkisfetissi: en käytä käsiä vaan tuotteita. Soitimme lääkärinkin.

Luvassa on piloja, muttei oikeasti. Sen sijaan ajokoiraa ei naurata, pihalla, Suomen syksyssä, vaikka mansikka muuttuu jälleen tuoreeksi.

Tämähän on mahtavaa! Näytän hyvältä pimeässä tai chillaan Björkin kanssa Islannissa.

Täytyy piirtää vatsalihakset, vaikka Tupac oli Biggien mentori.

Kun pääsee huipulle, alkavat vaikeudetkin. Nainen saa mieheltä lahjaksi hiekkaa – kenkälaatikossa.

Lopettaa nyt ennustusten tekeminen, koska ne ovat liian tarkkoja.

Hyvä Luoja, mitä ongelmia teillä on! Kertoa keksittyjä tarinoita lohenvärisestä paidasta aivan kuin se olisi pinkki. Pääasia, että kaikki tulee taas kuntoon. Aivan kuin rakennus, joka ei ole vielä pilviin asti valmis.

Tai jättimäinen sieni sisätiloissa. Sen täytyy olla keksitty, tai massaa paperista, koska jokainen rakkaustarina on erilainen, omituisesti ajoitettuna.

Ja taas palmu, joka on pantu kuuntelemaan ihmisten puheita.

Niinhän se on, että universumi yhdistää meitä toisiimme, jotta meillä olisi keskenämme jotain puhuttavaa. Tavallaan se toimii. Kädet huitovat sen, minkä on jäätävä monimutkaiseksi. Niin kuin sana paketti, josta on tehty paketti, tai kuuset, jotka on tehnyt kanerva.

Molemmat tuottivat hyvää, mutta johtivat umpikujaan Tampereella. Tuossakin meinasi romaanihenkilölle käydä kalpaten, noiden kivien sijoilla. Sen sijaan korjataan taloja, joiden menoja värikkäät abstraktiot hiljaisina tarkkailevat. Toisaalta punaiset ämpärit ovat säästyneet iskuilta.

Tässä vaiheessa emme voi muutakaan, kaksi toisilleen vierasta ihmistä asunnottomien soppajonossa.

On tosi hiljaista ja edessä lisää kovia aikoja. Esimerkkinä Espanja, jossa ei ole lainkaan kiihdytyskaistoja, tai fiktio, jonka ylivaltaa horjuttavat vain keittokirjat.

Mutta tehot puuttuivat yhä. Se pysäytti.

Viime vuoteen asti näytteleminen oli vain leipäpuu. Talon edessä avautui sinappipelto, jossa koira metsästi kaniineja. Se näytti hienolta pojasta, joka oli varsinainen pelleilijä ja matki perheen eläimiä juopon äidin naurattamiseksi. Isä puolestaan oli kauppamatkustajan perikuva.

Tyyppi takuulla epäonnistuisi, kuin häkkiin vangittu villieläin.

Sen jälkeen kaikki halusivat hänet. Miehen, jolla oli punainen huopahattu. Se oli uusien löytöjen ja uuden innostuksen aikaa.

Lähdetään keikuttamaan molekyylejä, hän sanoi.

Taas tuo lohenvärinen paita, lapsena kokemamme vääryydet, illasta iltaan. Se koskee myös muita hyviä näyttelijöitä, ihmisiä portaissa, joille on melkein pakko virnuilla. Avonaisia haavoja, joiden edeltä kaikki muut saivat väistyä.

Kameran edessä voi joskus olla hyvinkin yksinäistä. Siinä se. Muuten olet omillasi.

Töiden järjestäminen ei ollut vaikeaa. Pahat tekomme usein jäävät eloon, hyvät haudataan. Voi kättä, joka veren kaasi.

Kirous tätä sukukuntaa painaa, rikollinen toiminta satamissa ja hellyydenkaipuu. Toivo siitä, että voisi olla hyvä ihminen.

Mikä siinä oli mahdotonta?

Se, ettei ollut hänen iltansa.

Hullut ihmiset ja pitkä viikonloppu aikuisempaan makuun kieleni solmuun sai. Vain yksi arkki voi riittää sinulle, joka rakastat sydäntäsi tai haluat jazzia, musiikkia poskille.

Joku piilottelee sokeria. Kuin papupata, jos haluat suoraa puhetta ja toimintaa. Laulu on tarttuva ja presidentti tuote. Miten tämä meni näin tiukaksi?

Kerrotaan vain totuus ja pannaan rähinäksi. Voimme istua ravintolassa vaikka alasti. Ei se kuvasta todellisuutta.

Meillä ei ole edes koiraa. Tähän tulee teehuone, niinhän tässä lukee, ja avajaisiin jonotetaan. Emmekö voi rakentaa sen varaan, mitä meillä jo on?

Nyt ei puhuta jostain tekaistusta tarinasta. Se vain vaikuttaa harkitulta. Oli päätös mikä tahansa, se ei tunnu omalta.

Masentava työ. Kysymys kuuluu, miksi runoilija ei ollut saanut vastausta.

Haluan vain istua elokuvissa ja itkeä, hän vastasi.

Eipä siihen ollut paljon sanottavaa. Näin elämäni vilisevän silmissä kuin filminauhan ja hampaat tulivat syömään.

Katso tarkemmin ja näet enemmän. Annetaan jollekulle kenkää. Tarjolla on herkkuja, mutta tiedä häntä, ollako ystävällinen vai julma.

Jopas jotakin. Että Luoja osasikin tehdä teidät molemmat! Teistä saisi somat kirjatuet.

Ilmastointi sammutetaan viideltä, koska se on kaunis näky, kuin Doris Dayn elokuvasta. Huomenna on uusi päivä, ja me osaamme pitää hauskaa.

Voi sinua. Sinulla on ollut rankka päivä, vaalean punaisissasi.

Sanat ja niiden vaikutus. Minä keräilen kieltä. Voisin lyödä sillä rahoiksi.

Sanotaan, että elämä jatkuu. En tiedä. Lopeta sen miettiminen. Muista syödä jotain.

Hänen ihonsa on kuin paperia. Onko tämä maailmanloppu, joten tehdään mitä huvittaa?

Minulta ei enää yritetä salailla asioita. Tämä on kaikki mitä miellä on, ja se valuu sormieni välistä kuin hiekka.