Vartija ei tee kierrosta joka tunti. Sotilas ampuu lumessa makaavan loukkaantuneen hevosen. Punaposkinen tyttö saa kuulla totuuden. Kaikki tiet länteen on katkaistu. Naisella sylillinen heiniä. Vasemmalla ja oikealla vaanii kuolema.

Näpit irti. Sotilas, poika vain, syleilee äitiään. Nyt hän nukkuu, tai on kuollut. Hauta on pieni luminen kumpu ja siinä puinen risti. Päästä meidät pahasta. Hevoset vetävät kuormia jään yli. Lastenvaunut, kuollut hevonen. Lapsi tulee maailmaan, tyttö. Ilta hämärtyy, hevosten karva on lumessa. Aamu valkenee. Lentokoneen ääni. Kaksi hävittäjää aloittaa tulituksen. Valkoinen hevonen karahtaa takajaloilleen. Vaunu vajoaa jäihin. Mies sukeltaa pintaan ja saadaan nostettua jäälle.

Ehkä näin on käytävä. Meistä ihmisistä ei ole väliä. Vauva itkee. Ihmiset värjöttelevät harvaan laudoitetussa vajassa. Toivo tulee puheeksi. Suudellaan. Nainen katsoo pieniruutuisen ikkunan takaa.

Huhtikuu. Ruoho on vihreää. Ollaan pyörien päällä taas. Jolla on liikaa, antakoon omastaan. Kreivittären pyörä nostetaan autosta. Täitä riittää omasta takaa. Syödään ja nukutaan ulkoilmassa. Käki kukkuu, syylliset ammutaan. Kaikki etsivät jotakuta.

Auto jatkaa toiseen suuntaan. Nainen nousee portaita. Mies penkoo muuton laatikoita. Kranaattien iskiessä linnut nousevat lentoon. Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa. Nainenkin on varis! Mies lupaa sateita. Kaikki on tuhoutunut. Olet itsesi pahin vihollinen.

Mies ja vaimo vuoteessa, mies vasemmalla, vaimo oikealla. Ihanan väriset huulet. Taitaa olla puheen paikka. Kuulinko oikein? Sekä koira että poni, tai siis hevonen. Emme odota ihmeitä. Kaipasin sinua, mies sanoo. Voi tuota sinun suutasi. Piirrätkö pisamiakin? Kun sain vaeltaa kukkuloillasi, en halunnut itkettää sinua. Öisin on vielä tukalampaa. Oli typerää päästää mies sisälle. En ajatellut. Jätetään se lakimiehille. Siihen on vielä aikaa. Tämä oli virhe.

Miehet puhuvat suupielestään. Siis miesten puhe tulee suupielestä, vaivuttaa uneen, tyhjentää taskut. Huipulle syntyy tilaa. Hän on ratkiriemukas ja asuu Manhattanilla, ei pidä perunalastuista. Siskokin on sihteeri, lukee muotilehtiä. Haluaa asioita, joita ei ole edes nähnyt, toisin kuin äiti lapsuudessa.

Pitkä ulottuvuus tuntuu erilaiselta. Sama koskee ihoani. Aika on tekijä. Nyt on mahdollista milloin tahansa. Kone alkaa liikkua. Kone värisyttää. Kenkä putoaa jalasta. Tuuletin on ihana, kun se vilvoittaa, tekee asiansa. Ei tiedä, miksi itkee. Myy rottinkihuonekaluja, mutta on turhamaisuuteensa tympääntynyt, tekee hiuksistasi eloisat.